Merkinnät avainsanalla ‘ Syyria ’

Palestiinalaispakolaisilla vaikeaa Libanonissakin

12.9.2012 | Lähi-itä, Uutiset

Syyriasta Libanoniin pakenevat palestiinalaispakolaiset saavat osakseen paljon syrjintää, raportoi Electronic Intifada.

Syyriassa asuva, lähes puolimiljoonainen palestiinalaisväestö on elänyt pakolaisleireillä 65 vuotta, aina siitä lähtien kun heidät ajettiin pois nykyisen Israelin alueelta vuonna 1948. Suhteellisen turvallisten leirien tilanne kuitenkin muuttui kolmisen kuukautta sitten, kun Syyrian hallituksen ja kapinallisten väliset levottomuudet alkoivat koskettaa niitäkin. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n arvion mukaan jo noin 50 000 palestiinalaispakolaista on paennut Syyriasta Libanoniin, mutta tilanne on heille paljon vaikeampi kuin Syyrian kansalaisille, kirjoittaa verkkolehti Electronic Intifada (EI).

"Libanoniin pakenevat palestiinalaispakolaiset saavat viipyä maassa vain viikon; sen jälkeen heidän on uusittava lupansa, mikä maksaa 33 dollaria jokaiselta yli 10-vuotiaalta henkilöltä. Maksua, vaikkei se ehkä olekaan suuri, on vaikea saada kokoon Libanonin kaltaisessa maassa, missä palestiinalaiset eivät saa työskennellä."

EI:n haastattelemien, Syyrian palaavien palestiinalaispakolaisten mukaan UNHCR oli kieltäytynyt auttamasta heitä Libanonissa, ja kehottanut kääntymään toisen YK:n pakolaisjärjestön, koko Lähi-Idän alueen palestiinalaispakolaisia tukevan UNRWA:n puoleen. UNRWA:n toimistolta oli kuitenkin kerrottu, ettei järjestöllä ole voimavaroja auttamiseen.

EI haastatteli myös nimettömänä pysyttelevää UNRWA:n työntekijää, jonka mukaan UNHCR ei ole huomioinut heidän pyyntöään lisärahan myöntämisestä Syyriasta tulleiden palestiinalaispakolaisten avustamiseen Libanonissa.

"Ainoa apu, jota Syyriasta tulevat palestiinalaiset saavat, perustuu muutamiin yksityisiin aloitteisiin", UNRWA:n työntekijä kuvaa. "Yleiskuva on selvä: erilaiset kansalaisjärjestöt ja Libanonin poliittiset puolueet huolehtivat syyrialaispakolaisista, mutta palestiinalaiset jäävät yksin, koska heistä ei voi hyötyä poliittisesti."

Tämä viittaa mm. Hizbollah-järjestön toimintaan, jonka tarjoama apu ei palestiinalaispakolaisten mukaan ole tältä osin pyyteetöntä. "Syyrian tilanteen osalta meitä [Libanonin palestiinalaisia] rangaistaan, koska emme ole valinneet puoltamme", kertoi EI:lle Libanonissa asuva palestiinalainen Abdullah Kamil. "Katkera historiamme on opettanut meitä olemaan ottamatta osaa libanonilaiseen politiikkaan ja vastakkainasetteluihin. Tällä hetkellä apua saa kahdesta leiristä, toinen on Tulevaisuuspuolueen maaliskuun 14. päivän leiri, ja toinen Hizbollahin maaliskuun 8. päivän leiri, ja tiedämme, että apua saadaksemme meidän on hyväksyttävä näiden puolueiden politiikka. Emme halua tulla yhdistetyiksi niihin."

Hizbollah kannattaa Syyrian sisällissodassa presidentti Bashar Al-Assadin hallitusta.

UNRWA:n työntekijä syyttää UNHCR:ää palestiinalaisten syrjinnästä ja varojen puutteesta, sillä UNHCR on muiden avustusjärjestöjen katto-organisaatio. "Olen sisäpiiriläinen ja tiedän, että UNHCR:llä kyllä on tällä hetkellä riittävästi varoja Syyriasta tulevien palestiinalaisten auttamiseen, ja tästä kieltäytyminen on selvää syrjintää."

Electronic Intifada: Palestinians fleeing Syria denied help in Lebanon (7.9.12)



Syyria: Syrjäseutujen neuvostoilla tilaa toimia

6.8.2012 | Lähi-itä, Uutiset

Syyriassa on hallituksen menettämillä alueilla perustettu kansalaisten neuvostoja hoitamaan viranomaisilta jääneiltä tehtäviä, raportoi Pohjois-Syyriassa huhtikuussa raportointimatkalla käynyt Anand Gopal Harper's Magazinessa.

Toimittaja Anand Gopal onnistui järjestämään itselleen pääsyn Pohjois-Syyriaan Turkin rajan yli Syyriasta paenneen Abu Malekin avustuksella, joka kertomansa mukaan oli valittu noin 15 000 asukkaan Taftanazin kaupungin edustajaksi Turkissa. Vierailu tapahtui viime huhtikuun alussa, ja hänen raporttinsa julkaistiin Harper's Magazinen elokuun numerossa.

"Hallitus oli menettänyt Taftanazin hallinnan miltei vallankumouksen alusta lukien, ja viimeisen vuoden aikana on syntynyt kansan valitsemien neuvostojen (tansiqiyyat) monisyinen järjestelmä", Gopal kirjoittaa. Hänen mukaansa Syyrian nykyisen presidentin edeltäjän, hänen isänsä Hafez al-Assadin, valtakaudella (1970-2000) hallitus järjesti ihmisille ruokaa ja työtä, mutta vaati vastapalvelukseksi ehdotonta uskollisuutta. Hallitus jakoi urakoita lähipiirilleen, mistä syntyi tietynlainen "hyvä veli -kapitalismin" järjestelmä.

Bashar al-Assadin noustua isänsä kuoleman jälkeen valtaan vuonna 2000 aloitettiin talouden vapauttaminen ja mm. hintasäännöstelyä purettiin. Samanaikaisesti maaseutua koetellut kuivuus ajoi väkeä maalta kaupunkeihin. "Assadin hallitusta koossa pitänyt yhteiskuntasopimus oli murtumassa", Gopal sanoo. Kun viime vuoden maaliskuussa Daraan kaupungissa puhkesi mielenosoituksia kahden pojan pidätyksen vuoksi, maan asevelvollisuusarmeija alkoi rakoilla, kun osa sotilaista ei suostunut ampumaan mielenosoittajia. Näistä sotilaista muodostui vähitellen se, mitä nyt sanotaan "vapaan Syyrian armeijaksi" (FSA). Taftanazin kaltaisissa pienissä kaupungeissa pienikin määrä kapinallisia sotilaita onnistui ajamaan hallituksen edustajat ulos.

"Tästä syntyi uusia ongelmia: oikeuslaitos lakkasi toimimasta, roskat kasaantuivat kaduille korkeiksi röykkiöiksi ja poliisit pysyttelivät kodeissaan", Gopal kuvaa. "Tyhjiön täyttämiseksi kansalaiset kokoontuivat yhteen valitsemaan neuvostoja – viljelijät muodostivat omansa, aivan kuten kauppiaat, työläiset, opettajat, opiskelijat, terveydenhoidon työntekijät, tuomarit, insinöörit ja työttömätkin. Joissakin tapauksissa neuvostot yhdistyivät olemassaoleviin aktivistiverkostoihin, paikallisiin koordinaatiokomiteoihin. Nämä puolestaan valitsivat edustajia koko kaupunginlaajuiseen neuvostoon, jotka Taftanazissa ja sitä ympäröivissä kaupungeissa olivat ainoa hallituksen muoto, jonka kansalaiset tunnustivat."

Kun Gopal saapui Taftanaziin huhtikuun yhdeksäntenä, hän sai kuulla ja nähdä, että Syyrian armeijan tankit ja helikopterit olivat käyneet paikalla muutamaa päivää aikaisemmin. "Joka neljäs tai viides talo oli täydellisesti tuhottu; monien vielä pystyssä olevien rakennusten ikkunoiden ympärillä oli mustia, ulospäin kiipeäviä juovia." Gopal vietti Taftanazissa ja sitä ympäröivissä kaupungeissa kolme päivää.

Entinen Syyrian armeijan sotilas, Ibrahim Matar, vei Gopalin erääseen moskeijaan, jossa vanha mies tutki sinne kerättyjä tavaroita ja käsissään olevaa taulukkoa, samanaikaisesti kun joukko miehiä hänen ympärillään väitteli siitä, kuinka paljon Taftanazin rikkailta voitaisiin vaatia kaupungin uudelleenrakentamiseksi.

"Viiksekäs mies läimäytti lattialla käsiään ja huudahti: 'Tämä on köyhien vallankumous! Rikkaiden on hyväksyttävä se.' Hän kääntyi minun puoleeni ja selitti: 'Olemme käyneet kaupungin jokaisessa talossa ja määritelleet, mitä kukin tarvitsee' – hän osoitti taulukkoa – 'ja verranneet sitä lahjoituksiin, joita saamme. Kaikki merkitään muistiin ja on jokaisen nähtävillä.'"

"Kaikkialla Taftanazissa kapinallisneuvostot järjestivät tämänkaltaisia kokouksia – kaikkiaan neuvostoja oli 77, ja kukin niistä oli valinnut edustajansa koko kaupungin yhteiseen neuvostoon. Ne olivat merkki siitä syvällisestä muutoksesta, jonka vallankumous oli saanut aikaan Syyriassa: Bashar al-Assad onnistui aiemmin alistamaan Taftanazin kaltaiset pikkukaupungit salaisen poliisin, puolueväen ja myötäjuoksijoiden muodostaman koneiston avulla; nyt tällainen hallinta oli mahdotonta ilman miehitystä. Syyrian armeijalla ei kuitenkaan ollut voimavaroja syrjäseutujen hallitsemiseksi – se saapui paikalle, taisteli, ja siirtyi seuraavaan kohteeseen."

Naapurikaupunki Binnishissä Gopal vieraili viljelijöiden neuvoston kokouksessa. Neuvostossa oli noin tuhat jäsentä ja se päätti viljan hinnoista ja ratkoi maakiistoja. Ennen vallankumousta viljelijöiden oli ollut pakko myydä viljaa hallituksen säätämillä hinnoilla, mutta näiden pakkojen hävittyä viljelijät yrittivät myydä viljaa suoraan kaupungeille lähes kaksinkertaiseen hintaan.

"Paikalliset kuitenkin kieltäytyivät ja valittivat kaupunkineuvostolle, joka sitten määräsi paluun vanhoihin hintoihin – tämä ei miellyttänyt viljelijöitä, mutta [viljelijäneuvoston johtaja, Abdul] Hakim myönsi, että tässä vallankumouksessa 'meidän on annettava, mitä kukin tarvitsee'."

Gopalin vierailureitin Syyrian järjestäneen Abu Malekin mukaan "vapaan Syyrian armeija" on pelkkä sepite, jonka on tarkoitus antaa länsivalloille mielikuva yhtenäisestä järjestöstä. "Turkista käsin toimivat komentajat eivät pysty ohjailemaan Syyrian sisäisiä, aseistettuja kapinallisryhmiä; jokainen sadoista kapinallispataljoonista toimii itsenäisesti, vaikka ne joskus koordinoivat toimintojaan", Gopal kirjoittaa. Joillakin kapinallisryhmillä on yhteyksiä Yhdysvaltoihin, toisilla taas Persianlahden öljyvaltioihin. Myös Turkin puolella toimiva Malek vastaanotti lukuisia "vieraita", ja vaikka hän Gopalin mukaan tunnisti tähän liittyvät vaarat, piti hän niitä vallitsevan tilanteen valossa välttämättöminä.

"Tästä huolimatta Taftanazin kapina tuntui täysin paikalliselta. Viimeisenä päivänäni kaupungissa, kun keskipäivän rukouskutsu kaikui ympärilläni, kävelin kaupungin keskusaukion läpi. Oli perjantai, muslimimaailman perinteinen mielenosoituspäivä. Kaikkialla saattoi tuntea tappion raskaan ilmapiirin: kaupunki oli hävitetty kasa mätäneviä jätteitä ja rikkoontunutta betonia, ei juuri muuta. Silti rukousten jälkeen miehet ja pojat lähtivät moskeijoista kohti aukiota. Heiluttaen Assadin kautta edeltänyttä vanhaa Syyrian lippua he huusivat: 'Jumala rakastaa marttyyreita! Jumala on suuri!"

Jutussa esiintyvistä henkilöistä (paitsi toimittajasta) ei käytetä heidän oikeita nimiään.

Harper's Magazine: A Letter from Taftanaz (Aug 2012)

Richard Seymour: The Syrian revolt enters a new phase (24.7.12)



Fisk: Länsi sallinee Assadin jatkon pariksi vuodeksi

2.7.2012 | Lähi-itä, Uutiset

Länsivallat sallinevat Bashar Al-Assadin jatkavan Syyrian johdossa vielä joitakin vuosia, kunnes öljynkuljetusreitit on onnistuttu turvaamaan, kirjoittaa Robert Fisk.

Syyrian johtaja Bashar Al-Assad saattaa pysyä vallassa vielä vuosia länsivaltojen hiljaisella hyväksynnällä, ainakin siihen asti kunnes Syyrian kautta kulkevat öljynkuljetusreitit on saatu turvattua, arvioi The Independentin Lähi-Idän kirjeenvaihtaja Robert Fisk.

"Baath-puolueen mahdollisesta väistymisestä käytävien neuvotteluiden kanssa erittäin läheisesti tekemisissä olevan lähteen mukaan amerikkalaiset, venäläiset ja eurooppalaiset ovat myös laatimassa sopimusta, joka sallisi Assadin hallita Syyriaa ainakin seuraavat kaksi vuotta vastapalveluksena poliittisista myönnytyksistä Iranille ja Saudi-Arabialle Libanonissa ja Irakissa", Fisk kirjoittaa.

Jos Assad suostuisi väistymään, suurvallat tunnustaisivat Iranin vaikutusvallan Irakissa ja Libanonissa, kun taas Saudi-Arabiaa rohkaistaisiin takaamaan sunnimuslimien oikeudet Irakissa ja Libanonissa, sen sijaan että se pyrkisi Assadin hallinnon kukistamiseen. "Bagdadin nousu shiiamuslimien keskeiseksi valtakeskukseksi on antanut Saudi-Arabialle paljon päänvaivaa, ja maan tuki Irakin sunnivähemmistölle on tähän saakka johtanut vain poliittiseen hajaannukseen", Fisk sanoo.

Fiskin lähteen mukaan neuvottelujen keskeisin sisältö liittyy kuitenkin länsivalloille tärkeiden, Venäjästä riippumattomien öljynkuljetusreittien varmistamiseen ennen kuin Syyrian hallinto mahdollisesti romahtaa. Venäjän taktinen myönnytys lännelle taas on ollut luopua Assadin tukemisesta vakauden hyväksi.

"'Venäjä voi kääntää Euroopan hanat kiinni milloin tahansa - ja tämä antaa sille suuren poliittisen vallan', lähde sanoo. 'Tässä puhutaan nyt kahdesta lännelle tärkeästä öljynkuljetusreitistä - toinen Qatarista ja Saudi-Arabiasta Jordanin ja Syyrian kautta Välimerelle ja sieltä Eurooppaan, ja toinen Iranista shiialaisen Etelä-Irakin ja Syyrian kautta Välimerelle ja sieltä Eurooppaan. Tämä on keskeinen kysymys. Tästä syystä he [länsivallat] ovat valmiita sallimaan Assadin hallitsevan vielä kaksi vuotta, jos tarve vaatii. He olisivat tähän täysin tyytyväisiä. Ja Venäjä saisi osansa uudesta Syyriasta."

Fisk arvelee Assadin itsensä toivovan Algeria-tyylistä ratkaisua. Sotilaat kaappasivat vallan Algeriassa 1990-luvun alussa, ja koko vuosikymmenen kestäneessä verisessä sisällissodassa kuoli arviolta 200 000 ihmistä. "[L]änsi jatkoi Algerian hallituksen tukemista sekä aseilla että poliittisesti koko 1990-luvun, saarnaten samanaikaisesti ihmisoikeuksista. Algerian öljy- ja kaasuvarat olivat tärkeämpiä kuin siviiliuhrit - ja niinpä Damaskoksessakin nyt toivotaan, että länsi sietää lisää kuolonuhreja Syyrian kautta kulkevien öljy- ja kaasureittien turvaamiseksi."

The Independent: Robert Fisk: Western agreement 'could leave Syria in Assad's hands for two more years' (29.6.12)

Christian Science Monitor: The danger that Saudi Arabia will turn Syria into an Islamist hotbed (12.4.12)



Juan Cole: Syyriassa ei vielä sisällisotaa

31.10.2011 | Lähi-itä, Uutiset

Tuhansista kuolonuhreista huolimatta Syyriassa ei ainakaan vielä ole käynnissä sisällissota, kirjoittaa professori Juan Cole.

The Independent -sanomalehden pitkäaikainen Lähi-Idän-toimittaja Robert Fisk pohdiskeli viime torstaina Syyrian olevan jo osittain sisällissodassa. "Eri uskontoryhmien välinen sota (sectarian war) saattaa hyvinkin olla elämästään kamppailevan hallituksen kyynisten etujen mukainen, mutta elleivät kaikki tapaamani henkilöt valehtele (mitä en usko), se on enenevässä määrin todellisuutta Keski-Syyriassa", Fisk kirjoitti.

Professori Juan Cole arvioi Fiskin näkemyksiä ja Syyrian tilannetta blogissaan tuoreeltaan samana päivänä. Hänenkin mukaansa tilanne saattaa täyttää ainakin yhden sisällissodan määritelmän, jos Syyrian levottomuuksien ja mielenosoitusten aikana kuolleiksi ilmoitettujen siviilien ja sotilaiden määrät pitävät paikkansa; Fiskin siteeraamien YK:n arvioiden mukaan yli 3 000 siviiliä on saanut surmansa, ja toisaalta Syyrian hallituksen mukaan 1 150 sotilasta on kuollut viimeisen seitsemän kuukauden aikana.

Cole ei kuitenkaan pidä tilannetta vielä sisällissotana, vaikka pitääkin mahdollisena, että siihen joudutaan.

"Ainoat puuttuvat tekijät ovat yhteenotot taistelutantereilla ja selkeä sissiarmeija, vaikkakin on olemassa viitteitä, että tällaista armeijaa ollaan parhaillaan muodostamassa [...], erityisesti Syyrian armeijasta karanneiden sotilaiden avustuksella. Kaikesta huolimatta en vielä sanoisi, että tilanne on kasvanut sisällissodan tasolle, sillä suurin osa kuolonuhreista on syntynyt siviilien järjestämien mielenosoitusten tukahduttamisen yhteydessä."

Viime viikolla hallitusta vastaan järjestetty yleislakko sai kannatusta, mutta "vaikka raporttien mukaan torit, toimistot, koulut ja julkinen sektori osallistuivat lakkoon laajasti, keskeisimmät kaupungit ja teollisuusalueet jäivät käytännössä sen vaikutuspiirin ulkopuolelle", Mousa Ladqani kirjoittaa In Defense of Marxismissa.

Samaan aikaan Damaskoksessa ja Aleppossa kymmeniä tuhansia mielenosoittajia, Colen ja Fiskin mukaan jopa 200 000 ihmistä, kannatti maan presidenti Bashar Al-Assadia. "[Mielenosoituksiin] ei liittynyt Saddam-tyylisiä mielenosoittajien kuljetuksia [Damaskoksen] Omayad-aukiolle, läsnä ei ollut tiedustelupalven henkilöstöä, ja ainoat läsnäolevat sotilaat olivat paikalla perheidensä kanssa", Fisk raportoi paikan päältä. "Paikalla oli hunnutettuja naisia, vanhoja miehiä, tuhansia lapsia, joiden kasvoille oli maalattu 'Syyria'. Suurimmalla osalla oli Syyrian lippu, joillakin Venäjän ja Kiinan. Pakotettiinko heidät? En usko - ei ainakaan Assadin hallitus pakottanut."

Juan Cole: Is Syria in Civil War? (27.10.11)

Robert Fisk: Robert Fisk: Syria slips towards sectarian war (27.10.11)

In Defense of Marxism: Syria: While regime organises sham rallies, general strike grips vast parts of the country (27.10.11)



Robert Fisk: Syyriassa aseellinen kansannousu

10.6.2011 | Lähi-itä, Uutiset

Syyriassa näyttäisi olevan syntymässä aseellinen kansannousu presidentti Bashar al-Assadia vastaan, kirjoittaa Robert Fisk.

Kuluvan vuoden alussa alkaneet arabimaailman levottomuudet, jotka ovat johtaneet hallitusten kaatumiseen Tunisiassa ja Egyptissä, sotaan Libyassa ja lukuisiin muihin uhkiin Lähi-Idän maiden hallituksille ja johtajille muissa maissa, on nyt kiihtymässä Syyriassa. Sanomalehti The Independentin Lähi-Idän-kirjeenvaihtaja Robert Fiskin mukaan tapahtumat Syyriassa näyttävät jo aseelliselta kansannousulta.

"Kapina Syyriassa presidentti Bashar al-Assadia vastaan on muuttumassa aseelliseksi kansannousuksi, kun aiemmin rauhallisina pysyneet mielenosoittajat ovat alkaneet tarttua aseisiin", Fisk kirjoittaa. "Tätäkin vakavampi seikka Assadin edelleen vahvoilla olevien kannattajien kannalta ovat lisääntyvät viitteet siitä, että yksittäiset syyrialaissotilaatkin ovat alkaneet kapinoida presidentin joukkoja vastaan. Assadin koko alaviittidiktatuuri on nyt mitä suurimmassa vaarassa."

Syyrian levottomuudet alkoivat Dar'aan kaupungista pari kuukautta sitten turvallisuusjoukkojen tapettua 13-vuotiaan pojan. Mielenosoitusten muuttuminen osittain aseellisiksi näyttää yllättäneen maan armeijan, Fisk kirjoittaa:

"Olen nyt katsonut kuukauden ajan Syyrian television uutisia, ja ainakin puolissa lähetyksistä on ollut sotilaiden hautajaisia. Nyt Syyria sanoo itsekin, että yhdessä välikohtauksessa on kuollut 120 sotilasta - uskomaton tappio armeijalle, jonka oli tarkoitus herättää kauhua mielenosoittajissa."

The Independent: Robert Fisk: The people vs the president (8.6.11)

Khalil Issa: The Lebanese Left Fails in Syria (7.6.11)

BBC: Syria unrest: Hamza al-Khatib a symbol of uprising (1.6.11)

Syrian Communist Party (Unified): Message to Communists of the World (31.5.11)

Washington Post: U.S. secretly backed Syrian opposition groups, cables released by WikiLeaks show (18.4.11)



Vnz: Chávezilta tuki Syyrian hallitukselle

30.3.2011 | Etelä-Amerikka, Lähi-itä, Uutiset

Venezuelan presidentti Hugo Chávez on syyttänyt Yhdysvaltoja Syyrian hallituksen vastaisista mielenosoituksista, kirjoittaa Venezuelanalysis.com.

Venezuelan presidentti Hugo Chávez on syyttänyt Yhdysvaltoja Syyrian presidentti Bashar Al-Assadin vastaisista protesteista, kertoo Venezuelanalysis.com.

"Se on heidän uusi strategiansa, väkivaltaisten, aseellisten konfliktien synnyttäminen ja verenvuodatus jossain maassa, jotta he voisivat pommittaa sitä ja hyökätä ottaakseen haltuun sen luonnonvarat ja muuttaaksen sen siirtomaakseen", Chávez kommentoi viitaten tulkintaansa Libyan tapahtumista.

Daraan kaupungissa Syyriassa joitakin satoja henkilöitä käsittäneet protestit päättyivät väkivaltaisuuksiin viime torstaina, kun turvallisuusjoukot hyökkäsivät mielenosoittajien kimppuun ja surmasivat useita ihmisiä. Kaupunki eristettiin pian tämän jälkeen. Washington Postin mukaan Syyrian mielenosoituksissa on tähän mennessä kuollut ainakin 60 ihmistä.

"Chávez myös puolusti Syyrian presidentti Bashar Al-Assadia ja kutsui häntä 'humanistiksi'", Venezuelanalysis.com jatkaa. "Hän huomautti myös, että Al-Assad on 'Lontoossa koulutettu tohtori, ei hän lukeudu ääriaineksiin'."

Syyriassa on vallinnut poikkeustila lähes 50 vuotta, mutta viimeaikaiset mielenosoitukset ovat saaneet presidentin harkitsemaan sen lakkauttamista. Syyria teki Yhdysvaltain kanssa yhteistyötä "terrorismin vastaisen sodan merkeissä" 2000-luvulla, kun Yhdysvallat lennätti terrorismista epäilemiään henkilöitä Syyrian kuulusteltavaksi.

Washington Post: Israel, long critical of Assad, may prefer he stay after all (29.3.11)

Sydney Morning Herald: Syria strives to restore order in unrest-hit Latakia (28.3.11)

Venezuelanalysis.com: Venezuela Says U.S., Allies Repeating Libya Strategy in Syria (27.3.11)

Cleveland.com: Syria demonstrations extend a second day nationwide (26.3.11)

Washington Post: Venezuela’s Chavez offers supports to Syrian leader amid protests, blames US for unrest (26.3.11)

ABC: 10 dead in rare Syrian protest (24.3.11)

Haaretz: Assad mulls lifting state of emergency amid Syria protests (24.3.11)

The Guardian: Maher Ahar: Daraa protests are the spark Syria needed (23.3.11)

The Guardian: Syrian police seal off city of Daraa after security forces kill five protesters (19.3.11)

BBC: Shedding light on CIA mystery flights (23.5.07)

The Guardian: CIA tried to silence EU on torture flights (26.10.06)