USA: Kasvavia voittoja ei sijoiteta tuotantoon
4.4.2012 | Pohjois-Amerikka, UutisetTuoreiden tilastojen mukaan yhdysvaltalaisten yhtiöiden huimista voitoista vain 30 prosenttia käytettiin vuoden 2011 lopussa uusiin investointeihin, kirjoittaa taloustieteilijä Michael Roberts.
Yhdysvaltain taloutta koskevat tuoreet tilastotiedot vuoden 2011 lopusta julkaistiin äskettäin, ja niistä käy ilmi, että yhdysvaltalaisten yritysten voitot olivat mainittuun ajankohtaan mennessä kohonneet noin triljoonaan dollariin, mutta tästä vain noin 30 prosenttia oli sijoitettu takaisin tuotantoon. Kasaantunutta käteistä on siis yli 700 miljardia, huomauttaa taloustieteilijä Michael Roberts, jonka mukaan tämä tieto selittää, miksi talouden toipuminen on ollut niin hidasta.
"Yhdysvaltalaisten yritysten voitot ovat kasvaneen huimasti vuoden 2008 lopun aallonpohjasta. Ne ylittivät aiemman, vuonna 2006 koetun huipun vuoden 2010 alkupuolella. Saavutus johtui kustannusten valtavasta alentumisesta (mukaanluettuna työvoimakustannukset) ja sijoituslakosta. Mutta suurin osa voittojen kasvusta vuoden 2008 lopun jälkeen on kasattu holveihin eikä käytetty uusiin sijoituksiin."
Robertsin mukaan sijoitushaluttomuuden taustalla eivät ole odotusten tai epävarmuuden kaltaiset psykologiset selitykset, vaan voiton suhdeluvun alhaisuus.
"Olen mitannut voiton suhdeluvun 'koko taloudessa', eli verrannut koko talouden lisäarvoa (nettotuote miinus työntekijöiden palkat ja palkkiot) yrityssektorin kiinteisiin nettokuluihin ja työvoimakustannuksiin. Olen myös mitannut kiinteän omaisuuden arvon sekä nykyisin korvaushinnoin että historiallisin hankintahinnoin. Niinikään olen mitannut myös pelkän yrityssektorin kannattavuuden. Tulokset ovat samat: huolimatta vuosien 2002-2007 luotolla ruokitusta nousukaudesta Yhdysvaltain voiton suhdeluku oli edelleen vuoden 1997 huipun alapuolella hetkeä ennen nykyisen taantuman alkua. Taantuman myötä voiton suhdeluku romahti, mutta sitä seurannut kannattavuuden kasvu ei yltänyt entiselle tasolle."
Blogissaan Roberts vetää myös yhteen vuonna 2008 alkaneen taantuman kulkua ja huomauttaa, että voitot suhteessa BKT:hen alkoivat laskea jo vuonna 2006, ennen kuin kehitys johti taantumaan vuonna 2008.
"Voitot putosivat ensin, ja sijoitukset seurasivat kolme vuosineljännestä myöhemmin, mikä johti taantumaan. Tässä on yksi keskeisimmistä analyyttisista eroista marxilaisen ja keynesiläisen 'nousukausi-laskukausi' -analyysin välillä. Marxilainen analyysi aloittaa voitoista ja kannattavuudesta ja siirtyy sitten tutkimaan sen vaikutuksia sijoituksiin, työpaikkojen menetyksiin (kun 'työttömien vara-armeija' kasvaa) ja lopulta kulutukseen. Keynesiläinen analyysi puolestaan aloittaa 'tehokkaan kysynnän' (sijoitusten ja kulutuksen) putoamisesta, mikä puolestaan vähentää myyntiä ja sitä kautta liikevoittoja."
Michael Roberts: Why is the US recovery so weak? – look at profitability (3.4.12)





