On tärkeää muistaa Chilen vallankaappaus 1973, jossa USA ei ollut terrorismin uhrina vaan sen avustajana, kirjoittaa James S. Henry Forbesissa.

James S. Henry kertoo talouslehti Forbesiin kirjoittamassaan artikkelissa muistavansa syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen lisäksi samalla päivämäärällä vuonna 1973 tapahtuneen vallankaappauksen Chilessä, joka syöksi vallasta sosialistipresidentti Salvador Allenden ja nosti hänen tilalleen kenraali Augusto Pinochetin sotilasjuntan.

Vuonna 2001 yhdysvaltalaiset olivat lähes 3 000 kuolonuhrin joukossa, mutta vuonna 1973 he olivat avustamassa Pinochetin sotilasvaltaa, jonka aikana yli 3 000 ihmistä tapettiin ja katosi, tuhansien muiden joutuessa kidutuksen uhreiksi, Henry kirjoittaa.

"Kun nyt muistelemme omiamme, jotka ovat joutuneet terrorismin uhreiksi, osoittakaamme myös luonteen vahvuutta, myötätuntoa ja rehellisyyttä katsomalla historiaa suoraan silmiin, kun muistelemme näitä toisia terrorismismin uhreja."

Henry kertoo opiskelleensa Chilen vallankaappauksen aikaan Harvardin yliopistossa taloustiedettä. Samaan aikaan yliopistossa opiskeli myös Chilen nykyinen presidentti ja miljardööri Sebastian Piñera.

"Sebastian oli jotenkin saanut tiedon puolelle luokasta, että presidentti Allende oli syösty vallasta. Hän oli riemuissaan - 'Me voitimme!', hän hurrasi. Taloustieteen professorimme tuntui jakavan Sebastianin riemun. Kuten monet muutkin yhdysvaltalaiset taloustieteilijät, hän piti Pinochetin kaappausta suurena voittona uusliberalistiselle talousopille, jota Chicagon yliopiston johtavat taloustieteilijät kuten professori [Milton] Friedman tai Arnold Harberger olivat saarnanneet vuosikymmeniä - kuitenkaan vielä tuolloin saavuttamatta mainittavaa suosiota länsimaissa."

Chilestä tuli uusliberalismin laboratorio, jossa Pinochetin myötä käynnistettiin Henryn arvion mukaan maailman laajamittaisimpiin kuuluva yksityistämishanke. Milton Friedman ja muut yhdysvaltalaisekonomistit neuvoivat sen toteuttamisessa. Henryn mukaan nykyisen presidentti Piñeran veli José Piñera - joka myös oli opiskellut Harvardissa - nousi sittemmin yhdeksi Pinochetin työelämälainsäädännön pääarkkitehdeista. Lakkojen kieltämisen lisäksi uudet lait sisälsivät "kaikkien eläkerahastojen yksityistämisen sekä reaalipalkkojen, työpaikkojen ja työttömyyskorvauksien rajun leikkaamisen".

Pian hallituksen palveluksesta eroamisensa jälkeen José Piñera nousi vähän aiemmin yksityistetyn sähköyhtiön johtoon, Henry kirjoittaa. "Ja kuten jo mainittua, Sebastian päätyi omistamaan valtion yksityistetyn lentoyhtiön - minkä hän sitten muutti varsin kannattavaksi yritykseksi samalla kun istui Chilen senaatissa. Tämä puolestaan taas rakensi hänelle taloudellisen perustan, jolta pyrkiä kohti presidentin virkaa - ja onnistua."

James S. Henry: The Other September 11 (10.9.11)

Viime viikolla 100 000 opiskelijan mielenosoitus maksuttoman opiskelun puolesta on vain osa muutosta vaativasta liikkeestä, kirjoittaa Roger Burbach.

Viikkoja kestäneet opiskelijamielenosoitukset huipentuivat viime tiistaina noin 100 000 hengen mielenosoitukseen Chilen pääkaupungissa Santiagossa, jossa opiskelijat ja opettajat vaativat maksutonta koulutusta perustasolta yliopistoon asti. Maan presidentti Sebastian Piñera on vastustanut vaatimusta, sillä hänen mukaansa koulutuksen järjestäminen verovaroin olisi tulonsiirto köyhiltä rikkaille.

Opiskelijoiden vaatimusten taustalla on vuonna 1990 päättyneen Pinochetin kauden yksityistämispolitiikka, jonka perintönä 70 prosenttia nyky-Chilen yliopisto-opiskelijoista opiskelee yksityisissä oppilaitoksissa, kirjoittaa Roger Burbach. Hänen mukaansa opiskelijoiden mielenosoitukset ovat kuitenkin vain osa muutosta vaativasta liikehdinnästä.

"Viime kuukausina kuparikaivosten työläiset ovat menneet lakkoon, on järjestetty valtavia mielenosoituksia suurten pato- ja energiahankkeiden toteuttamista vastaan, homoseksuaalien oikeuksia puolustavat aktivistit ja feministit ovat marssineet kaduilla, ja mapucheintiaanit ovat jatkaneet maaoikeuksiensa palauttamista."

Burbachin mukaan liikehdintä on suuntautunut uusliberaalia politiikkaa vastaan yleisemminkin.

"Myös Chilessä on Ecuadorin, Bolivian ja Venezuelan tapaan ollut käynnissä liikehdintää maan perustuslain muuttamiseksi, jotta mahdollistettaisiin ihmisten osanotto hallintoon sen kaikilla tasoilla. Perustuslain halutaan turvaavan perusoikeudet, mukaanlukien oikeus maksuttomaan koulutukseen, terveydenhuoltoon, kulttuuriin ja vapaaseen seksuaaliseen suuntautumiseen."

Roger Burbach: Chilean Student Movement Leads Uprising For Transformation of the Country (13.8.11)

BBC: Chile police clash with protesters during student march (10.8.11)

The Guardian: Chile student protests explode into violence (5.8.11)

Salvador Allende valittiin yleisöäänestyksessä Chilessä maansa historian tärkeimmäksi henkilöksi. Äänestyksen järjesti chileläinen TV-kanava TVN maan merkkihenkilöistä kertovan ohjelmasarjan yhteydessä. Syyskuun 11. vuonna 1973 vallasta syösty sosialistipresidentti Allende voitti yleisöäänestyksen keräten lähes 40% annetuista yli neljästä miljoonasta äänestä.

Chileläinen historioitsija Sergio Grez kommentoi äänestystuloksen tarkoittavan, ettei Pinochetin diktatuurin järjestelmällinen Allenden mustamaalaaminen ja hänen saavutustensa kätkeminen onnistunut. Hän myös totesi, että suuri osa maan asukkaista unelmoi edelleen suurista sosiaalisista muutoksista, paljolti Allenden ohjelman mukaisesti.

Salvador Allende ampui itsensä 11.9.1973 lähetettyään radion kautta jäähyväiset kansalleen Pinochetin joukkojen maa- ja ilmahyökkäyksen aikana.

Daniela Estrada: Salvador Allende - Greatest Chilean, by Popular Acclaim (IPS 19.09.2008)

Kuva: Camara Enteropenca: Marcha homenaje a salvador allende (CC-lisenssi)

Chile järjestää toista kertaa alkuperäiskansoja edustavien taiteilijoiden näyttelyn. Näyttely järjestetään joka toinen vuosi.

Tämän vuoden näyttelyyn osallistuu yli 100 taiteilijaa, jotka edustavat niitä yhdeksää etnistä ryhmää, jotka Chile on tunnustanut maan alkuperäiskansoiksi. Kansat ovat vähemmistöjä – kooltaan suurin mapuche-intiaaniheimo kattaa 87% kaikista alkuperäiskansoista, mutta vain 6,6% koko maan asukkaista.

”On tärkeää, että yhteiskunta tutustuu alkuperäiskansojensa kulttuuriin, tapoihin ja arkielämään, sillä nämä kansat saavat yleensä huomiota ainoastaan silloin, kun ne ovat osa jotakin konfliktia.” kommentoi näyttelyn johtaja Paula Pilquinao Painenao. Näyttelyn teoksia ei sensuroida, ja näyttely on vapaa kaikkia tyylilajeja edustaville taiteilijoille kuvataiteista kirjoittamiseen.

Kaikki alkuperäiskansat eivät ole ottaneet näyttelykutsua vastaan. Valtion syrjinnästä eniten kärsivät kansat eivät halua osallistua valtion järjestämään näyttelyyn.

Daniela Estrada: Exhibit to Celebrate Indigenous Art (IPS 19.8.08)

Kuva: grego.lepoolpe: Sculpture mapuche (Santiago, Chile), CC-lisenssillä.