Merkinnät avainsanalla ‘ Augusto Pinochet ’

“Median Ecuador-kritiikki tekopyhää”

7.9.2012 | Etelä-Amerikka, Eurooppa, Uutiset

Julian Assangen saatua turvapaikan Ecuadorista on osa mediaa aloittanut kummallisen kampanjan maan väitetyistä sananvapausloukkauksista, kirjoittaa Federico Fuentes.

Kun Wikileaksin perustaja Julian Assange sai elokuun lopulla turvapaikan Ecuadorista, alkoi osassa mediaa esiintyä syytöksiä Assangen tekopyhyydestä, kun tämä oli hakenut turvapaikkaa maasta, jonka presidentti Rafael Correa on joidenkin väitteiden mukaan syyllistynyt sananvapauden loukkauksiin ja tiedonvälityksen rajoittamiseen. Tällainen kirjoittelu merkitsee lähinnä kuitenkin, etteivät syytteiden esittäjät tiedä mistä puhuvat, kirjoittaa Green Left Weeklyn toimittaja Federico Fuentes. Esimerkkinä hän nostaa esiin Sydney Morning Heraldin politiikan toimittaja Peter Hartcherin.

"Hartcher syyttää Correaa hallitusta arvostelleiden tiedotusvälineiden sulkemisesta, mutta yhtäkään radioasemaa, televisiokanavaa tai sanomalehteä ei ole Correan määräyksestä suljettu sen vuoksi, mitä ne ovat sanoneet tai kirjoittaneet. Joidenkin toimiluvat on peruttu siksi, että ne ovat kieltäytyneet maksamasta lisenssimaksujaan tai koska ne olivat toimineet niille myönnetyn taajuusalueen ulkopuolella."

Huomiota on kiinnitetty erityisesti tapaukseen, jossa presidentti Correa haastoi El Universo -lehden päätoimittajat oikeuteen kunnianloukkauksesta. Lehti oli kieltäytynyt julkaisemasta anteeksipyyntöä jutusta, jossa Correan väitettiin valheellisesti määränneen sotilaat ampumaan väkijoukkoa vuonna 2010 presidenttiä vastaan tehdyn vallankaappauksen yhteydessä, kirjoittaa Fuentes. Korkein oikeus tuomitsi päätoimittajat kunnianloukkauksesta, mutta Correa kumosi rangaistukset armahduksella.

Kun yksi El Universon päätoimittajista, Emilio Palacio, pakeni oikeusjuttua Yhdysvaltoihin, BBC tai Reuters eivät huomanneet siinä mitään ihmeellistä, kirjoittaa Keane Bhatt NACLA Reportissa. Näin siitä huolimatta, että Palacio haki turvapaikkaa – jonka hän nyt sai elokuun lopussa – maasta, joka piti Al Jazeeran toimittaja Sami Al-Hajjia vangittuna Guantánamossa kuuden vuoden ajan ilman oikeudenkäyntiä.

"Yksikään uutistoimisto ei pitänyt 'ironisena' tai edes 'outona', että Yhdysvaltain hallitus myönsi Palaciolle turvapaikan, vaikka vuonna 2011 se painosti Jemenin diktaattori Ali Abdullah Salehia jatkamaan journalisti Abdulelah Haider Shayen vangitsemista", Bhatt kirjoittaa. "Yksikään sanomalehti ei syyttänyt Palaciota tekopyhyydestä tämän hyväksyessä turvapaikan Yhdysvalloista, missä poliisi on toistuvasti hyökännyt toimittajien kimppuun ja vanginnut heitä Occupy Wall Street -mielenosoitusten yhteydessä."

Fuentesin mukaan Correan hallitus on kyllä käynyt taisteluun suurten mediatalojen ylivaltaa vastaan.

"Yhdysvaltain lähetystöstä maaliskuussa 2009 lähetetty, Wikileaksin julkaisema sähke kertoi, että Correan väitteessä 'Ecuadorin median poliittisesta roolista opposition hyväksi' on myös perää", Fuentes siteeraa julkaistua sähkettä. "Syy oli selvä: 'Monet tiedotusvälineiden omistajat kuuluvat liike-elämän eliittiin, joka pitää Correan uudistuksia uhkana itselleen, ja puolustavat etujaan omistamiensa tiedotusvälineiden kautta.'

Fuentesin mukaan Correan hallitus on kansan tuella pyrkinyt murtamaan tämän monopolin. "Yksi tapa on ollut perustaa julkisia TV-kanavia ja antaa tukea yhteisöihin perustuville tiedotusvälineille myöntämällä niille lisenssejä ja tarjoamalla niille toimintaan tarvittavia välineitä."

Uutta lainsäädäntöä on edelleen tulossa, mutta toistaiseksi oikeisto on parlamentissa pystynyt estämään sen läpiviemisen. Uusi lainsäädäntö "rajoittaisi yksityisen omistuksen koko tiedotusvälineiden muodostamassa kentässä 33 prosenttiin, valtion hallinnoitavana olisi 33 prosenttia ja yhteisöjen hallinnoitavana suurin osuus, 34 prosenttia."

Myös Glenn Greenwald on kiinnittänyt huomiota mediassa esiintyvään voimakkaaseen vastenmielisyyteen Julian Assangea kohtaan. Assangea käsittelevä kirjoittelu on täynnä henkilökohtaisuuksia, ja samalla jäävät käsittelemättä hänen esillenostamansa merkittävämmät asiat.

"On vaikea kuvitella ketään muuta Saddam Husseinin tällä puolen, joka herättäisi establishment-journalisteissa näin suurta henkilökohtaista, syvältä kumpuavaa vihaa. Harvat niistä, jotka tällaista sappea sylkevät, uskaltaisivat kirjoittaa samalla henkilökohtaistetulla sävyllä esimerkiksi George Bushista tai Tony Blairista – jotka sentään aloittivat hyökkäyssodan, joka johti vähintään 100 000 syyttömän ihmisen kuolemaan ja jotka sieppasivat ihmisiä ympäri maailmaa ilman minkäälaisia oikeusprosesseja ja lähettivät heidät kidutettavaksi", Greenwald suomii ja jatkaa:

"Olisi mukavaa uskoa, että samainen brittihallitus, joka kieltäytyi luovuttamasta joukkoraiskaaja Augusto Pinochetiä, olisi yhtäkkiä kehittänyt jostain palavan intohimon sen varmistamiseksi, että kaikki seksirikollisiksi väitetyt tuodaan oikeuden eteen – aivan samoin kuin olisi mukavaa uskoa, että yhtäkkinen kiinnostus Ecuadorin lehdistönvapausoloista johtuisi jostakin äskettäin heränneestä, aidosta huolesta Etelä-Amerikan kansalaisvapaustilanteesta."

Greenwaldin mukaan median vihan Assangea kohtaan on ollut ilmeistä jo kauan ennen kuin häntä syytettiin seksirikoksista Ruotsissa. Yksi selvä syy on hänen mukaansa pelkkä kateus, sillä Wikileaks on tuottanut muutamassa vuodessa enemmän kriittisiä skuuppeja kuin perinteisen journalismin piirissä toimivat toimittajat. Toinen, perustavampi syy on kuitenkin siinä, että vaikka monet toimittajat haluavat kuvitella olevansa kriittisiä kapinallisia, he ovat pohjimmiltaan kuitenkin melko konservatiivisia olevien olojen puolustajia. "Panemalla oman vapautensa ja turvallisuutensa alttiiksi vastustaakseen maailman voimakkaimpia mahteja Assange on selvästi osoittanut, mitä todellisille toisinajattelijoille tapahtuu – heitä vainotaan, mustamaalataan ja uhkaillaan, eikä heitä kutsuta vieraiksi suurvaltojen saleihin – näin hän on samalla paljastamut monet journalistit pelkiksi esittäjiksi, vallan palvelijoiksi ja mielistelijöiksi."

NACLA Report: A Tale of Two Asylums: Assange, Palacio, and Media Hypocrisy (6.9.12)

GLW: Ecuador: Correa pushes free speech, challenges ‘media dictatorship’ (1.9.12)

Glenn Greenwald: The bizarre, unhealthy, blinding media contempt for Julian Assange (22.8.12)



“On tärkeää muistaa myös se toinen 9/11”

12.9.2011 | Etelä-Amerikka, Uutiset

On tärkeää muistaa Chilen vallankaappaus 1973, jossa USA ei ollut terrorismin uhrina vaan sen avustajana, kirjoittaa James S. Henry Forbesissa.

James S. Henry kertoo talouslehti Forbesiin kirjoittamassaan artikkelissa muistavansa syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen lisäksi samalla päivämäärällä vuonna 1973 tapahtuneen vallankaappauksen Chilessä, joka syöksi vallasta sosialistipresidentti Salvador Allenden ja nosti hänen tilalleen kenraali Augusto Pinochetin sotilasjuntan.

Vuonna 2001 yhdysvaltalaiset olivat lähes 3 000 kuolonuhrin joukossa, mutta vuonna 1973 he olivat avustamassa Pinochetin sotilasvaltaa, jonka aikana yli 3 000 ihmistä tapettiin ja katosi, tuhansien muiden joutuessa kidutuksen uhreiksi, Henry kirjoittaa.

"Kun nyt muistelemme omiamme, jotka ovat joutuneet terrorismin uhreiksi, osoittakaamme myös luonteen vahvuutta, myötätuntoa ja rehellisyyttä katsomalla historiaa suoraan silmiin, kun muistelemme näitä toisia terrorismismin uhreja."

Henry kertoo opiskelleensa Chilen vallankaappauksen aikaan Harvardin yliopistossa taloustiedettä. Samaan aikaan yliopistossa opiskeli myös Chilen nykyinen presidentti ja miljardööri Sebastian Piñera.

"Sebastian oli jotenkin saanut tiedon puolelle luokasta, että presidentti Allende oli syösty vallasta. Hän oli riemuissaan - 'Me voitimme!', hän hurrasi. Taloustieteen professorimme tuntui jakavan Sebastianin riemun. Kuten monet muutkin yhdysvaltalaiset taloustieteilijät, hän piti Pinochetin kaappausta suurena voittona uusliberalistiselle talousopille, jota Chicagon yliopiston johtavat taloustieteilijät kuten professori [Milton] Friedman tai Arnold Harberger olivat saarnanneet vuosikymmeniä - kuitenkaan vielä tuolloin saavuttamatta mainittavaa suosiota länsimaissa."

Chilestä tuli uusliberalismin laboratorio, jossa Pinochetin myötä käynnistettiin Henryn arvion mukaan maailman laajamittaisimpiin kuuluva yksityistämishanke. Milton Friedman ja muut yhdysvaltalaisekonomistit neuvoivat sen toteuttamisessa. Henryn mukaan nykyisen presidentti Piñeran veli José Piñera - joka myös oli opiskellut Harvardissa - nousi sittemmin yhdeksi Pinochetin työelämälainsäädännön pääarkkitehdeista. Lakkojen kieltämisen lisäksi uudet lait sisälsivät "kaikkien eläkerahastojen yksityistämisen sekä reaalipalkkojen, työpaikkojen ja työttömyyskorvauksien rajun leikkaamisen".

Pian hallituksen palveluksesta eroamisensa jälkeen José Piñera nousi vähän aiemmin yksityistetyn sähköyhtiön johtoon, Henry kirjoittaa. "Ja kuten jo mainittua, Sebastian päätyi omistamaan valtion yksityistetyn lentoyhtiön - minkä hän sitten muutti varsin kannattavaksi yritykseksi samalla kun istui Chilen senaatissa. Tämä puolestaan taas rakensi hänelle taloudellisen perustan, jolta pyrkiä kohti presidentin virkaa - ja onnistua."

James S. Henry: The Other September 11 (10.9.11)



Hugo Chávez: Tarvitaan viides internationaali

4.1.2010 | Artikkelit
Toimittaja: Joonas Laine
Kuva: iQue Comunismo!: Presidente de la República Bolivariana de Venezuela, Hugo Chávez Frías (CC-lisenssi)"
Hugo Chávez Frias
Venezuelan presidentti Hugo Chávez piti marraskuussa kansainvälisessä vasemmistopuolueiden kokouksessa puheen, jossa hän vaati viidennen internationaalin perustamista. Kapitalismin kriisi, sodan uhka ja luokkataistelun painopisteen muutos Etelä-Amerikkaan vaativat hänen mukaansa sosialismia kannattavien tahojen yhteistyön tiivistämistä. Suuri osa kokousväestä suhtautui uuden sosialistisen internationaalin perustamiseen ainakin periaatteessa myönteisesti, mutta löytyi myös tahoja, joiden mielestä sosialismin tavoite rajaa yhteistyön piirin liian kapeaksi. (more…)


Historian suurin chileläinen: Salvador Allende

20.9.2008 | Uutiset

Salvador Allende valittiin yleisöäänestyksessä Chilessä maansa historian tärkeimmäksi henkilöksi. Äänestyksen järjesti chileläinen TV-kanava TVN maan merkkihenkilöistä kertovan ohjelmasarjan yhteydessä. Syyskuun 11. vuonna 1973 vallasta syösty sosialistipresidentti Allende voitti yleisöäänestyksen keräten lähes 40% annetuista yli neljästä miljoonasta äänestä.

Chileläinen historioitsija Sergio Grez kommentoi äänestystuloksen tarkoittavan, ettei Pinochetin diktatuurin järjestelmällinen Allenden mustamaalaaminen ja hänen saavutustensa kätkeminen onnistunut. Hän myös totesi, että suuri osa maan asukkaista unelmoi edelleen suurista sosiaalisista muutoksista, paljolti Allenden ohjelman mukaisesti.

Salvador Allende ampui itsensä 11.9.1973 lähetettyään radion kautta jäähyväiset kansalleen Pinochetin joukkojen maa- ja ilmahyökkäyksen aikana.

Daniela Estrada: Salvador Allende - Greatest Chilean, by Popular Acclaim (IPS 19.09.2008)

Kuva: Camara Enteropenca: Marcha homenaje a salvador allende (CC-lisenssi)