On tärkeää muistaa Chilen vallankaappaus 1973, jossa USA ei ollut terrorismin uhrina vaan sen avustajana, kirjoittaa James S. Henry Forbesissa.

James S. Henry kertoo talouslehti Forbesiin kirjoittamassaan artikkelissa muistavansa syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen lisäksi samalla päivämäärällä vuonna 1973 tapahtuneen vallankaappauksen Chilessä, joka syöksi vallasta sosialistipresidentti Salvador Allenden ja nosti hänen tilalleen kenraali Augusto Pinochetin sotilasjuntan.

Vuonna 2001 yhdysvaltalaiset olivat lähes 3 000 kuolonuhrin joukossa, mutta vuonna 1973 he olivat avustamassa Pinochetin sotilasvaltaa, jonka aikana yli 3 000 ihmistä tapettiin ja katosi, tuhansien muiden joutuessa kidutuksen uhreiksi, Henry kirjoittaa.

"Kun nyt muistelemme omiamme, jotka ovat joutuneet terrorismin uhreiksi, osoittakaamme myös luonteen vahvuutta, myötätuntoa ja rehellisyyttä katsomalla historiaa suoraan silmiin, kun muistelemme näitä toisia terrorismismin uhreja."

Henry kertoo opiskelleensa Chilen vallankaappauksen aikaan Harvardin yliopistossa taloustiedettä. Samaan aikaan yliopistossa opiskeli myös Chilen nykyinen presidentti ja miljardööri Sebastian Piñera.

"Sebastian oli jotenkin saanut tiedon puolelle luokasta, että presidentti Allende oli syösty vallasta. Hän oli riemuissaan - 'Me voitimme!', hän hurrasi. Taloustieteen professorimme tuntui jakavan Sebastianin riemun. Kuten monet muutkin yhdysvaltalaiset taloustieteilijät, hän piti Pinochetin kaappausta suurena voittona uusliberalistiselle talousopille, jota Chicagon yliopiston johtavat taloustieteilijät kuten professori [Milton] Friedman tai Arnold Harberger olivat saarnanneet vuosikymmeniä - kuitenkaan vielä tuolloin saavuttamatta mainittavaa suosiota länsimaissa."

Chilestä tuli uusliberalismin laboratorio, jossa Pinochetin myötä käynnistettiin Henryn arvion mukaan maailman laajamittaisimpiin kuuluva yksityistämishanke. Milton Friedman ja muut yhdysvaltalaisekonomistit neuvoivat sen toteuttamisessa. Henryn mukaan nykyisen presidentti Piñeran veli José Piñera - joka myös oli opiskellut Harvardissa - nousi sittemmin yhdeksi Pinochetin työelämälainsäädännön pääarkkitehdeista. Lakkojen kieltämisen lisäksi uudet lait sisälsivät "kaikkien eläkerahastojen yksityistämisen sekä reaalipalkkojen, työpaikkojen ja työttömyyskorvauksien rajun leikkaamisen".

Pian hallituksen palveluksesta eroamisensa jälkeen José Piñera nousi vähän aiemmin yksityistetyn sähköyhtiön johtoon, Henry kirjoittaa. "Ja kuten jo mainittua, Sebastian päätyi omistamaan valtion yksityistetyn lentoyhtiön - minkä hän sitten muutti varsin kannattavaksi yritykseksi samalla kun istui Chilen senaatissa. Tämä puolestaan taas rakensi hänelle taloudellisen perustan, jolta pyrkiä kohti presidentin virkaa - ja onnistua."

James S. Henry: The Other September 11 (10.9.11)

• Artikkelit

Skotlantilainen taloustieteilijä ja tietojenkäsittelytieteen professori (Reader) Paul Cockshott vaatii työväenliikettä kohtaamaan oikeiston talousopit silmästä silmään ja kehittämään niiden haastajaksi omista luokkaeduistaan ponnistavaa teoriaa 1800-luvulla kehitetyn poliittisen taloustieteen pohjalta. Cockshottin mukaan tähän tehtävään kuuluu myös sen kuvaaminen, miten tulevaisuuden sosialistinen talousjärjestelmä on tarkoitus järjestää. On irtauduttava Länsi-Euroopan marxilaisuudelle tyypillisestä spekulatiivis-filosofisesta menetelmästä ja hyödynnettävä muun muassa tilastollisen mekaniikan ja laskettavuuden teorian kaltaisia tieteenhaaroja sosialistista suunnitelmataloutta hahmoteltaessa.

• Artikkelit

(Tämä artikkeli myös pdf:nä.)

Raija Julkunen esitti vuonna 1997 kolme strategiaa hyvinvointivaltion ja työyhteiskunnan tulevasta kehityksestä. Vaihtoehdot ovat Julkusen mukaan pyrkimys siirtymään kohti 1) täystyöllisyyttä tasa-arvoa unohtamatta, 2) ihmisten markkinoille pakottamista tai 3) työyhteiskunnasta luopumista näiden välillä. Vuonna 2002 Bob Jessop esitti teoksessaan Future of the Capitalist State kuvauksen siirtymästä kohti uudenlaista kilpailuvaltiota, jonka Joseph Schumpeter aikanaan tunnisti. Teollisuusvaltioiden kohdalla ei kyse ainakaan ole siirtymisestä kohti työyhteiskunnasta luopumista. Workfare-valtio on tullut jäädäkseen.