Margaret Thatcherin pääministerikaudella Iso-Britanniassa noudatettu talouspolitiikka ei laskenut verotusta, ei vähentänyt julkisia menoja eikä lisännyt talouskasvua, kirjoittaa taloustieteilijä Michael Roberts.

Tällä viikolla kuollut Iso-Britannian entinen pääministeri Margaret Thatcher muistetaan tiukasta oikeistolaisesta politiikasta, mutta näihin muistoihin sisältyy myös useita myyttejä, kirjoittaa taloustieteilijä Michael Roberts blogissaan. Sen lisäksi, että vastoin yleistä uskomusta keynesiläisestä talouspolitiikasta luovuttiin jo Thatcherin hallitusta edeltäneen työväenpuolueen hallituksen kaudella, Thatcherin valtakauden aikana verotuksen taso ja valtion menot suhteessa bruttokansantuotteeseen säilyivät suurinpiirtein ennallaan, samoin kuin talouskasvukin.

Robertsin mukaan keynesiläisyydestä luovuttiin Britanniassa 1970-luvun puolivälissä, kun silloinen työväenpuolueen hallitus joutui vuonna 1976 jo pitempään jatkuneiden talousvaikeuksien vuoksi turvautumaan kansainvälisen valuuttarahaston apuun ja ryhtymään valtion menojen karsimiseen. Talousvaikeuksien taustalla oli Robertsin laskelmien mukaan edellisen kymmenen vuoden aikana neljänneksellä pienentynyt yritysten kannattavuus.

Thatcherin noustua valtaan 1979 hänen onnistui nostaa yritysten kannattavuutta mm. alentamalla reaalipalkkoja, kasvattamalla työttömyyttä ja alasajamalla vanhaa teollisuutta, mutta tästä huolimatta kaksi joidenkin Thatcherin kannattajien toistelemaa väitettä ovat myyttejä, Roberts huomauttaa. Myytit ovat, että talouskasvu olisi Thatcherin kaudella parantunut ja että julkiset menot olisivat pienentyneet.

1970-luvulla Iso-Britannian talouskasvu oli keskimäärin 2,59 prosenttia vuodessa, mutta 1980-luvulla Thatcherin aikana se oli käytännössä sama, keskimäärin 2,73 prosenttia vuodessa. 1990-luvulla kasvu oli keskimäärin 2,54 prosenttia. Robertsin mukaan 1980-luvun nimellisesti korkeammissa lukemissa tulee lisäksi ottaa huomioon 1970-luvun lopulla aloitettu Pohjanmeren öljyn hyödyntäminen.

Thatcherin kaudella myöskään julkisten menojen määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen ei merkittävästi muuttunut. Vuosina 1978-1979 julkiset menot olivat 42,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, nousivat 46,5 prosenttiin vuosina 1982-1983 ja laskivat 38 prosenttiin vuosina 1989-1990. Sama pätee verotukseen. Verot suhteessa bruttokansantuotteeseen vuosina 1978-1979 olivat 33,1 prosenttia, nousivat vuosina 1984-1985 38,2 prosenttiin ja laskivat vuosina 1989-1990 35,4 prosenttiin.

Vaikkei verotus suhteessa bruttokansantuotteeseen olennaisesti muuttunutkaan, verotuksen sisäisessä jakautumisessa tapahtui selvä muutos. Thatcher mm. kaksinkertaisti arvonlisäveron 8 prosentista 15 prosenttiin samalla kun alensi rikkaimpien verotusta.

"Suurimpien tuloluokkien tuloverotuksen laskeminen ja pääomavoittoveron lakkauttaminen sekä omaisuusverojen laskeminen samanaikaisen kulutusverojen noston kanssa merkitsi suurempia tulo- ja varallisuuseroja", Roberts summaa. "Mutta merkittävin syy kasvavalle köyhyydelle ja nykyiselle äärimmäiselle epätasa-arvolle, joka vetää vertoja vain Yhdysvalloille, on hyväpalkkaisten ja turvattujen työpaikkojen tuhoaminen teollisuudessa ja niiden korvaaminen epävarmoilla, huonopalkkaisilla palvelutöillä."

Michael Roberts: Thatcher: there was no alternative (9.4.2013)

EFTA-oikeuden päätöksen mukaan Islannin ei tarvitse maksaa korvauksia konkurssiin menneen islantilaispankin brittiläisille ja hollantilaisille tallettajille, raportoi The Telegraph.

Euroopan vapaakauppa-alueen (EFTA) tuomioistuin Luxemburgissa päätti viime viikolla, että Islannin valtion ei tarvitse maksaa korvauksia brittiläisille ja hollantilaisille tallettajille, jotka menettivät rahansa islantilaispankki Landsbankin konkurssissa vuonna 2008. Tässä ns. IceSave-tapauksessa tehdyn päätöksen mukaan Islanti ei rikkonut vapaakauppalakeja maksaessaan korvauksia vain islantilaisille tallettajille ja jättäessään ulkomaiset tallettajat ilman.

Iso-Britannialla ei näin ole enää mahdollisuuksia saada Islantia maksamaan korkojen kera 2,35 miljardia puntaa (2,73 miljardia euroa), jotka se oli päättänyt käyttää brittiläisten IceSave-tallettajien pelastamiseen pankin kaatumisen yhteydessä, kirjoittaa The Telegraph. "Kansainvälisen talletussuojan kannalta keskeistä ennakkopäätöstä merkitsevässä tuomiossaan EFTA-tuomioistuin hylkäsi kaikki kolme Islannille esitettyä vaatimusta ja sanoi, että korvauksia koskevat säännöt eivät tarkoittaneet, että hallituksen olisi maksettava korvauksia."

Brittiläiset veronmaksajat saavat kuitenkin miltei kaiken takaisin, sillä Landsbankin konkurssipesässä on omaisuutta riittävästi menojen peittämiseen. Tappioksi jää silti noin 116 miljoonaa euroa.

The Telegraph huomauttaa oikeuden päätöksen merkitsevän sitä, että isäntävaltiot eivät ole minkäänlaisessa vastuussa ulkomaisille tallettajille alueellaan sijaitsevan pankkin mennessä konkurssiin, vaan rahat voidaan saada takaisin vain suoraan pankilta – prosessi, joka voi vielä vuosia.

The Telegraph: Icesave ruling in Iceland's favour costs UK taxpayers £100m (29.1.13)

IceNews: Iceland cleared of all claims in Icesave dispute (28.1.13)

Iso-Britannian kuningashuoneen valta maassa hyväksyttävään lainsäädäntöön on paljastunut hallituksen hävittyä oikeusjutun asiakirjojen salassapidosta, kirjoittaa The Guardian.

Iso-Britannian hallitus on hävinnyt oikeusjutun yritettyään pitää salaisena asiakirjan, josta käy ilmi, kuinka usein hallitus joutuu pyytämään kuningashuoneen hyväksyntää valmistelemalleen lainsäädännölle. The Guardianin mukaan nyt julki tulleesta asiakirjasta käy ilmi, että "ministereiden ja virkamiesten on konsultoitava kuningatarta tai prinssi Charlesia yksityiskohtaisemmin ja useimmilla lainsäädännön alueille kuin tähän asti on luultu".

Merkittävimpien kuningashuoneen hylkäämien lakien joukossa on lakiesitys vuodelta 1999, jolla valta päättää sotatoimista Irakia vastaan olisi siirretty kuningashuoneelta parlamentille.

"Charlesilta on pyydetty suostumusta 20 eri lakiin, ja perustuslakiasianajajat ovat kuvailleet veto-oikeutta kuninkaalliseksi 'ydinpelotteeksi', mikä saattaa selittää sen, että ministerit seuraavat tarkkaan kuningashuoneen ylimpien jäsenten mielipiteitä", The Guardian kirjoittaa.

Kuningattarella ja prinssi Charlesilla on myös veto-oikeus Lancasterin ja Cornwallin herttuakuntia koskeviin lakeihin, joilla olisi esim. tarkoitus puuttua kuningashuoneen jäsenten tulonlähteisiin.

"Kuningatar käyttää Lancasterin herttuakunnan 19 000 hehtaarista ja 10 linnasta saamiaan tuloja Sandringhamissa ja Balmoralissa sijaitsevien yksityiskotiensa ylläpitoon, kun prinssi taas ansaitsee Cornwallin herttuakunnasta 18 miljoonaa puntaa vuodessa."

The Guardianin haastatteleman liberaalidemokraattisen puolueen kansanedustaja Andrew Georgen mukaan nyt julkaistu asiakirja on hyvä muistutus niille, jotka kuvittelevat kuningashuoneella olevan pelkkä muodollinen seremoniarooli.

The Guardian: Secret papers show extent of senior royals' veto over bills (15.1.13)  

Iso-Britannian sosialistisessa työväenpuolueessa (SWP-UK) on puhjennut paha kriisi tavasta, jolla puolue yritti hoitaa sisäisesti keskuskomitean jäsentä vastaan esitetyt raiskaussyytteet.

Iso-Britannian sosialistinen työväenpuolue (SWP-UK) järjesti tammikuun alussa puoluekokouksen, jossa käsiteltiin myös puolueen kiistakysymyskomitean (Disputes Committee) raportti kahden puolueen jäsenen erästä keskuskomitean jäsentä vastaan tekemästä raiskaussyytöksestä. Asia tuli julkiseksi, kun kokouksessa läsnäollut henkilö vuoti raportin käsittelykeskustelusta äänitteen pohjalta kokoonpannun tekstin Socialist Unity -nettisivustolle viikko sitten.

SWP-UK on Iso-Britannian suurin Työväenpuolueen vasemmalla puolella oleva vasemmistopuolue. Sen jäsenmäärä on useita tuhansia, ja se on myös kansainvälisen trotskilaisen IST-suuntauksen emojärjestö.

Komitean raportin mukaan komitea tutki "toveri Deltaa" – jolla viitataan puolueen pääsihteeri Martin Smithiin – vastaan esitetyt raiskaussyytteet, mutta ei löytänyt todisteita niiden tueksi. Raportti hyväksyttiin istunnossa erittäin kapealla marginaalilla (231 puolesta, 202 vastaan, 18 tyhjää), ja keskustelujen sisällön tultua julkisuuteen kiistakysymyskomitean menettely on saanut ankaraa kritiikkiä sekä puolueen sisältä että ulkopuolelta. Tapaus on nostanut keskiöön puolueen sisäisen demokratian sekä naisten aseman.

Arvostelijoiden mukaan on kyseenalaista, miksi puolue ylipäätään kuvittelee kykenevänsä selvittämään raiskaussyytösten todenperäisyyden itse. "SWP-UK:n kiistakysymyskomitea tuskin on oikea paikka raiskaussyytösten tutkimiseksi", kirjoittaa skandaalin myötä puolueesta eronnut puolueen lehden, Socialist Workerin, toimittaja Tom Walker. Hänen mielestään luottamus komitean kykyyn selvittää asia on ylimielisyyden huippu. "Liikkeemme ei vielä ole siinä vaiheessa, että voisimme korvata rikosoikeudellisen järjestelmän. Jälkimmäisen saavutukset raiskaustapauksissa ovat tietysti kammottavia – mutta mitä tutkimusmenetelmiä kiistakysymyskomitealla on käytettävissään? Keitä rikosten selvittämisen ja todisteaineiston tutkimisen ammattilaisia toverit voivat kutsua avukseen?"

Samaa mieltä on yhdysvaltalainen sosialisti Pham Binh, joka huomauttaa, ettei raiskaajan rangaistukseksi sovellu vain jokin syrjäyttäminen keskuskomiteasta. "Rikollisen tai väkivaltaisen käytöksen tutkiminen ja rankaiseminen on parasta jättää olemassaolevan porvarillisen valtion toimeksi, ainakin jos asiaa katsotaan uhrin näkökulmasta."

Syytösten toinen esittäjä oli läsnä komitean raporttia käsittelevässä istunnossa ja käytti siellä puheenvuoron. Hän kiinnitti huomiota myös erilaiseen tapaan, jolla syytetty ja syyttäjät saivat tietoonsa vastapuolen näkemyksiä.

"Syytetty sai nähdä todisteeni neljä päivää ennen kuulustelua ja sai näin aikaa valmistella puolustustaan. Minulle ei kerrottu syytetyt esittämästä todistusaineistosta, jolla hän pyrki kumoamaan syytökset, joten minulla ei ollut mahdollisuutta haastaa hänen lausuntoaan. Minulle ei annettu oikeutta saada tietää edes hänen lausuntonsa peruspiirteitä – kielsikö hän kaiken tapahtuneen, kertoiko hän erilaisen version tapahtumista. Ketään todistajiani ei kuultu. Minua ei ristikuulusteltu syytetyn esittämän todistusaineiston käsittelyn jälkeen."

Suosittua Lenin's Tomb -blogia pitävä puolueen jäsen Richard Seymour kertoo, että tapauksen ympärillä käyneessä keskustelussa keskuskomitean puolustajat ovat käyttäneet feminismiä kirosanana.

"Asian esille nostaville jäsenille, monet heistä opiskelijoita, huudetaan kokouksissa, heitä syytetään 'hiipivästä feminismistä' tai autonomismin siemenen kylvämisestä puolueeseen. Vanha, aina jokseenkin dogmaattinen 1980-luvun polemiikki 'feminismistä' kaivetaan naftaliinista, ja sitä käytetään toisinajattelijoiden lyömiseen."

Arvostelua on herättänyt myös kiistakysymyskomitean kokoonpano: komitean seitsemästä jäsenestä viisi on nykyisiä tai entisiä keskuskomitean jäseniä, jotka ovat tunteneet syytetyn pitkään. "Sen lisäksi, että raiskauksesta syytetyn ystävien sallittiin tutkia syytöksen todenperäisyyttä, syytösten esittäjät saivat kohtaansa lisää ahdistelua", kirjoittaa Laurie Penny New Statesmanissa. "Heidän juomatapojaan ja entisiä suhteitaan kyseenalaistettiin, ja heitä tukeneet joutuivat erottamisten ja ulossulkemisten kohteeksi".

Penny huomauttaa, että vasemmiston ongelmat seksuaaliseen väkivaltaan suhtautumisessa eivät suinkaan ole ainutlaatuisia, mutta hänen mielestään ainutlaatuista on kylläkin tapa, jolla tapauksia selitetään. "[Ainutlaatuista] on nimenomaan se uskomus, että etnistä alkuperää, sukupuolta ja seksuaalista väkivaltaa koskevissa tapauksissa me emme oikeastaan ole syyllisiä, koska mehän olemme edistyksellisiä, me taistelemme tasa-arvon ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Haluttomuus analysoida omaa käytöstämme voi muuttua nopeasti pyhäksi opinkappaleeksi."

Kun komitean raportti oli äänestyksessä hyväksytty, puolueen johto kielsi jatkokeskustelun aiheesta. Tom Walkerin mukaan "keskuskomitea lopettaa kaiken keskustelun sillä verukkeella, että ryhmäkunnat on purettava puoluekokouksen jälkeen. Puolueen työntekijät otetaan yksittäin puhutteluun, ja jos he kieltäytyvät takaamasta, etteivät milloinkaan mainitse tapausta, heille kerrotaan että heidän on erottava puoluetehtävistään. [...] Samaan aikaan puolueosastoille kerrotaan, että kokouksessa kiistakysymyskomiteaa kohtaan esitettyä kritiikkiä ei raportoida niille, eivätkä jäsenet voi keskustella siitä edes pääpiirteissään. Keskuskomitean vaatimuksesta Socialist Workerin kokousraportti ei mainitse sanaakaan kiistakysymyskomitean raporttia käsitelleestä istunnosta."

Richard Seymourin mukaan keskuskomitean reaktio tapahtuneeseen asettaa rivijäsenet erittäin vaikeaan asemaan.

"Jäseniltä on enenevässä määrin kysytty käynnissä olevasta kohusta, eikä heille ole annettu muuta evästystä kuin puolustaa 'puolueen linjaa'. Ne, jotka sitä yrittävät, näyttävät epäilyttäviltä idiooteilta ja tuhoavat oman uskottavuutensa aktivisteina ja puolueen jäseninä. He kaivavat maata oman työnsä alta."

Paul Kellogg: Reflections on the Crisis in the SWP (13.1.13) Richard Seymour: A reply to the Central Committee. (12.1.13) Richard Seymour: Crisis in the SWP (11.1.13) Laurie Penny: What does the SWP's way of dealing with sex assault allegations tell us about the left? (11.1.13) Mike Marqusee: Ten years on: a comment on the British SWP (10.1.13) Weekly Worker: SWP conference: Comrades in the SWP, rebel! (10.1.13) Weekly Worker: SWP's Tom Walker: Why I am resigning (10.1.13) Socialist Unity: SWP CONFERENCE TRANSCRIPT – DISPUTES COMMITTEE REPORT (7.1.13)

Iso-Britannian pääministeri David Cameronin mukaan ero Euroopan unionista on kuviteltavissa, vaikkei hän itse tällaista vaihtoehtoa kannatakaan, raportoi EUobserver.

Cameron sanoi puhuessaan Iso-Britannian parlamentissa maanantaina, että maan ero EU:sta on mahdollinen. Hän kuitenkin lisäsi, ettei itse toivo tämän vaihtoehdon toteutuvan, vaan että Iso-Britannian tulisi pysyä EU:n jäsenenä, jotta sen vaikutusvalta Euroopan asioihin säilyisi. EUobserverin mukaan kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kukaan Iso-Britannian pääministereistä on myöntänyt näköalan, jossa maan olisi EU:n ulkopuolella.

Cameron sanoi parlamentissa pitämässään puheessa myös, ettei kannata kansanäänestystä EU-jäsenyydestä, mutta EUobserverin mukaan häneen kohdistuu paineita sen järjestämiseksi hänen oman puolueensakin sisältä. Konservatiivien lisäksi EU-kansanäänestystä ovat väläytelleet oppositiossa oleva työväenpuolue sekä avoimen EU-vastainen itsenäisyyspuolue UKIP. EUobserverin mukaan UKIP:n kannatus on viimeisimmissä mittauksissa ollut 10 prosentin luokkaa.

EUobserver: Cameron: British EU exit is 'imaginable' (18.12.12)

Iso-Britannian pääministeri David Cameron ei aio osallistua Nobelin rauhanpalkinnon jakotilaisuuteen, ja palkinnon myöntämistä EU:lle ovat arvostelleet myös aiemmat palkintoehdokkaat, raportoi EUobserver.

Iso-Britannia, Tšekin tasavalta ja Norja eivät aio lähettää ylintä johtoaan Nobelin rauhanpalkinnon jakotilaisuuteen joukukuun 10. päivänä, kun tämänvuotinen palkinto luovutetaan Euroopan unionille. EUobserverin mukaan erityisesti Iso-Britannian pääministeri David Cameronin päätöksen odotetaan edelleen lietsovan spekulaatiota siitä, onko Iso-Britannia erkaantumasta unionista. Nobel-instituutin johtaja Geir Lundestad ei halunnut arvioida, merkitseekö Cameronin ja Tshekin presidentti Václav Klausin poisjäänti boikottia.

Cameron suhtautui aiheeseen viileästi jo lokakuussa, jolloin palkintopäätös julkistettiin. Uutistoimisto Reuters pani tuolloin merkille Cameronin reaktion poikkeavuuden verrattuna muiden EU-johtajien innostukseen. "Cameronin on yritettävä ottaa huomioon oman konservatiivipuolueensa euroskeptikkosiiven, joka pelkää puolueen menettävän ääniä vuoden 2015 suosiotaan kasvattavalle Iso-Britannian itsenäisyyspuolue UKIP:lle. UKIP haluaa maan eroavan EU:sta."

Palkintopäätöstä arvosteltiin jo tuoreeltaankin, mutta viime viikolla kritiikki nousi uudelleen esiin, kun Kirkkojen maailmanneuvoston ja Euroopan kirkkojen neuvoston yhteinen julkilausuman mukaan "taloudellinen ja humanitaarinen tragedia nyky-Kreikassa haastaa EU:n seuraavan sukupolven rauhanrakentajana". Pidemmälle menneissä arvosteluissa joukko taiteilijoita, akateemikkoja ja aiempia Nobelin rauhanpalkintoehdokkaita arvosteli EU:n väitettyä rauhanrakentamista huomauttamalla EU-maiden osallisuudesta Israelin tukemiseen.

"Siinä missä Yhdysvallat on Israelin suurimpana tukijana antanut miljardien dollarien arvosta kehittynyttä sotilasteknologiaa joka vuosi, Euroopan unionin rooli ei saa jäädä huomaamatta, erityisesti sen avokätiset tuet Israelin sotilaspiireille erilaisten tutkimusprojektien kautta", The Guardian siteeraa. Julkilausumassa vaadittiin Israelin asettamista kertakaikkiseen sotilasboikottiin. "Tällainen menettely on hyväksytty useissa YK:n päätöslauselmissa, ja se on samankaltainen kuin se aseidenvientikielto, joka aikanaan julistettiin Etelä-Afrikan apartheid-hallintoa vastaan."

EUobserver: Six EU leaders to skip Nobel gala (30.11.12)

The Star: Desmond Tutu rejects Nobel Peace Prize for EU (30.11.12)

The Guardian: Nobel peace laureates call for Israel military boycott over Gaza assault (28.11.12)

Reuters: Cameron ignores EU's Nobel win (12.10.12)

Amnesty International UK:n työntekijät ovat vaatineet järjestön johtajaa eroamaan, ja Etelä-Amerikan ohjelmajohtaja on eronnut protestiksi järjestön työntekijöiden kohtelulle, uutisoi BBC.

Amnesty Internationalin Iso-Britannian yksikön (AIUK) työntekijät ovat osoittaneet mieltään syksyn mittaan järjestönsä johtoa kohtaan mm. lakkoilemalla, koska järjestö on päättänyt siirtää rahaa Euroopan ja Yhdysvaltain toiminnoista muille alueille kuten Afrikkaan ja Kaakkois-Aasiaan. Muutokseen sisältyy irtisanomisia mm. AIUK:n toimistolla, jotka työntekijöiden mukaan vaarantavat järjestön toimintakyvyn.

Myös Amnestyn kansainvälinen päämaja sijaitsee Lontoossa, ja AIUK:n lisäksi kansainvälisenkin päämajan työntekijät ovat olleet lakossa protestiksi, kertoo BBC. "Lakkovartioita on nähty Amnestyn toimistojen ulkopuolella Senegalissa, Pariisissa, Ugandassa, Beirutissa, New Yorkissa, Hong Kongissa ja Johannesburgissa", kirjoittaa puolestaan The Independent.

"Järjestön kyky tehdä tutkimusta ja kampanjoida ihmisoikeuksien puolesta on vaarantunut, ja järjestön olemassaolo on vaakalaudalla", sanoivat toimintaa arvostelevat AIUK:n työntekijät johdolle osoittamassaan lausunnossa. He vaativat AIUK:n johtajan, Kate Allenin eroa.

Kiista on nyt paisumassa kansainvälisiin mittoihin. Amnestyn kansainvälisen sihteeristön työntekijät äänestivät viime tiistaina järjestön pääsihteerin luottamuksesta, ja tulos oli, ettei pääsihteeri Shalil Shetty nauti heidän luottamustaan. Asiasta kertoivat mm. BBC, The Independent ja The Telegraph.

Myös Amnestyn Etelä-Amerikan ohjelmajohtaja Susan Lee erosi äskettäin protestiksi sille, miten Amnesty on kohdellut työntekijöitään järjestön muutossuunnitelmia toteutettaessa. BBC:n mukaan Lee kertoi henkilöstölle kirjoittamassa kirjeessä olevansa "järkyttynyt ja surullinen siitä, että ylin johto ei ole kohdellut henkilöstöä oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti".

Amnestyn johdon mukaan kaikki osapuolet on muutosprosessissa otettu huomioon ja muutoksesta on keskusteltu paljon. Johdon tiedotteessa huomautettiin myös, että pääsihteerillä ja johtoryhmällä on edelleen Amnesty Internationalin hallituksen tuki.

The Independentin mukaan kiistaan on sekoittunut työntekijöiden irtisanomisten lisäksi myös suuntataistelua.

"Toinen puoli on sitä mieltä, että Amnestyn on asetuttava konkreettisesti niiden rinnalle, joiden asian puolesta se kampanjoi, ja nämä ovat suurimmaksi osaksi maailman köyhissä maissa. Toinen puoli taas väittää, että 'Amnestyn brändiä rakentavat' markkinajohtajat vaarantavat tehokkaan ihmisoikeustutkimuksen halutessaan hankkia lisää jäseniä ja heidän lahjoituksiaan."

The Independent: Animosity International: Staff on strike in Amnesty offices across the globe (15.11.12)

The Telegraph: Amnesty no longer 'credible human rights organisation' say union officials (15.11.12)

BBC: Amnesty International's existence 'under threat' (14.11.12)

Amnesty Internationalin Iso-Britannian osaston työntekijät olivat viime viikolla lakossa vastustaakseen järjestön leikkausohjelmaa, raportoi ammattiliitto Unite.

Amnesty Internationalin Iso-Britannian osaston ammattiliitto Uniteen kuuluvat työntekijät aloittivat viime viikolla lakon vastustaakseen järjestön kaavailemia 2,5 miljoonan punnan leikkaussuunnitelmia.

"Henkilöstö pelkää Amnestyn ihmisoikeustyölle aiheutuvia pysyviä vaurioita, jotka johtuvat ylimmän johdon kiireestä toteuttaa AIUK:n hallituksen tuella valtava leikkausohjelma", sanoi Uniten aluetoimitsija Alan Scott. "Ohjelma aiotaan toteuttaa, vaikka mitään taloudellista kriisitilaa ei ole – Iso-Britannian osaston tulot ovat kasvaneet kahden vuoden ajan huolimatta maailmanlaajuisesta taantumasta."

Työntekijöiden mukaan lakon välittömänä syynä on Amnesty International UK:n (AIUK) johdon haluttomuus käydä keskustelua AIUK:n suunnitelmasta antaa aikaisempaa suurempi rahamäärä Amnestyn kansainvälisen päämajan käyttöön. "Jäsenistömme ei luota johtoon vähäisessäkään määrin", Scott sanoi.

Lakkoon osallistui 70 prosenttia AIUK:n toimiston työntekijöistä, ja vain ylin johto ja henkilöstöhallinnon työntekijät olivat työssä. AIUK:n työntekijöitä oli lakossa asian tiimoilta ensimmäisen kerran jo syyskuussa, mutta tuolloin mielenilmauksen tuloksena johdon kanssa ei päästy kunnollisiin neuvotteluihin. Irtisanomisten määrä kerrotaan näillä näkymin vasta lokuun lopussa.

Socialist Party: Amnesty International staff take strike action (10.10.12)

Unite: Amnesty International UK strike over threatened job losses (8.10.12)

Suurin osa brittipankkien varoista on lainattu toisille rahoituslaitoksille tai valtioille, ja alle 25 prosenttia yrityksille ja kotitalouksille, kirjoittaa taloustieteilijä Michael Roberts. Iso-Britannian pankkien yhteistyöjärjestö BBA julkisti äskettäin raportin viiden suurimman brittipankin  varallisuustilanteesta. Raportista käy ilmi, että pankkien lainat valtioille ja toisille rahoituslaitoksille ovat yli viisinkertaiset verrattuna Iso-Britannian tuotannollisille sektoreille myönnettyihin lainoihin nähden, kirjoittaa taloustieteilijä Michael Roberts. "Näin olleen viiden suurimman pankin rooli 'peruspankkitoiminnan' harjoittajina on pelkkä vitsi. Pankit ovat mukana joko 'finanssikeinottelussa' tai lainaamassa rahaa hallituksille, ja alle 25 prosenttia niiden varoista on lainattu kotitalouksille tai yrityksille." Heinäkuun loppuun ulottuvasta raportista käy lisäksi Robertsin mukaan ilmi, että itse asiassa pankit ovat vähentäneet lainojaan yrityksille noin kuuden prosentin vuosivauhtia. "Jos [pankit] alentaisivat vaatimuksiaan ja korkotasoaan, jotta pienet yritykset voisivat tehdä investointeja, lainaaminen muuttuisi kannattamattomaksi [suhteessa riskiin]. Se olisi myös ristiriidassa hallituksen tavoitteiden kanssa, joiden tarkoitus on vahvistaa yksityispankkien pääomapohjaa. On ironista, että pankkeja arvostellaan siitä, etteivät ne lainaa tarpeeksi talouden tuottaville sektoreille, mutta samalla sanotaan, että niiden on vältettävä 'liiallista' lainaamista epäluotettaville tahoille". Robertsin mukaan tilanne osoittaa hyvin, miksi pankkitoiminnan tulisi olla julkinen palvelu eikä yksityisomisteista liiketoimintaa. "Julkinen omistus varmistaisi peruspankkitoiminnan toimivuuden sekä valtion tuen ja kontrollin." Michael Roberts: QE, UK banks and the economy (25.8.12)

Wikileaksin perustaja Julian Assange on hakenut turvapaikkaa Ecuadorin suurlähetystöstä Lontoossa, kirjoittaa The Guardian.

Iso-Britannian korkein oikeus antoi muutama päivä sitten lopullisen tuomionsa asiassa, joka koski Wikileaksin perustaja Julian Assangen luovuttamista Ruotsiin, jossa häntä halutaan kuulustella kahdesta seksuaalirikoksesta. The Guardianin mukaan Assangea ei kuitenkaan Ruotsissakaan ole virallisesti syytetty rikoksista. Assange on vastustanut luovutusta, sillä hänen mukaansa syytösten takana on poliittisia motiiveja ja hän epäilee, että Ruotsista hänet luovutetaan eteenpäin Yhdysvaltoihin.

Assange vapautettiin 14. kesäkuuta 240 000 punnan takuita vastaan, jolloin hän meni Lontoossa sijaitsevaan Ecuadorin suurlähetystöön anoen poliittista turvapaikkaa.

"Assange ja hänen kannattajansa ovat sanoneet, että Assangen luovutuksesta Ruotsiin saattaisi seurata jatkoluovutus Yhdysvaltoihin mahdollisten vakoilusyytteiden nojalla ja että Assangea uhkaa tällöin kuolemanrangaistus", The Guardian valottaa tilanteen taustoja. "Yhdysvaltain hallitus aloitti toukokuussa 2011 tutkinnan asiasta, joka koski satojen tuhansien salaisten, Yhdysvaltain suurlähetystöjen lähettämien viestien vuotamista WikiLeaksille. Tutkimukset ovat ensimmäinen askel prosessissa, jossa päätetään, pannaanko Assange syytteeseen vai ei. Virallisesti Assangen luovutusta ei kuitenkaan ole pyydetty."

The Guardian: Julian Assange seeking asylum in Ecuadorean embassy in London (20.6.12)

The Washington Post: WikiLeaks founder Julian Assange seeks asylum at Ecuador’s embassy in London (20.6.12)

The Independent: Wikileaks founder Julian Assange faces arrest for breaching bail (20.6.12)