Uusiin ammattiliittoihin kuuluu jo 250 000 ihmistä Egyptissä ja 700 000 Tunisiassa, kertovat maiden ay-aktiivit Carl Finamoren haastattelussa.

Carl Finamore haastatteli Egyptin ja Tunisian ay-liikkeen naisaktiiveja näiden vieraillessa Yhdysvalloissa puhekiertueella. Heidän mukaansa vallankumoukset ovat edelleen hyvässä vauhdissa, vaikkakin edelleen kesken. Paluuta vanhaan ei kuitenkaan ole - ei myöskään naisten osalta.

"Vallankumous etenee edelleen, sanoo Marwa Khalil Farghali Khalil, Egyptin vaikutusvaltaisen veronkerääjien ammattiliiton pääsihteeri. Ansaitulla ylpeydellä hän julisti San Franciscossa järjestetyssä tilaisuudessa, että 'ennen tammikuun vallankumousta maassa oli neljä riippumatonta ammattijärjestöä. Nyt meillä on 88 uutta ammattiliittoa, joiden 250 000 jäsentä kuuluvat keskusjärjestöömme EFITU:un."

Vastaavaa kehitystä on tapahtunut myös Tunisiassa.

"'Ja meidän tunisialainen ay-keskusjärjestömme (UGTT)', sanoi Ayda Zerai, tekstiilityöntekijöiden paikallisen ammattijärjestön pääsihteeri, 'on kasvanut 35 prosenttia kansannousun jälkeen. Meitä on nyt 700 000 johtuen merkittävästä osuudestamme diktaattori Ben Alin kaatamisessa.'"

Carl Finamore: Tunisian and Egyptian Women Talk About Their Revolutions (22.8.11)

• Artikkelit

Teksti: Joonas Laine
Kuva: Br3nda: Fungus on rotten wood (CC-lisenssi)

Arabimaailman mielenosoitukset ovat nostaneet asialistalle kysymyksen suhtautumisesta köyhien maiden hallituksiin, joiden itsevaltaisia johtajia vastustavat sekä näissä maissa toimivat kansanliikkeet että Yhdysvaltain ja/tai EU:n muodostama 'kansainvälinen yhteisö'. Ydinkysymys on: pitäisikö näille hallituksille antaa 'tukea' sikäli kuin ne ovat 'kansainvälisen yhteisön' vihakampanjan kohteena? Mikä on näitä hallituksia vastustavien kansanliikkeiden luonne? Ovatko ne aitoja kansanliikkeitä vai CIA:n ohjaamia käsinukkeja - ja jos ovatkin riippumattomia, pelaavatko ne silti imperialistien pussiin? Kirjoituksessa pohditaan aihetta käyttäen Erkki Suden kirjoituksia Tiedonantajassa varoittavana esimerkkinä 'anti-imperialismista', joka haluaisi viedä köyhien maiden väestöltä oikeuden kapinoida hallituksiaan vastaan, jos maa sattuu olemaan Yhdysvaltain ja EU:n vihalistalla. >>>

Tunisian väliaikaishallitus on lakkauttanut maan salaisen poliisin ja informaatioministeriön, kirjoittaa The Guardian.

Ilmoittaessaan väliaikaisen hallituksen toimenpiteistä salaisen poliisin ja sensuuriin keskittyneen informaatioministeriön lakkauttamisesta maan viime viikolla nimitetty väliaikainen pääministeri Béji Caïd Essebsi ilmoitti samalla, että hallituksessa ei ole enää yhtään vanhan vallan edustajaa.

"Tunisian valtiollinen turvallisuuspoliisi toimi suurelta osin kotimaisena vakoilujärjestönä, ja sillä oli laajat valtuudet toimia epäluotettaviksi arvioituja henkilöitä vastaan", The Guardian kirjoittaa. "Pidätettyjen kiduttamisesta syytetyt virkailijat tarkkailivat oppositiopoliitikkoja ja journalisteja, ja pystyivät pidättämään ihmisiä mielivaltaisesti."

Tunisiassa on määrä järjestää perustuslakiasäätävän kokouksen vaalit ensi heinäkuussa.

Informed Comment: It’s Official: Tunisia Now Freer than the U.S. (8.3.11)

The Guardian: Tunisia dissolves secret police to meet key demand of protesters (7.3.11)

Kiina on lisännyt sanat "Tunisia" ja "Egypti" internethakujen sensuurilistalle, kirjoittaa China Worker.

Internethakujen sensuurin lisäksi virallinen lehdistö on kuvannut Tunisian ja Egyptin mielenosoituksia rutiininomaisesti hallituksenvastaisiksi mellakoiksi. China Worker siteeraa Kiinan ulkoministeriön tiedottaja Hong Leitä, jonka mukaan "Egypti on Kiinan ystävä, ja toivomme että Egypti palaa yhteiskunnalliseen vakauteen ja normaaliin järjestykseen niin pian kuin mahdollista". Virallinen Global Times -lehti luonnehti Egyptin mielenosoituksia "värivallankumoukseksi" ja sanoi, ettei niistä ole aidon demokratian tuojaksi.

China Worker kiinnittää huomiota taloudelliseen eriarvoisuuteen Egyptin mielenosoitusten yhtenä käyttövoimana, ja mainitsee Kiinankin väestön enemmistön jääneen osattomaksi "kiinalaisesta talousihmeestä".

"Myös niin sanottu gini-kerroin, jota taloustieteilijät käyttävät eriarvoisuuden mittaamiseen, näyttäisi osoittavan, että kasvava Kiina on lähempänä monia Pohjois-Afrikan maita kuin monet kapitalismin kannattajat haluaisivat uskotella", lehti kirjoittaa. "Kiinassa, missä rikkaat työllistävät yli kaksi miljoonaa henkivartijaa ja ilmoittavat omaisuutensa määrän järjestelmällisesti alakanttiin yleisen suuttumuksen pelossa, gini-kerroin on 47. Tilanne on paljon huonompi kuin Tunisiassa (gini-kerroin 40), Jemenissä (37,7) ja Egyptissä (34,4)."

Gini-kertoimella kuvaataan usein yhteiskunnassa vallitsevia tuloeroja. Kerroin 0 merkitsee, että tulonjako on täysin tasainen, ja kerroin 100 merkitsee, että yksi henkilö saa kaiken tulon

China Worker: Chinese regime fears “Egyptization” (3.2.11)

Tunisialaiset työläiset ovat erottaneet joukkotoimin jo useita yritysjohtajia, kirjoittaa In Defense of Marxism.

Useissa valtaapitäviä lähellä olleissa ja olevissa yrityksissä, sekä valtion omistamissa että yksityisissä, on viime viikon aikana perustettu työväenneuvostoja tai spontaanimpia yhteenliittymiä, jotka ovat erottaneet korruptoituneina pidettyjä johtajia. In Defense of Marxism mainitsee maan suurimpiin kuuluvaan vakuutusyhtiö STAR:iin, öljynjakeluyhtiö SNDP:hen ja useisiin valtion omistamiin yrityksiin sekä ministeriöihin liittyvät tapaukset, joissa työläiset ovat heittäneet entisen johdon ulos. STAR:in tapauksessa varsinainen ulosheittotilanne tallentui videolle, joka näyttää työntekijät ajamassa johtajan ulos toimistostaan.

httpv://www.youtube.com/watch?v=5T7wHHHaIT0

Valtion omistamassa sanomalehti La Pressessä toimittajat ovat ottaneet itselleen vallan määrätä lehden linja.

"Pidimme tärkeän kokouksen ja päätimme luoda kaksi vaaleilla valittua komiteaa toimituksellisen linjan valvomista varten, ja kerroimme pomolle, että hänellä ei olisi enää mitään toimituksellista valtaa... hän on täällä vain rahoitus- ja hallintotehtäviä varten. Hän oli riittävän viisas ymmärtääkseen tämän", IDM siteeraa asiasta kertonutta lehden toimittajaa.

Yli 30 kaupungissa vanhan valtapuolue RCD:n puoluetoimistot on vallattu, ja joissakin kaupungeissa on myös perustettu kansalaisneuvostoja. IDM:n tietoon on tullut neuvostojen perustaminen ainakin Sidi Bou Alissa ja Silianassa. IDM:n siteeraamaan Silianan kansalaisneuvoston perustamisjulistuksen mukaan "kansalaiset ovat perustaneet paikallisen neuvoston vallankumouksen suojelemiseksi ja julkisten asioiden hoitamiseksi". Julistus jatkaa, että "koska RCD:hen kytköksissä olevat virkailijat ovat paenneet", ovat kansalaiset päättäneet "suojella vallankumousta ja hallinnoida kaupungin ja kuvernöörikunnan asioita".

IDM: Tunisia: the revolutionary initiative of the masses continues (21.1.11)

IDM: Tunisia: as the ruling class manoeuvres at the top elements of dual power develop from below (20.1.11)

Tunisian entisen presidentin puolue RCD erotettiin Sosialistisen internationaalin jäsenyydestä vasta tämän viikon alussa, kirjoittaa EUobserver.

Tunisian presidentti Zine El Abidine Ben Alin kaataneen kansannousun jälkeen EU-parlamentissa käydyssä konservatiivien ja sosiaalidemokraattien välisessä, Tunisia-suhteisiin liittyneessä syyttelyssä on käynyt ilmi, että Ben Alin puolue, Tunisian valtapuolue RCD, on ollut Sosialistisen internationaalin jäsen vuosikymmenien ajan. RCD erotettiin internationaalin jäsenyydestä vasta tämän viikon alussa, kirjoittaa EUobserver.

Sosialistinen internationaali, sosiaalidemokraattisten puolueiden kansainvälinen yhteistyöelin, ilmoitti päätöksestä kotisivullaan maanantaina. Viikkoa aikaisemmin järjestö oli ottanut kantaa Tunisian tapahtumiin vaatien mielenosoittajiin kohdistetun väkivallan lopettamista.

Euroopan parlamentin  SD-ryhmän johtaja Martin Schulz tunnusti internationaalin yllättyneen havaittuaan RCD:n olevan sen jäsen, mutta hän kiinnitti välittömästi huomiota parlamentin konservatiiviryhmä EPP:n RCD-siteisiin. Viime kesänä EPP ja RCD solmivat yhteistyösopimuksen, jonka tiimoilta julkaistu tiedote hehkutti Euroopan ja Välimeren maiden suuria mahdollisuuksia kasvaa ja menestyä yhdessä.

"Muualla Pohjois-Afrikassa Egyptin kovan linjan johtajan Hosni Mubarakin puolue, kansallinen demokraattinen puolue (NDP), on myös Sosialistisen internationaalin jäsen", EUobserver kirjoittaa. "Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä ei osannut kertoa, tuliko tämäkin tieto yllätyksenä, tai tulisiko myös NDP erottaa sosialistien kansainvälisestä järjestöstä."

EUobserver: EU Socialists, conservatives, play 'dictator badminton' over Tunisia (18.1.11)

Socialist International: SI decision on Tunisia (17.1.11)

Socialist International: Statement on Tunisia (13.1.11)

EPP: Euro-Med relations: EPP Group signs a cooperation agreement with the Tunisian political party RCD. Vito Bonsignore MEP (1.7.10)

Yhdysvaltalaiset sanomalehdet ovat suhtautuneet Tunisian demokratiamielenosoituksiin kummallisen varovaisesti, kirjoittaa Marc Lynch.

Foreign Policy -lehteen kirjoittava Lynch ihmettelee, että vaikka esimerkiksi Washington Post pohdiskelee kerran kuukaudessa Egyptin itsevaltaista hallintomuotoa, ei Tunisian mielenosoitusten yhteydessä ole juurikaan kuultu puhetta vapaudesta ja demokratiasta.

"Jos arabimaiden demokratiaa kannattavat yhdysvaltalaiset eivät kiinnitä lisää huomiota Tunisian mielenosoituksiin, se vain vahvistaa skeptisiä näkemyksiä siitä, että Yhdysvaltain tuki demokratialle arabimaissa on lähinnä vain [Egyptin presidentti] Hosni Mubarakin painostamista tai irtopisteiden keräämistä [Yhdysvaltain presidentti Barack] Obaman kustannuksella", Lynch kirjoitti viime torstaina. Seuraavana päivänä Washington Postin pääkirjoitussivun varapäätoimittaja Jackson Diehl totesi kirjoituksessaan, että "suurin uhka Yhdysvaltain eduille Lähi-Idässä ei ole sota - se on vallankumous". Tunisian presidentti Zine El Abidine Ben Ali pakeni yltyneitä mielenosoituksia perjantaina Saudi-Arabiaan.

The Guardianiin kirjoittava Brian Whitaker kiinnittää Lähi-Idän maita käsittelevässä blogissaan huomiota siihen, miten tuntuvasta väkivallasta huolimatta Ben Alin hallitus on päässyt lehdistön hampaista yllättävän helpolla. Hänen mukaansa esimerkiksi Reutersin ja BBC:n uutiset eivät tarjoa kummoistakaan kuvaa siitä, millainen Ben Alin hallitus oli luonteeltaan.

The New York Times myöntää pääkirjoituksessaan Ben Alin hallituksen itsevaltaisen luonteen, mutta ei kannattanut tämän poistamista vallasta, vaan vaatii sen sijaan, että Yhdysvaltain hallituksen on saatava Ben Ali "näkemään totuus", että sortotoimet ja kuurous kansan tarpeille vain pahentavat tilannetta.

Professori As'ad AbuKhalil kiinnittää blogissaan huomiota Yhdysvaltain hallituksen tiedottaja Philip Crowleyn reaktioon, kun tältä kysyttiin Tunisian hallituksen toimenpiteistä yliopistojen ja koulujen sulkemiseksi. Crowleyn mukaan Yhdysvaltain hallitus ymmärtää Tunisian hallituksen toimenpiteet "kansalaistensa suojelemiseksi".

Turkkilaisen Hürriyet Daily Newsin mukaan "Washington ei aio kannattaa kumpaakaan osapuolta Tunisian levottomuuksissa, vaan vaatii sen sijaan rauhanomaista ratkaisua, sanoi Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton Al-Arabiya -TV-kanavalle antamassaan haastattelussa".

Alan Woods huomauttaa In Defense of Marxism -verkkojulkaisussa, miten länsivallat nyt kiirehtivät ylistämään Tunisian mielenosoittajia, vaikka eivät ennen Ben Alin pakenemista tehneet juuri mitään.

Huhtikuussa 2008 Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ylisti Ben Alia ihmisoikeuksien ja vapauksien edistämisestä, Woods kirjoittaa. "Kolme päivää aseettomien siviilien ampumisen jälkeen [Ranskan pääministeri] François Fillon sanoi olevansa 'huolestunut suhteettoman väkivallan käytöstä', asettaen näin uhrit ja teloittajat samalle tasolle. Tuttua kaavaa noudattaen hän vaati kaikkia osapuolia rauhoittumaan ja etsimään keskusteluyhteyttä."

IDM: The insurrection in Tunisia and the future of the Arab Revolution (15.1.11) BBC: Tunisia: Ex-President Ben Ali flees to Saudi Arabia (15.1.11)

New Left Project: The Political Economy of ‘Democracy Promotion’ (14.1.11)

Washington Post: Mideast threats that can't be ignored (14.1.11)

Foreign Policy: Where are the democracy promoters on Tunisia? (13.1.11)

Hürriyet Daily News: US not taking sides in Tunisia unrest: Clinton (12.1.11)

The Angry Arab News Service: Obama administration and Tunisia (12.1.11)

NY Times: Tunisia Seethes (12.1.11)

Al-Bab.com: Mis-reporting Tunisia (10.1.11)