Merkinnät avainsanalla ‘ media ’

“Median Ecuador-kritiikki tekopyhää”

7.9.2012 | Etelä-Amerikka, Eurooppa, Uutiset

Julian Assangen saatua turvapaikan Ecuadorista on osa mediaa aloittanut kummallisen kampanjan maan väitetyistä sananvapausloukkauksista, kirjoittaa Federico Fuentes.

Kun Wikileaksin perustaja Julian Assange sai elokuun lopulla turvapaikan Ecuadorista, alkoi osassa mediaa esiintyä syytöksiä Assangen tekopyhyydestä, kun tämä oli hakenut turvapaikkaa maasta, jonka presidentti Rafael Correa on joidenkin väitteiden mukaan syyllistynyt sananvapauden loukkauksiin ja tiedonvälityksen rajoittamiseen. Tällainen kirjoittelu merkitsee lähinnä kuitenkin, etteivät syytteiden esittäjät tiedä mistä puhuvat, kirjoittaa Green Left Weeklyn toimittaja Federico Fuentes. Esimerkkinä hän nostaa esiin Sydney Morning Heraldin politiikan toimittaja Peter Hartcherin.

"Hartcher syyttää Correaa hallitusta arvostelleiden tiedotusvälineiden sulkemisesta, mutta yhtäkään radioasemaa, televisiokanavaa tai sanomalehteä ei ole Correan määräyksestä suljettu sen vuoksi, mitä ne ovat sanoneet tai kirjoittaneet. Joidenkin toimiluvat on peruttu siksi, että ne ovat kieltäytyneet maksamasta lisenssimaksujaan tai koska ne olivat toimineet niille myönnetyn taajuusalueen ulkopuolella."

Huomiota on kiinnitetty erityisesti tapaukseen, jossa presidentti Correa haastoi El Universo -lehden päätoimittajat oikeuteen kunnianloukkauksesta. Lehti oli kieltäytynyt julkaisemasta anteeksipyyntöä jutusta, jossa Correan väitettiin valheellisesti määränneen sotilaat ampumaan väkijoukkoa vuonna 2010 presidenttiä vastaan tehdyn vallankaappauksen yhteydessä, kirjoittaa Fuentes. Korkein oikeus tuomitsi päätoimittajat kunnianloukkauksesta, mutta Correa kumosi rangaistukset armahduksella.

Kun yksi El Universon päätoimittajista, Emilio Palacio, pakeni oikeusjuttua Yhdysvaltoihin, BBC tai Reuters eivät huomanneet siinä mitään ihmeellistä, kirjoittaa Keane Bhatt NACLA Reportissa. Näin siitä huolimatta, että Palacio haki turvapaikkaa – jonka hän nyt sai elokuun lopussa – maasta, joka piti Al Jazeeran toimittaja Sami Al-Hajjia vangittuna Guantánamossa kuuden vuoden ajan ilman oikeudenkäyntiä.

"Yksikään uutistoimisto ei pitänyt 'ironisena' tai edes 'outona', että Yhdysvaltain hallitus myönsi Palaciolle turvapaikan, vaikka vuonna 2011 se painosti Jemenin diktaattori Ali Abdullah Salehia jatkamaan journalisti Abdulelah Haider Shayen vangitsemista", Bhatt kirjoittaa. "Yksikään sanomalehti ei syyttänyt Palaciota tekopyhyydestä tämän hyväksyessä turvapaikan Yhdysvalloista, missä poliisi on toistuvasti hyökännyt toimittajien kimppuun ja vanginnut heitä Occupy Wall Street -mielenosoitusten yhteydessä."

Fuentesin mukaan Correan hallitus on kyllä käynyt taisteluun suurten mediatalojen ylivaltaa vastaan.

"Yhdysvaltain lähetystöstä maaliskuussa 2009 lähetetty, Wikileaksin julkaisema sähke kertoi, että Correan väitteessä 'Ecuadorin median poliittisesta roolista opposition hyväksi' on myös perää", Fuentes siteeraa julkaistua sähkettä. "Syy oli selvä: 'Monet tiedotusvälineiden omistajat kuuluvat liike-elämän eliittiin, joka pitää Correan uudistuksia uhkana itselleen, ja puolustavat etujaan omistamiensa tiedotusvälineiden kautta.'

Fuentesin mukaan Correan hallitus on kansan tuella pyrkinyt murtamaan tämän monopolin. "Yksi tapa on ollut perustaa julkisia TV-kanavia ja antaa tukea yhteisöihin perustuville tiedotusvälineille myöntämällä niille lisenssejä ja tarjoamalla niille toimintaan tarvittavia välineitä."

Uutta lainsäädäntöä on edelleen tulossa, mutta toistaiseksi oikeisto on parlamentissa pystynyt estämään sen läpiviemisen. Uusi lainsäädäntö "rajoittaisi yksityisen omistuksen koko tiedotusvälineiden muodostamassa kentässä 33 prosenttiin, valtion hallinnoitavana olisi 33 prosenttia ja yhteisöjen hallinnoitavana suurin osuus, 34 prosenttia."

Myös Glenn Greenwald on kiinnittänyt huomiota mediassa esiintyvään voimakkaaseen vastenmielisyyteen Julian Assangea kohtaan. Assangea käsittelevä kirjoittelu on täynnä henkilökohtaisuuksia, ja samalla jäävät käsittelemättä hänen esillenostamansa merkittävämmät asiat.

"On vaikea kuvitella ketään muuta Saddam Husseinin tällä puolen, joka herättäisi establishment-journalisteissa näin suurta henkilökohtaista, syvältä kumpuavaa vihaa. Harvat niistä, jotka tällaista sappea sylkevät, uskaltaisivat kirjoittaa samalla henkilökohtaistetulla sävyllä esimerkiksi George Bushista tai Tony Blairista – jotka sentään aloittivat hyökkäyssodan, joka johti vähintään 100 000 syyttömän ihmisen kuolemaan ja jotka sieppasivat ihmisiä ympäri maailmaa ilman minkäälaisia oikeusprosesseja ja lähettivät heidät kidutettavaksi", Greenwald suomii ja jatkaa:

"Olisi mukavaa uskoa, että samainen brittihallitus, joka kieltäytyi luovuttamasta joukkoraiskaaja Augusto Pinochetiä, olisi yhtäkkiä kehittänyt jostain palavan intohimon sen varmistamiseksi, että kaikki seksirikollisiksi väitetyt tuodaan oikeuden eteen – aivan samoin kuin olisi mukavaa uskoa, että yhtäkkinen kiinnostus Ecuadorin lehdistönvapausoloista johtuisi jostakin äskettäin heränneestä, aidosta huolesta Etelä-Amerikan kansalaisvapaustilanteesta."

Greenwaldin mukaan median vihan Assangea kohtaan on ollut ilmeistä jo kauan ennen kuin häntä syytettiin seksirikoksista Ruotsissa. Yksi selvä syy on hänen mukaansa pelkkä kateus, sillä Wikileaks on tuottanut muutamassa vuodessa enemmän kriittisiä skuuppeja kuin perinteisen journalismin piirissä toimivat toimittajat. Toinen, perustavampi syy on kuitenkin siinä, että vaikka monet toimittajat haluavat kuvitella olevansa kriittisiä kapinallisia, he ovat pohjimmiltaan kuitenkin melko konservatiivisia olevien olojen puolustajia. "Panemalla oman vapautensa ja turvallisuutensa alttiiksi vastustaakseen maailman voimakkaimpia mahteja Assange on selvästi osoittanut, mitä todellisille toisinajattelijoille tapahtuu – heitä vainotaan, mustamaalataan ja uhkaillaan, eikä heitä kutsuta vieraiksi suurvaltojen saleihin – näin hän on samalla paljastamut monet journalistit pelkiksi esittäjiksi, vallan palvelijoiksi ja mielistelijöiksi."

NACLA Report: A Tale of Two Asylums: Assange, Palacio, and Media Hypocrisy (6.9.12)

GLW: Ecuador: Correa pushes free speech, challenges ‘media dictatorship’ (1.9.12)

Glenn Greenwald: The bizarre, unhealthy, blinding media contempt for Julian Assange (22.8.12)



EU:n mediakokous jätti toimittajat ulos

12.12.2011 | Eurooppa, Uutiset

EU-komission media-asioita käsittelevä kokous ei kutsunut mukaan yhtään toimittajaa, kertoo EUobserver.

EU-komissio järjesti viime keskiviikkona Euroopan mediateollisuuden tulevaisuutta käsittelevän viisiosaisen kokoussarjan ensimmäisen tilaisuuden, jossa oli paikalla enimmäkseen yksityisten yritysten media-asiantuntijoita. Kokouksessa käsiteltiin digitalisoitumisen vaikutuksia media-alan tulevaisuudelle, kertoo EUobserver. Kokoukseen ei ollut kutsuttu lainkaan journalisteja.

"Olemme hyvin pettyneitä", Euroopan journalistien ammattiliiton johtoon lukeutuva Renate Schröder kertoi EUobserverille. "Kokoonpano on hyvin bisnessuuntautunut. Jopa Disney on kutsuttu", hän sanoi. EU-komission mukaan kokouksen osanottajan edustivat eri tahojen "hyvää sekoitusta".

EUobserver: EU ignores journalists in future-of-media brainstorm (8.12.11)



Vnz: Oppositiomedia pyytänyt rahaa USA:lta

8.9.2011 | Etelä-Amerikka, Uutiset

Venezuelan suurimpiin kuuluva oppositiolehti on pyytänyt rahaa toimintaansa Yhdysvalloilta, paljastavat WikiLeaksin julkaisemat diplomaattiviestit.

Venezuelan suurimpiin kuuluva, presidentti Hugo Chávezia vastustava oppositiolehti El Nacional tapasi Yhdysvaltain Venezuelan-suurlähettilään Patrick Duddyn helmikuussa 2010 ja pyysi tältä rahoitusta toimintaansa, paljastuu WikiLeaksin julkaisemista diplomaattiviesteistä.

Tapaamisessa El Nacionalin edustajan väitteen mukaan lehti on menettänyt mainostuloja yritysten kansallistamisen vuoksi tai siksi, että hallitus on uhkaillut lehden mainostajia, Venezuelanalysis summaa vuodettujen viestien sisältöä. El Nacional tiedusteli Yhdysvaltain suurlähetystöstä tietoja mahdollisista ulkomaisista, yksityisistä rahoittajatahoista, tai jos näitä ei löytyisi, olisiko mahdollista saada taloudellista apua Yhdysvaltain hallitukselta.

Edelleen ilmestyvä El Nacional kertoi tuolloin uskonvansa, että ajautuu konkurssiin vuoden 2010 aikana.

Samassa kuussa Duddy tapasi myös vuoden 2002 Chávezin-vastaista vallankaappausta tukeneen TV-kanava Globovisionin edustajan, jonka mukaan kanavan taru olisi lopussa, jos Chávezin puolue PSUV voittaisi syyskuussa 2010 järjestettävät vaalit.

PSUV voitti vaalit, mutta Globovision jatkaa edelleen, kertoo Venezuelanalysis.

Maan suurimman yksityisen sanomalehden, Ultimas Noticiasin päätoimittaja Eleazar Rangelin mukaan kukaan ei ole koskaan esittänyt näyttöä siitä, että hallituksen painostus olisi johtanut sensuuriin. Rangelin mukaan noin 80 prosenttia lehdistöstä on opposition puolella. Mark Weisbrotin ja Tara Ruttenbergin tutkimusten mukaan valtion TV-kanavia puolestaan katsoo vain 5,4 prosenttia väestöstä.

Venezuelanalysis: Wikileaks Cables Reveal U.S. Embassy Works with Venezuelan Private Media (6.9.11)



Libya: NATO pommitti hallituksen TV-asemaa

5.8.2011 | Afrikka, Uutiset

NATO pommitti heinäkuun lopussa Libyan TV:n lähetyslaitteistoa Tripolissa, koska niiden avulla "lietsottiin väkivaltaa ja uhkailtiin siviilejä", kertoo Associated Press.

NATO:n koneet pommittivat Libyan TV:n lähetyslaitteistoa Tripolissa heinäkuun 29. ja 30. päivän välisenä yönä. "NATO:n mukaan ilmaiskut pyrkivät vähentämään [Libyan johtaja, Muammar] Gaddafin mahdollisuuksia 'käyttää satelliittikanavia Libyan kansan uhkailemiseen ja väkivallan lietsomiseen heitä kohtaan", Associated Press siteeraa.

Kansainvälinen journalistiliitto IFJ tuomitsi iskun, jonka se sanoi olevan vastoin YK:n päätöslauselmaa nro 1738 vuodelta 2006; päätöslauselmassa kielletään iskut journalisteja ja mediaa vastaan.

"Huolemme johtuu siitä, että kun yksi puoli päättää eliminoida tiedonvälitysorganisaation koska pitää sen viestintää propagandana, niin kaikki tiedonvälitys joutuu vaaraan", sanoi IFJ:n pääsihteeri Beth Costa. "Konfliktitilanteissa kansainvälinen laki sanoo selvästi, että aseettomia journalisteja ei voida kohdella taistelijoina, riippumatta heidän poliittisesta suuntaumisestaan."

NATO:n mukaan iskuilla pyrittiin suojelemaan siviilejä, AP kertoo, mutta jatkaa koko operaation olevan vaikeuksissa:

"Jo viidettä kuukautta käynnissä olevan, Gaddafin kaatamiseksi käynnistetyn pommituskampanjan epäonnistuminen on koitunut NATO:lle yhä kiusallisemmaksi. Kun paastokuukausi ramadan alkaa elokuun alussa, liittoutuman sisällä valtaa alaa käsitys, että paljon kustannuksia aiheuttava kampanja venyy syksyyn, mahdollisesti pitemmällekin."

CBS News: Media group condemns NATO bombing of Libyan TV (3.8.11)

IFJ: IFJ Condemns NATO Bombing at Libyan Television (3.8.11)

Associated Press: NATO bombs Libyan state TV transmitters (30.7.11)



Toimittajilta tuomio News of the Worldin lopetukselle

10.7.2011 | Eurooppa, Uutiset

Toimittajien ammattijärjestö NUJ tuomitsee sanomalehti News of the Worldin lakkauttamisen ja johdon vastuunpakoilun, kertoo liiton tiedote.

Brittiläisen sanomalehti News of the Worldin omistajat päättivät lakkauttaa lehden sen jälkeen kun julkisuuteen tuli epäilyjä, että lehden toimituksessa olisi salakuunneltu ihmisten puheluita ja lahjottu poliisia tietojen saamiseksi. Toimittajien ammattiliitto NUJ:n mukaan lakkauttaminen on kuitenkin vain lehden taustalla olevien News International ja News Corporation -yhtiöiden sekä mediamoguli James Murdochin silmänkääntötemppu, jonka avulla yritetään irrottautua vastuusta.

"Lehden lakkauttaminen ja yli 200 työntekijän erottaminen Iso-Britanniassa ja Irlannissa sekä lukuisten freelancereiden jääminen ilman työtä on kyynistä opportunismia", sanoo NUJ:n pääsihteeri Michelle Stanistreet. "Murdoch uskoo selvästi tämän lopettavan skandaalin, poistavan esteen BSkyB-kaupan tieltä ja päästävän johtoportaan pälkähästä. Mutta tämä ei onnistu. Tavalliset journalistit eivät ole tuhonneet lehden uskottavuutta - sen ovat tehneet Murdochin omat johtajat."

BSkyB-kaupalla viitataan Murdochin perheen johtaman News Corporationin pyrkimyksiin ostaa British Sky Broadcasters -satelliitti-TV-kanava. Iso-Britannian hallituksen on vielä hyväksyttävä kauppa.

NUJ:n tiedotteen mukaan omistajayhtiö on yrittänyt koko skandaalin ajan uskotella, että syypäitä ovat pari kuritonta toimittajaa, mutta "tämän viikon järkyttävät paljastukset osoittavat täysin selvästi johdon piirissä vallinneen järjestelmällisen korruption, jota johtivat [lehden päätoimittajina toimineet] Rebekah Brooks ja Andy Coulson."

Coulson toimi aiemmin pääministeri David Cameronin edustajana, kertoo The Guardian. Brooks puolestaan lukeutuu nykyisin News Internationalin johtoon.

The Guardian: Andy Coulson arrested over phone-hacking allegations (8.7.11)

BBC: News of the World to close amid hacking scandal (7.7.11)

The Guardian: News of the World paid bribes worth £100,000 to up to five Met officers (7.7.11)

NUJ: NUJ condemns Murdoch’s closure of the News of the World (7.7.11)

Variety: U.K. gov't won't rush BSkyB deal (20.5.11)



Toimittaja: Libyan Viagra-sotilaat vanha juttu

20.6.2011 | Afrikka, Uutiset

Juttua Viagran avulla toimivista raiskaajasotilaista on levitetty Libyan ohella myös aikanaan Irakissa ja Indonesiassa, kirjoittaa toimittaja Dan Murphy.

Pari viikkoa sitten maailman tiedotusvälineissä levisi uutinen, jonka mukaan Libyan johtaja Muammar Gaddafi olisi määrännyt sotilaitaan käyttämään järjestelmällistä raiskausta sota-aseena ja että sotilaille olisi tähän tarkoitukseen määrätty erektiolääke Viagraa. Asian nostivat laajempaan julkisuuteen kansainvälisen sotarikostuomioistuimen syyttäjä Luis-Moreno Ocampon kommentit, mutta juttua on syytä epäillä, sillä vastaavaa tarinaa on levitetty aikaisempinakin vuosina maailman eri sotatantereilla, kirjoittaa Dan Murphy kolumnissaan Christian Science Monitorissa.

"Kyseessä on hämmästyttävä tarina, jonka tueksi on vain vähän näyttöä. Tarina kerrottiin minulle lukuisia kertoja ollessani Libyassa helmi-maaliskuussa, mutta en onnistunut milloinkaan vahvistamaan mitään osaa siitä, joten en uutisoinut sitä", Murphy kirjoittaa.

"Olen myös kuullut joukkoraiskausväitteen oudon Viagra-yksityiskohdan värittämänä aikaisemminkin: noin seitsemän vuotta sitten Irakissa ja sitä ennen monissa pienissä sodissa Indonesiassa. Yhdessäkään tapauksessa sitä ei kyetty vahvistamaan, ja uskon kyseisen tarinan olevan laadultaan sellainen, että se on omiaan syöpymään traumatisoituneiden ihmisjoukkojen mieliin."

Syyttäjä Ocampo ei Murphyn mukaan esittänyt epäilyjensä tueksi mitään näyttöä, mutta siitä huolimatta epäilyt uutisoitiin paikoin ja varsinkin otsikkotasolla melko huolettomasti.

YK:n ihmisoikeustutkija Cherif Bassiouni kertoi äskettäin järjestetyssä tiedotustilaisuudessa epäilevänsä väitteitä vahvasti, sillä hänelle Libyan sodan molemmat osapuolet olivat kertoneet vastapuolen syyllistyneen Viagra-raiskauksiin.

"Tutkija [Bassiouni] myös viittasi erään naisen tapaukseen, joka väitti lähettäneensä 70 000 kyselylomaketta ja saaneensa 60 000 vastausta, joista 259:ssä kerrottiin seksuaalisesta väkivallasta", kertoo australialaisen Herald Sunin julkaisema AFP:n uutinen. Tutkija ei kuitenkaan milloinkaan saanut lomakkeita nähtäväkseen.

"Mutta tästä huolimatta [kyseinen nainen] kiertää maailmaa kertomassa siitä ... nyt hän on saanut tiedot Ocampon käsiin, ja Ocampo on vakuuttunut, että ehkä 259 naista on vastannut joutuneensa seksuaalisen väkivallan kohteeksi", uutinen siteeraa Bassiounin lausuntoa.

"Bassiouni myös huomautti, ettei vaikuta uskottavalta, että nainen olisi onnistunut lähettämään 70 000 kyselylomaketta maaliskuussa, kun postijärjestelmä ei ollut toiminnassa", uutinen jatkaa. Bassiouni kertoi ryhmänsä kuitenkin tutkivan väitteiden todenperäisyyden.

Dan Murphy kertoo kuulleensa Libya-käyntinsä aikana lukuisia uskottavia väitteitä kidutuksesta ja muista julmuuksista, mutta myös mielikuvituksellisia väitteitä mm. kemiallisten aseiden käytöstä ja myrkkyluoteja käyttäviä erikoisaseiden jakamisesta.

"Väärien tietojen levittäminen ja huhut, joita vihollisistaan kaiken pahan uskovat ihmiset levitettävät joko propagandatarkoituksessa tai hyvässä uskossa, ovat sota-alueilla yleisiä, samoin kuin internetissäkin. Perinteisten toimittajien tehtävä on puuttua tällaisten tietojen levittämiseen, ei toimia megafonina niille", Murphy kirjoittaa.

Dan Murphy: The Gay Girl in Damascus hoax, 'mass rape' in Libya, and press credulity (13.6.11)

Herald Sun: Libya rape claims 'hysteria' - investigator (10.6.11)



Tiedonantaja ja arabimaiden kansannousut

14.3.2011 | Artikkelit
Teksti: Joonas Laine
Kuva: Br3nda: Fungus on rotten wood (CC-lisenssi)

Arabimaailman mielenosoitukset ovat nostaneet asialistalle kysymyksen suhtautumisesta köyhien maiden hallituksiin, joiden itsevaltaisia johtajia vastustavat sekä näissä maissa toimivat kansanliikkeet että Yhdysvaltain ja/tai EU:n muodostama 'kansainvälinen yhteisö'. Ydinkysymys on: pitäisikö näille hallituksille antaa 'tukea' sikäli kuin ne ovat 'kansainvälisen yhteisön' vihakampanjan kohteena? Mikä on näitä hallituksia vastustavien kansanliikkeiden luonne? Ovatko ne aitoja kansanliikkeitä vai CIA:n ohjaamia käsinukkeja - ja jos ovatkin riippumattomia, pelaavatko ne silti imperialistien pussiin? Kirjoituksessa pohditaan aihetta käyttäen Erkki Suden kirjoituksia Tiedonantajassa varoittavana esimerkkinä 'anti-imperialismista', joka haluaisi viedä köyhien maiden väestöltä oikeuden kapinoida hallituksiaan vastaan, jos maa sattuu olemaan Yhdysvaltain ja EU:n vihalistalla. (more…)



Chávezilta varovainen tuki Gaddafille

8.3.2011 | Etelä-Amerikka, Uutiset

Venezuelan presidentti Hugo Chávez on lähestynyt Libyan tilannetta varovasti mutta kuitenkin epäillyt sen kansainvälistä uutisointia, sanoo Gregory Wilpert.

Kun Libyassa puhkesi viime kuussa laajoja mielenosoituksia maan johtajaa, Muammar Gaddafia, vastaan, kesti jonkin aikaa, ennen kuin Venezuelan presidentti Hugo Chávez otti tilanteeseen kantaa. Hänen kantansa oli varovainen, mutta tosiasiassa hän on asettunut Gaddafin puolelle epäilemällä Libyan tilanteen kansainvälistä uutisointia, sanoo Venezuelanalysis.comin päätoimittaja, Caracasissa asuva Gregory Wilpert.

Wilpert uskoo Chávezin suhtautumisen takana olevan toisaalta hänen lähestymistapansa politiikkaan, joka nojautuu vahvasti henkilökohtaisiin suhteisiin. "Kun hänen onnistuu luoda hyvät henkilökohtaiset välit ulkomaisiin johtajiin, hän luottaa heihin eikä usko heistä kertovaan kielteiseen uutisointiin, koska hän tietää turhankin hyvin oman kokemuksensa perusteella, miten puolueellista kansainvälinen tiedonvälitys voi olla", Wilpert sanoo viitaten siihen, että suuri osa Chávezia ja Venezuelaa koskevasta uutisoinnista antaa ymmärtää maan olevan diktatuuri.

Toisaalta Chávez myös näkee Gaddafin vuoden 1969 vallankumouksen imperialisminvastaisena tapahtumana, ja suhtautuu Gaddafiin edelleen sen mukaisesti. "Samanaikaisesti Chávez ei tunnu olevan tietoinen siitä, että Gaddafi ja Libya ovat muuttuneet merkittävästi noista päivistä".

Venezuelanalysis.com: Venezuela and Libya: An Interview with Gregory Wilpert (6.3.11)

Al Jazeera: Chavez gambles on Gaddafi diplomacy (4.3.11)

IDM: Venezuela and Libya: it is not an April 11 coup, it is a February 27 Caracazo (4.3.11)

The Guardian: Libyan rebels reject Hugo Chávez mediation offer (3.3.11)

Venezuelanalysis: Venezuela's Chavez Proposes International Peace Mission for Libya (1.3.11)



TeleSurin Libya-uutisointi osoittaa kanavan tilan

24.2.2011 | Etelä-Amerikka, Uutiset

Venezuelan hallituksen rahoittama TV-kanava TeleSur on osoittautunut flopiksi viimeistään Libya-uutisointinsa perusteella, kirjoittaa Al Giordano.

Kuusi vuotta toimineesta TV-kanava TeleSurista odotettiin eteläamerikkalaista Al-Jazeeraa, mutta viimeistään kanavan Libya-uutisointi on osoittanut, että nämä odotukset eivät ole täyttyneet, kirjoittaa Al Giordano Narconewsissa. Sen lisäksi, että kanava osallistui Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen demonisointiin viime vuonna tapahtuneen Ecuadorin presidentti Rafael Correaa vastaan tehdyn vallankaappausyrityksen yhteydessä, on kanavan Libya-uutisointi suistanut sen lopullisesti raiteiltaan.

TeleSur on suurimmaksi osaksi Venezuelan hallituksen rahoittama, mutta sitä tukevat myös Argentiina, Bolivia, Kuuba, Ecuador, Nicaragua ja Uruguay.

"Samanaikaisesti kun Libyan kansalaisjournalistit murtavat rohkeasti informaatiosulun lataamalla videoita YouTubeen ja muualle näyttääkseen kuolinkouristuksissaan kamppailevan [Muammar] Gaddafin hallituksen toimeenpaneman verilöylyn ja kun Al-Jazeera ja muut kansainväliset mediatoimijat dokumentoivat sen epäilemättömät sotarikokset, TeleSur on esitellyt katsojilleen täydellisesti puhtaaksipestyn version Libyan tapahtumista."

Giordanon mukaan TeleSur on toistellut kritiikittömästi Gaddafin väitteitä, että Libyan tilanteesta ovat vastuussa ääriryhmien maksamat mielenosoittajat, ja että Gaddafi puolustaa viime päivinä herjauksen kohteeksi joutunutta Libyan kansaa. "TeleSur ei ole uutisoinut mitään armeijan, diplomaattien tai heimojen piirissä tapahtuneista loikkauksista, vaikka nämä tahot ovat Libyan hallinnon tukipilareita."

Kanava uutisoi näyttävästi Fidel Castron näkemyksen siitä, että NATO aikoo käyttää sekasortoa hyväkseen ja suunnittelee Libyan miehitystä, ja antaa runsaasti tilaa yhdysvaltalaisen asianajaja Eva Golingerin salaliittoteorioille, Giordano sanoo pettyneenä.

"TeleSur on näin muuttunut pahimmaksi mahdolliseksi esimerkiksi bolivaarisen vallankumouksen karikatyyriversiosta, jonka sen viholliset ja imperialistisen oikeiston vallankaappausmaakarit ovat maalanneet. Vahinko, joka tästä aiheutuu Venezuelan kansalle, joista suurin osa on rakentanut bolivaarista vallankumousta, on mittaamaton."

"Kylmä sota päättyi 20 vuotta sitten, mutta sen jäänteet ovat suunnanneet liian monet sekä oikealla että vasemmalla väsyneeseen pakkomielteeseen, jota määrittää geopoliittinen kartta. Kapinat kunkin puolen vihollisia vastaan esitetään hyvinä kapinoina, mutta kapinat liittolaisia vastaan pyritään saattamaan huonoon valoon esittämällä ne ulkovaltojen manipulaation tulokseksi."

NarcoNews: Why Is TeleSur a Flop? Look No Farther than Its Libya Coverage (23.2.11)

Fidel Castro: NATO's plan is to occupy Libya (21.2.11)



USA: Lehdet varovaisia Tunisia-kommenteissa

16.1.2011 | Afrikka, Lähi-itä, Pohjois-Amerikka, Uutiset

Yhdysvaltalaiset sanomalehdet ovat suhtautuneet Tunisian demokratiamielenosoituksiin kummallisen varovaisesti, kirjoittaa Marc Lynch.

Foreign Policy -lehteen kirjoittava Lynch ihmettelee, että vaikka esimerkiksi Washington Post pohdiskelee kerran kuukaudessa Egyptin itsevaltaista hallintomuotoa, ei Tunisian mielenosoitusten yhteydessä ole juurikaan kuultu puhetta vapaudesta ja demokratiasta.

"Jos arabimaiden demokratiaa kannattavat yhdysvaltalaiset eivät kiinnitä lisää huomiota Tunisian mielenosoituksiin, se vain vahvistaa skeptisiä näkemyksiä siitä, että Yhdysvaltain tuki demokratialle arabimaissa on lähinnä vain [Egyptin presidentti] Hosni Mubarakin painostamista tai irtopisteiden keräämistä [Yhdysvaltain presidentti Barack] Obaman kustannuksella", Lynch kirjoitti viime torstaina. Seuraavana päivänä Washington Postin pääkirjoitussivun varapäätoimittaja Jackson Diehl totesi kirjoituksessaan, että "suurin uhka Yhdysvaltain eduille Lähi-Idässä ei ole sota - se on vallankumous". Tunisian presidentti Zine El Abidine Ben Ali pakeni yltyneitä mielenosoituksia perjantaina Saudi-Arabiaan.

The Guardianiin kirjoittava Brian Whitaker kiinnittää Lähi-Idän maita käsittelevässä blogissaan huomiota siihen, miten tuntuvasta väkivallasta huolimatta Ben Alin hallitus on päässyt lehdistön hampaista yllättävän helpolla. Hänen mukaansa esimerkiksi Reutersin ja BBC:n uutiset eivät tarjoa kummoistakaan kuvaa siitä, millainen Ben Alin hallitus oli luonteeltaan.

The New York Times myöntää pääkirjoituksessaan Ben Alin hallituksen itsevaltaisen luonteen, mutta ei kannattanut tämän poistamista vallasta, vaan vaatii sen sijaan, että Yhdysvaltain hallituksen on saatava Ben Ali "näkemään totuus", että sortotoimet ja kuurous kansan tarpeille vain pahentavat tilannetta.

Professori As'ad AbuKhalil kiinnittää blogissaan huomiota Yhdysvaltain hallituksen tiedottaja Philip Crowleyn reaktioon, kun tältä kysyttiin Tunisian hallituksen toimenpiteistä yliopistojen ja koulujen sulkemiseksi. Crowleyn mukaan Yhdysvaltain hallitus ymmärtää Tunisian hallituksen toimenpiteet "kansalaistensa suojelemiseksi".

Turkkilaisen Hürriyet Daily Newsin mukaan "Washington ei aio kannattaa kumpaakaan osapuolta Tunisian levottomuuksissa, vaan vaatii sen sijaan rauhanomaista ratkaisua, sanoi Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton Al-Arabiya -TV-kanavalle antamassaan haastattelussa".

Alan Woods huomauttaa In Defense of Marxism -verkkojulkaisussa, miten länsivallat nyt kiirehtivät ylistämään Tunisian mielenosoittajia, vaikka eivät ennen Ben Alin pakenemista tehneet juuri mitään.

Huhtikuussa 2008 Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ylisti Ben Alia ihmisoikeuksien ja vapauksien edistämisestä, Woods kirjoittaa. "Kolme päivää aseettomien siviilien ampumisen jälkeen [Ranskan pääministeri] François Fillon sanoi olevansa 'huolestunut suhteettoman väkivallan käytöstä', asettaen näin uhrit ja teloittajat samalle tasolle. Tuttua kaavaa noudattaen hän vaati kaikkia osapuolia rauhoittumaan ja etsimään keskusteluyhteyttä."

IDM: The insurrection in Tunisia and the future of the Arab Revolution (15.1.11) BBC: Tunisia: Ex-President Ben Ali flees to Saudi Arabia (15.1.11)

New Left Project: The Political Economy of ‘Democracy Promotion’ (14.1.11)

Washington Post: Mideast threats that can't be ignored (14.1.11)

Foreign Policy: Where are the democracy promoters on Tunisia? (13.1.11)

Hürriyet Daily News: US not taking sides in Tunisia unrest: Clinton (12.1.11)

The Angry Arab News Service: Obama administration and Tunisia (12.1.11)

NY Times: Tunisia Seethes (12.1.11)

Al-Bab.com: Mis-reporting Tunisia (10.1.11)