Vasemmistoliiton hallitukseenmeno on farssimainen toisinto osallistumisesta Paavo Lipposen hallituksiin 1995-2003, kirjoittaa professori Heikki Patomäki.

Vasemmistoliiton hallitusneuvotteluissa mukana ollut kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki kommentoi puolueensa hallitukseenmenoa blogissaan. Patomäki pitää päätöstä liittyä hallitukseen virheenä, sillä hänen mukaansa nykyinen hallitus jatkaa entistä politiikkaa.

"Väkisin kokoon rutistetun hallitusohjelman perusvire on se, että uusliberalisaatiota edelleen syvennetään Suomessa ja Euroopassa, vaikkakin ehkä joissakin suhteissa pehmennetyssä ja monin tavoin ristiriitaisessa muodossa. Yleisenä lähtökohtana on julkistalouden alasajon, yksityistämisen ja hyödykkeistämisen jatkaminen, mutta siten, että eriarvoistumista ei enää ainakaan syvennettäisi nykytilanteesta. Ohjelman tosiasiallinen vaikutus riippuu olennaisesti talouden ja Euroopan kriisin kehityksestä."

Patomäki suree vasemmistoliiton hallituspäätöksen myötä menettämiä mahdollisuuksia avata uusia näköaloja.

"Eduskuntavaalit 2011 politisoivat ihmisiä monin tavoin. Varsinkin pääkaupunkiseudulla – mutta laajemminkin Suomessa – monissa heräsi toivo, että vasemmistoliitto on nyt tarjoamassa raikkaita ja vapauttavia vaihtoehtoja vuosikymmeniä kestäneen uusliberaalin hegemonian jälkeen."

Patomäki tiivistää hallitusohjelman sisällön siitä poimimaansa lainaukseen.

"Hallitusohjelman ydin on siinä, että 'kehyksen piiriin kuuluvat valtion menot ovat vuonna 2015 1 215,5 milj. euroa pienemmät kuin 23.3.2011 valtiontalouden ns. teknisessä kehyksessä (40 699 mrd. €)'. Jos BKT kasvaa tänä aikana edes jonkin verran, niin se tarkoittaa julkisen talouden merkittävää pienenemistä suhteessa BKT:hen."

Patomäki näkee kuitenkin toivoa siinä, että Vasemmistonuoret on irtisanoutunut puolueen hallituspäätöksestä.

"He tietävät vain sellaisesta yhteenkietoutuneesta maailmasta, jossa uusliberalisaation prosessi on jatkunut jo vuosikymmeniä. Euroopan unioni on kuulunut kokemuspiiriin niin kauan kuin he kykenevät muistamaan – ja silti EU:n käytännöt ja instituutiot eivät vastaa heidän käsitystään oikeudenmukaisuudesta, demokratiasta tai talouspoliittisesta vastuusta."

Heikki Patomäki: Farssi

Vasemmistonuoret: Vasemmistoliitto on väärässä hallituksessa! (19.6.11)

Euromaiden pysyvä vakausmekanismi ja sen keskeiset henkilöt aiotaan vapauttaa kaikesta oikeudellisesta vastuusta, kirjoittaa professori Heikki Patomäki.

Euroalueen kärsiessä velkakriisistä on Euroopan unionin johdossa mietitty pysyvää instituutiota, jonka avulla tulevaisuudessa kohdattavia velka- ja rahoituskriisejä voitaisiin ratkoa. Tähän tarkoitukseen perustettavaan vakausmekanismiin sijoitetaan 80 miljardia euroa, ja sen lainanantokapasiteetti rahoitusvaikeuksiin joutuneille jäsenmailleen on 500 miljardia euroa. Suomen eduskunnan suuri valiokunta hyväksyi vuonna 2013 toimintansa aloittavan vakausmekanismin perustamisen toukokuussa.

Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki arvostelee Euroopan vakausmekanismia (EVM) sen EU-komissiolle ja Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF) antamista valtuuksista neuvotella kriisimaihin kohdistuvat leikkaus- ja yksityistämisohjelmat.

"Yksityissektorin osallistumisessa kriisien hoitoon noudatetaan IMF:n käytäntöä. Kriisimaat joutuvat neuvottelemaan pankkien ja sijoittajien kanssa sellaisen sopimusjärjestelyn, joka riittää pitämään ne mukana kriisimaiden rahoitusjärjestelyissä.  Näin pankeille ja rahastoille annetaan käytännössä valtaa määritellä kriisimaiden talous- ja yhteiskuntapolitiikasta."

Patomäki kiinnittää huomiota myös EU-komission virkamiesten laatimaan EVM:n perustamisluonnokseen, jonka mukaan "EVM, sen varat ja omaisuus on vapautettu kaikista oikeudenkäynneistä, jollei EVM nimenomaisesti luovu tästä vapaudesta", ja että mekanismin keskeiset henkilöt "on vapautettu kaikista oikeudellisista menettelyistä, jotka kohdistuvat heidän toimintaansa mainittua tehtävää suoritettaessa".

Muihin vakausmekanismisopimuksen luonnokseen liittyviin, varsin vähän julkisuudessa esiintyneisiin seikkoihin kiinnittää huomiota Antti Ronkainen kirjoituksessaan Uudessa Suomessa. Hänen mukaansa EVM "on luxemburgilainen yritys, joka pyrkii maksimoimaan voittonsa ja jonka varallisuus tulee rahaliiton jäsenmailta". Sopimusluonnos mm. mahdollistaa sen, että EVM voi sijoittaa jäsenmailta saamansa varat, jos niitä ei välittömästi tarvita sen velvoitteiden täyttämiseen.

"EVM:n mahdolliset tappiot katetaan ensin vararahastosta, toiseksi maksetusta pääomasta ja kolmanneksi takuupääomasta, joka määrätään maksettavaksi", Ronkainen siteeraa luonnosta, ja huomauttaa:

"Luonnoksesta ei käy ilmi, kuinka suuri EVM:n vararahasto on. Sen sijaan sanotaan hyvin selkeästi, että tappioita katetaan jäsenmaiden myöntämistä varoista. Jos jokin valtio päättäisi demokraattisesti, ettei se myönnä vakaukseen tarkoitettuja varoja keinottelusta aiheutuneiden tappioiden kattamiseen niin tältä jäsenmaalta vietäisiin äänioikeus EVM:n kokouksissa, maksatettaisiin tarvittava osuus muiden valtioiden veronmaksajilla, aloitettaisiin toimenpiteet tämän summan perimiseksi kieltätyneeltä maalta ja tältä ajalta, joka pakkolunastukseen menisi, perittäisiin tuntuva korko."

Heikki Patomäki: Kriisipaketit ja Euroopan pysyvä vakausmekanismi: mikä on demokraattisen vasemmiston näkemys Euroopan tulevaisuudesta?

Antti Ronkainen: Kansojen varallisuuden ryöstöretki – Näin toimii Euroopan pysyvä vakausmekanismi (6.6.11)

Eduskunta: Suuri valiokunta hyväksyi Portugalin tukemisen (13.5.11)

NY Times: E.U. Finance Ministers Set Terms for New Bailout Fund (21.3.11)

Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle luonnoksesta Euroopan vakausmekanismin perustamista koskevaksi valtiosopimukseksi (Euroopan vakausmekanismi)

• Artikkelit

Vasemmiston kriisin selvittäminen vaatii uutta politiikan teon tapaa, jossa perinne ja uudet aloitteet yhdistyvät. Punavihreän politiikan uudistamiseksi on kyettävä ottamaan ihmisten arkipäivän ongelmat, yhteiskunnallinen keskustelu ja erilaisten muutosliikkeiden ideat vasemmiston toiminnan ytimeksi. Muutos voi alkaa vain yhteisen keskustelun ja konkreettisen toiminnan kautta, alhaalta ylöspäin.