“Kreikan tulisi jättää velkansa maksamatta”
4.11.2011 | Eurooppa, UutisetKreikan tulisi ilmoittaa, ettei se aio maksaa yksityiseltä sektorilta ottamaansa velkaa, kirjoittaa taloustieteilijä Michael Roberts.
Kreikan pääministeri Georgios Papandreoun hallituksen pystyssä pysyminen on epävarmaa, mutta uusissa vaaleissa voittajaksi selviytyisi todennäköisesti nykyinen oppositiopuolue Uusi demokratia (ND), kirjoittaa taloustieteilijä Michael Roberts blogissaan. Hänen mukaansa ND:n voitto ei kuitenkaan merkitsisi tilanteen olennaista muuttumista, ainakaan parempaan, sillä puolueen tavoitteena on keventää kreikkalaisten kapitalistien osaksi tulevia rasitteita kansalaisten kustannuksella.
"Puolue haluaa alentaa omaisuuden ja yritysten voittojen verotusta, lisätä yksityistämistä, valtion omaisuuden myymistä, ja kasvattaa julkisen sektorin leikkauksia esittäen, että pienemmät verot lisäisivät talouskasvua", Roberts kirjoittaa.
Robertsin mukaan on kuitenkin toinenkin tie: maa voisi kieltäytyä maksamasta yksityiseltä sektorilta ottamaansa 200 miljardin euron velkaa, mikä puolittaisi velkataakan kertaheitolla ja vähentäisi BKT-velka -suhteen 80 prosenttiin. Sikäli kuin rahaa on lainattu muiden maiden hallituksilta, voitaisiin näiden kanssa neuvotella velkojen jäädyttämisestä määräajaksi.
Tämä merkitsisi todennäköisesti kreikkalaisten pankkien kaatumista, mutta ne voitaisiin kansallistaa ja niiden kautta kanavoida sijoituksia eri hankkeisiin. Pääoman liikkeitä voitaisiin alkaa rajoittaa.
"Todellinen sosialistinen hallitus Kreikassa voisi käynnistää valtavan kampanjan Euroopan muiden maiden sosialistien ja muun kansan vakuuttamiseksi siitä, että Euroopan ajaminen taantumaan pelkästään kriisin aiheuttaneiden pankkien ja rahoitusinstituutioiden velkojen maksamiseksi on väärä tie, ja että sille on vaihtoehto. Muutkin finanssitahojen ahdistamat maat voisivat ryhtyä vastaavanlaisiin toimenpiteisiin, jotta Euroopan pankkijärjestelmä otettaisiin julkiseen hallintaan, jota puolestaan voitaisiin käyttää kotitalouksien ja tuottavien teollisuudenalojen tukemiseen, eikä vain keinottelun välineinä."
Jos taktiikka epäonnistuisi, olisi sillä vakavat seuraukset kreikkalaisille, mutta Robertsin mielestä on vaikea nähdä, olisiko tämä merkittävästi pahempi kohtalo kuin se, joka kreikkalaisia näyttäisi odottavan joka tapauksessa.
"Monia kreikkalaisyrityksiä menisi konkurssiin. Ne joutuisivat joko ulkomaalaisten yritysten valtaamiksi ja niiden työvoimaa vähennettäisiin tuntuvasti, tai ne (toivottavasti) kansallistettaisiin. Mitä julkisen sektorin rahoittamiseen tulee, siinäkin tapauksessa että täydellisen velkojenmaksusta kieltäytymisen myötä vapauduttaisiin korkomenoistakin, eivät hallituksen verotulot siltikään riittäisi menojen peittämiseen, ellei veronkeräystä tehosteta ja talouskasvua sekä työllisyyttä kohenneta. Kreikkalaiset voisivat alkaa painaa omia drakmojaan, mutta vaarana on hillitön inflaatio, jonka tuontihintoja nostanut devalvaatio jo olisi aloittanut.
"Mutta kaikki tämä tapahtuu joka tapauksessa, jos kreikkalaiset äänestävät EU-IMF -sopimusta vastaan. Siinä tapauksessa että kreikkalaiset kieltäytyvät velkojen maksusta ja valitsevat vaihtoehtoisen kasvuohjelman, he voivat vähentää väestölle koituvaa vahinkoa. EU:n, IMF:n ja EKP:n sopimuksen perusteella he luovuttavat taloutensa hallinnan Euroopan kapitalistijohtajille vähintään vuosikymmeneksi, ja joutuvat kärsimään leikkauksista ja alhaisemmasta elintasosta maksaessaan velkaa kokonaisen sukupolven ajan."
Michael Roberts: Greece: going under (2.11.11)
Costas Lapavitsas: Greece crisis: Papandreou's referendum is a gamble too far (1.11.11)






