Merkinnät avainsanalla ‘ Margaret Thatcher ’

Thatcherin kaudella julkiset menot pysyivät ennallaan

10.4.2013 | Eurooppa, Uutiset

Margaret Thatcherin pääministerikaudella Iso-Britanniassa noudatettu talouspolitiikka ei laskenut verotusta, ei vähentänyt julkisia menoja eikä lisännyt talouskasvua, kirjoittaa taloustieteilijä Michael Roberts.

Tällä viikolla kuollut Iso-Britannian entinen pääministeri Margaret Thatcher muistetaan tiukasta oikeistolaisesta politiikasta, mutta näihin muistoihin sisältyy myös useita myyttejä, kirjoittaa taloustieteilijä Michael Roberts blogissaan. Sen lisäksi, että vastoin yleistä uskomusta keynesiläisestä talouspolitiikasta luovuttiin jo Thatcherin hallitusta edeltäneen työväenpuolueen hallituksen kaudella, Thatcherin valtakauden aikana verotuksen taso ja valtion menot suhteessa bruttokansantuotteeseen säilyivät suurinpiirtein ennallaan, samoin kuin talouskasvukin.

Robertsin mukaan keynesiläisyydestä luovuttiin Britanniassa 1970-luvun puolivälissä, kun silloinen työväenpuolueen hallitus joutui vuonna 1976 jo pitempään jatkuneiden talousvaikeuksien vuoksi turvautumaan kansainvälisen valuuttarahaston apuun ja ryhtymään valtion menojen karsimiseen. Talousvaikeuksien taustalla oli Robertsin laskelmien mukaan edellisen kymmenen vuoden aikana neljänneksellä pienentynyt yritysten kannattavuus.

Thatcherin noustua valtaan 1979 hänen onnistui nostaa yritysten kannattavuutta mm. alentamalla reaalipalkkoja, kasvattamalla työttömyyttä ja alasajamalla vanhaa teollisuutta, mutta tästä huolimatta kaksi joidenkin Thatcherin kannattajien toistelemaa väitettä ovat myyttejä, Roberts huomauttaa. Myytit ovat, että talouskasvu olisi Thatcherin kaudella parantunut ja että julkiset menot olisivat pienentyneet.

1970-luvulla Iso-Britannian talouskasvu oli keskimäärin 2,59 prosenttia vuodessa, mutta 1980-luvulla Thatcherin aikana se oli käytännössä sama, keskimäärin 2,73 prosenttia vuodessa. 1990-luvulla kasvu oli keskimäärin 2,54 prosenttia. Robertsin mukaan 1980-luvun nimellisesti korkeammissa lukemissa tulee lisäksi ottaa huomioon 1970-luvun lopulla aloitettu Pohjanmeren öljyn hyödyntäminen.

Thatcherin kaudella myöskään julkisten menojen määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen ei merkittävästi muuttunut. Vuosina 1978-1979 julkiset menot olivat 42,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, nousivat 46,5 prosenttiin vuosina 1982-1983 ja laskivat 38 prosenttiin vuosina 1989-1990. Sama pätee verotukseen. Verot suhteessa bruttokansantuotteeseen vuosina 1978-1979 olivat 33,1 prosenttia, nousivat vuosina 1984-1985 38,2 prosenttiin ja laskivat vuosina 1989-1990 35,4 prosenttiin.

Vaikkei verotus suhteessa bruttokansantuotteeseen olennaisesti muuttunutkaan, verotuksen sisäisessä jakautumisessa tapahtui selvä muutos. Thatcher mm. kaksinkertaisti arvonlisäveron 8 prosentista 15 prosenttiin samalla kun alensi rikkaimpien verotusta.

"Suurimpien tuloluokkien tuloverotuksen laskeminen ja pääomavoittoveron lakkauttaminen sekä omaisuusverojen laskeminen samanaikaisen kulutusverojen noston kanssa merkitsi suurempia tulo- ja varallisuuseroja", Roberts summaa. "Mutta merkittävin syy kasvavalle köyhyydelle ja nykyiselle äärimmäiselle epätasa-arvolle, joka vetää vertoja vain Yhdysvalloille, on hyväpalkkaisten ja turvattujen työpaikkojen tuhoaminen teollisuudessa ja niiden korvaaminen epävarmoilla, huonopalkkaisilla palvelutöillä."

Michael Roberts: Thatcher: there was no alternative (9.4.2013)



Arvo, markkinat ja sosialismi

21.1.2013 | Artikkelit
Teksti: W. Paul Cockshott & Allin F. Cottrell Kuva: eat more toast: Add Value Machine (CC-lisenssi)

Kahden viime vuosisadan vaikutusvaltaisin filosofi oli Karl Marx. Filosofien joukossa hän oli epätavallinen, sillä hän oli sekä kommunisti että taloustieteen asiantuntija. Hänen lukuisat taloudelliset kirjoituksensa ovat saaneet jotkut kutsumaan häntä taloustieteilijäksi, mutta tämä on harhaanjohtavaa. Hänen elinaikanaan julkaistut kaksi keskeistä teosta (Marx 1979; 1974) käsittelivät kumpikin 'poliittisen taloustieteen kritiikkiä'. Niiden tarkoitus oli räjäyttää poliittinen taloustiede kommunistisen filosofian näkökulmasta pyrkimällä paljastamaan, miten poliittisten taloustieteilijöiden käyttämät kategoriat – raha, hinta, voitto, pääoma – eivät olleet talouden perustekijöitä. Tämän sijaan Marx esitti, että ne olivat yhteiskunnallisten suhteiden erityisiä historiallisia muotoja, jotka näiden suhteiden muuttuessa voisivat kadota. Itä-Euroopan ja Neuvostoliiton vastavallankumousten jälkeen porvarilliset ajattelijat julistivat, että Marxin oli nyt todistettu olleen väärässä käytännössä, että rahan, hinnan, voiton jne. on nyt osoitettu olevan minkä tahansa nykyaikaisen yhteiskunnan perustekijöitä. Ei vielä vie kovin pitkälle, jos kommunistit vastaavat tähän väittämällä, että Neuvostoliitto ei milloinkaan ollut sosialistinen: jos Neuvostoliitossa ei ollut sosialistista talousjärjestelmää, niin mitä tarkoitamme sosialistisella talousjärjestelmällä? (more…)


Siirtyminen 2000-luvun sosialismiin Euroopan unionissa

7.5.2012 | Artikkelit
Teksti: Paul Cockshott, Allin Cottrell, Heinz Dieterich
Kuva: Eric Fischer: European detail map of Flickr and Twitter locations (CC-lisenssi)

Kirjoituksessa pyritään hahmottelemaan ne taloudelliset askeleet, jotka ovat välttämättömiä EU:n kaltaisen kapitalistisen talouden muuntamiseksi sosialistiseksi taloudeksi. Tutkiskelemme asiaa hyvin konkreettisesti ja teemme yksilöityjä toimenpide-esityksiä. Esittämämme toimenpiteet eroavat huomattavasti 1900-luvun eurooppalaisen sosiaalidemokratian perinteestä. (more…)


“Eurodemarit oikeistoakin oikeistolaisempia”

20.7.2011 | Eurooppa, Uutiset

Euroopan sosialistipuolueet ovat talouskriisin aikana osoittautuneet oikeistoakin oikeistolaisemmiksi, sanoo taloustieteilijä Michael Hudson.

Talouskriisin myötä Euroopan sosialistipuolueet ovat mukana viemässä läpi tai kannattamassa muutoksia, joihin konservatiivinen oikeisto ei ole kyennyt, sanoo taloustieteilijä ja -historioitsija Michael Hudson radioasema KPFA:n haastattelussa.

"Kreikassa on sosialistihallitus, jonka pääministeri, [Georgios] Papandreou, on myös Sosialistisen internationaalin, toisen internationaalin puheenjohtaja. Hän ajaa leikkausohjelmaa ja pankkien pelastamista, jotka kasaavat Kreikalle toivottoman suuren velkataakan ja pakottavat sen myymään suuren osan taloudestaan. Konservatiivit vastustavat tätä", Hudson sanoo. "Sama on käynnissä Iso-Britanniassa, missä Työväenpuolue on yksityistämisen suhteen äärimmäisenä oikealla ja kannattaa rautateiden ja muun valtion omaisuuden yksityistämistä, johon edes Margaret Thatcher ja konservatiivit eivät pystyneet."

Hudsonin mukaan sama kuvio on nähty myös Islannissa ja Irlannissa. "Kaikkialla Euroopassa sosialistit ovat nyt poliittisen kentän oikealla laidalla."

Hudson kiinittää huomiota politiikan sisällön muutokseen, joka nykyisin koostuu pelkästä rahoituksesta - eikä sillä ole enää mitään tekemistä oikean tai vasemman kanssa, sillä se kattaa koko poliittisen kentän laidasta laitaan. "Sata vuotta sitten sosiaalidemokraattisten ja työväenpuolueiden käyttämä poliittinen käsitteistö liittyi työntekijöiden ja työnantajien suhteeseen, ammattiliittojen toimintaan raskaassa teollisuudessa. Näin ei ole enää. Nykyisin käynnissä on finassipiirien sota ei vain kuluttajia ja työntekijöitä vaan teollisuuttakin vastaan."

Hudsonin mielestä vasemmiston puolueissa kuulee nykyisin yllättävän vähän puhetta taloudellisista kysymyksistä. "Kaikki liittyy kulttuurisiin asioihin, vähemmistöihin, seksuaaliseen tasavertaisuuteen, mutta ei taloudellisiin kysymyksiin. Kun lähes kukaan ei valmistele poliittista vaihtoehtoa, on seurauksena ollut kehitys, jossa se, mikä alkoi taloudellisesta demokratiasta on päätynyt finanssipiirien harvainvaltaan."

InformationClearingHouse: Wall Street's Euthanasia of Industry (17.6.11)



2000-luvun marxilaisuus

19.10.2010 | Artikkelit
Teksti: Paul Cockshott
Kuva: indigo_jones: No Little Plans - CC-lisenssi

Skotlantilainen taloustieteilijä ja tietojenkäsittelytieteen professori (Reader) Paul Cockshott vaatii työväenliikettä kohtaamaan oikeiston talousopit silmästä silmään ja kehittämään niiden haastajaksi omista luokkaeduistaan ponnistavaa teoriaa 1800-luvulla kehitetyn poliittisen taloustieteen pohjalta. Cockshottin mukaan tähän tehtävään kuuluu myös sen kuvaaminen, miten tulevaisuuden sosialistinen talousjärjestelmä on tarkoitus järjestää. On irtauduttava Länsi-Euroopan marxilaisuudelle tyypillisestä spekulatiivis-filosofisesta menetelmästä ja hyödynnettävä muun muassa tilastollisen mekaniikan ja laskettavuuden teorian kaltaisia tieteenhaaroja sosialistista suunnitelmataloutta hahmoteltaessa.

(more…)