Etelä-Amerikka

Vnz: Caprilesilla valheellista todistusaineistoa

19.4.2013 | Etelä-Amerikka, Uutiset
Venezuelan presidentinvaalien hävinnyt oppositioehdokas, Henrique Capriles, on käyttänyt valheellista todistusaineistoa pyrkiessään osoittamaan vaalien vilpillisyyden, kertoo Venezuelanalysis. Venezuelan sunnuntaiset presidentinvaalit niukalla marginaalilla hävinnyt Henrique Capriles on vaatinut äänten uudelleenlaskentaa ja pyrkinyt perustelemaan vaatimustaan sillä, että opposition vaalitarkkailijat havaitsivat vaaleissa lukuisia epäselvyyksiä. Venezuelanalysis loi katsauksen Caprilesin esittelemään todistusaineistoon ja tuli siihen lopputulokseen, että Caprilesin todistusaineisto on valheellista. Capriles esimerkiksi kiinnitti huomiota siihen, että joillakin äänestysalueilla hänen vastaehdokkaansa, vasemmiston Nicólas Maduro, sai 1 000 prosenttia enemmän ääniä kuin maaliskuussa syöpään kuollut presidentti Hugo Chávez sai edellisissä vaaleissa viime vuoden lopulla. Kolmen Caprilesin tässä yhteydessä esiin nostaman äänestyspaikan poikkeavat luvut selittyvät kuitenkin sillä, että Venezuelan vaalikomissiolla (CNE) on tapana julkaista tiedote vaalien tuloksesta sillä hetkellä, kun vaalien lopputulos on jo selvä, vaikka aivan kaikkia ääniä jokaiselta äänestyspaikalta ei vielä ole rekisteröity; laskematta olevat äänet eivät kuitenkaan enää riittäisi muuttamaan vaalien lopputulosta. Capriles vertasi nyt käytyjen presidentinvaalien äänestyslukuja eräillä äänestysaluella vuoden 2012 presidentinvaalien äänestysluihin samoilla alueilla, vaikka niiden äänistä oli tiedotteen julkistamishetkellä laskettu tällä kertaa suurempi osa kuin viime vaaleissa. Tämä selittää näennäisesti suuremmat äänimäärät, ja se selittää myös sen, että Capriles itsekin näytti nyt käydyissä vaaleissa saaneen eräillä äänestysaluella 1 000 prosenttia enemmän ääniä kuin viime lokakuun vaaleissa, Venezuelanalysis huomauttaa ja jatkaa, että myös muut Caprilesin käyttämät esimerkit perustuivat tietojen väärentämiseen. "Capriles sanoi, että eräällä äänestyspaikalla Trujillon osavaltiossa äänestäjien lukumäärä oli 536, mutta annettujen äänien määrä oli 717. CNE:n mukaan tältä äänestyspaikalta kerättiin kuitenkin vain 369 ääntä eikä 717:ää. Viestintäministeri Ernesto Villegas selitti eilen illalla järjestetyssä lehdistötilaisuudessa, että Capriles oli virheellisesti laskenut yhteen kahden erillisen äänestystaulukon äänet, mutta käytti vain toisessa taulukossa ilmoitettua äänestäjäluetteloa." Venezuelanalysisin käsityksen mukaan Caprilesin väittämät väärinkäytökset ovat Venezuelan vaalijärjestelmässä lähes mahdottomia. "Kummankin puolen edustajat ovat läsnä jokaisella äänestyspaikalla ympäri maata, ja kaikilla äänestyspaikoilla suoritetaan kaikkien todistajien läsnäollessa satunnaisotannalla 54 prosenttia annetuista äänistä kattava tarkastus heti, kun äänestyspaikat on suljettu. Äänestäjien sinetöityihin laatikoihin jättämät paperilaput lasketaan sen varmistamiseksi, että ne täsmäävät äänestyskoneiden antamien lukujen kanssa, ja kaikki todistajat vahvistavat allekirjoituksellaan tulokset osoittaakseen, että he ovat valvoneet tarkistusta." Capriles on väittänyt kannattajiaan ajetun pois lähes 300 äänestyspaikalta, mutta ainoat lähteet näille väitteille ovat opposition omia, kirjoittaa Venezuelanalysis. "Väitteen tueksi ei esitetty todisteita, eikä riippumattomista lähteistä peräisin olevia tietoja tällaisia tapahtumia koskien julkaistu yhdessäkään merkittävässä tiedotusvälineessä vaalipäivänä." Venezuelanalysis: Capriles Falsifies Evidence in Order to Claim Fraud in Venezuela’s Elections (17.4.2013)


Vnz: Chavistoille niukka voitto presidentinvaaleissa

17.4.2013 | Etelä-Amerikka, Uutiset

Venezuelan yhdistyneen sosialistipuolueen ehdokas Nicólas Maduro on voittanut vastaehdokkaansa alle kahden prosenttiyksikön marginaalilla, raportoi The Guardian.

Venezuelassa järjestettiin viime sunnuntaina presidentinvaalit maaliskuussa syöpään kuolleen presidentti Hugo Chávezin seuraajan valitsemiseksi. Aluksi mielipidetiedustelut näyttivät Chávezin varapresidenttinä toimineelle ja vasemmiston ykkösehdokas Nicólas Madurolle selvää voittoa, mutta etumatka kutistui alle kahden prosenttiyksikön vaalivoitoksi opposition Henrique Caprilesista, raportoi The Guardian. Maduro sai 50,66 prosenttia äänistä, Capriles 49,07 prosenttia. Äänestysaste oli korkea, yli 78 prosenttia.

Taloustutkija Mark Weisbrotin mukaan vaalituloksen pitäisi antaa uudelle presidentille ja hänen hallitukselleen ajattelemisen aihetta. "Sen [hallituksen] on korjattava valuuttakurssijärjestelmä, nujerrettava inflaatio ja ratkaistava tavaroiden loppumisesta aiheutuvat ongelmat – nämä kolme ongelmaa liittyvät läheisesti toisiinsa", Weisbrot kirjoittaa kolumnissaan The Guardianissa. "Hallitus toivottavasti  onnistuu vastustamaan kiusausta alentaa inflaatiota ja vähentää tuontia taloutta supistamalla – on tärkeää ylläpitää kokonaiskysyntää, kasvua ja työllisyyttä, ja maa tarvitsee runsaasti julkisia investointeja infrastruktuuriin."

"Talous on nyt kasvanut lähes kolme vuotta peräkkäin sen jälkeen kun se vuonna 2010 kääntyi hetkeksi laskuun maailmantalouden taantuman vuoksi", Weisbrot jatkaa. "Viime vuoden viimeiseen neljännekseen asti kiihtyvää kasvua myötäili aleneva inflaatio. Tälle uralle tulisi olla mahdollista palata oikeanlaisen politiikan avulla."

Toimittaja Tamara Pearson huomauttaa, että jos nyt käytyjä vaaleja verrataan viime vuoden lopulla käytyihin presidentinvaaleihin, joissa Chávez valittiin jatkamaan selvällä voittomarginaalilla, niin nyt jopa noin 700 000 äänestäjää valitsi tällä kerralla vasemmiston sijaan Caprilesin. Vasemmistoon lukeutuva Pearson myöntää täpärän lopputuloksen olleen yllätys ja pohtii yhden syyn olevan siinä, että Maduron kampanja keskittyi liikaa Chávezin muistelemiseen, hänen saavutustensa esilläpitoon ja iskulauseisiin; samanaikaisesti ei ole keskitetty tarpeeksi laajasti "ihmisten osallistamiseen ja poliittisen ymmärryksen syventämiseen".

Hallitus ei hänen mielestään ole myöskään tiedottanut taloustilanteesta tarpeeksi.

"Hallitus ei kampanjan aikana – kuten ei aikaisemminkaan – kertonut, mistä vallitseva taloudellinen tilanne johtuu. Se ei selittänyt devalvaatiota hyvin (eikä kysynyt ihmisten mielipidettä näin suuresta taloudellisesta päätöksestä, mikä olisi varmaankin ollut hyvä idea)", Pearson arvostelee. "Olemme nyt joutuneet elämään 4-5 kuukautta ilman että kaupoissa on hammastahnaa, emmekä tiedä miksi. [...] Kun ihmisten poliittinen tietoisuus ei ole korkea, he väsyvät helposti öljyn, hammastahnan tai margariinin puutteeseen. Tai siihen, että oluen hinta kaksinkertaistuu kuukaudessa. Tai siihen, että ajoittain on sähkökatkoksia. Hallituksen kommunikaation tulee parantua huomauttavasti."

Vaikka useat muut maat kuten Brasilia, Kolumbia ja Argentiina ovat jo onnitelleet Maduroa voitosta, Capriles ei ole myöntänyt tappiotaan vaan vaati äänten uudelleenlaskentaa. Kansallinen vaalikomitea myöntyi tavanomaisen, paperi- ja sähköisten äänten vastaavuuden osalta tehtävän 53 prosentin satunnaisotantatarkistuksen sijaan täydelliseen tarkistukseen, mitä myös Maduro kannatti, raportoi Venezuelanalysis.

Venezuelassa aiemmin pitkään asuneen apulaisprofessori Gregory Wilpertin mukaan vaalikomitea voi periaatteessa kumota Maduron voiton uudelleenlaskennan tuloksen perusteella, mutta hänen mukaansa Venezuelan äänestysjärjestelmä on niin tarkka, että lopputulos ei todennäköisesti muutu.

Caprilesille ei tällöin jäisi Wilperin mukaan muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tulos, sillä paikalla oli myös suuri määrä kansainvälisiä vaalitarkkailijoita. "Äänestysprosessi on kolminkertaisesti valvottu – ensin sähköisesti, sitten paperilappujen avulla, ja lopuksi on vielä eri vaalitarkkailijoiden tekemä ääntenlasku."

Myös Wilpert kiinnittää huomiota Maduron kampanjan luonteeseen, joka keskittyi lähinnä Cháveziin ja hänen perintönsä jatkamiseen, mutta samalla jätti hänen oman profiilinsa varsin vaisuksi. "Monet varmaan ajattelivat, että no jaa, enpä oikein tiedä mikä jätkä tämä Maduro on, paitsi että hän sanoo seuraavansa uskollisesti Chávezin jalanjäljissä."

GLW: Greg Wilpert on Maduro's close win and opposition recount demands (VIDEO AND TRANSCRIPT) (16.4.2013)

Jamaica Observer: Brazil congratulates Maduro (16.4.2013)

SA News: President Zuma congratulates Maduro on presidential win (16.4.2013)

Global Times: LatAm leaders congratulate Venezuela's new president (16.4.2013)

Venezuelanalysis: Understanding the Venezuelan Presidential Election Outcome (15.4.2013)

Reuters: Venezuela's Maduro calls for calm, open to vote audit (15.4.2013)

The Guardian: Nicolás Maduro declared Venezuela election winner by thin margin (15.4.2013)

Mark Weisbrot: Nicolás Maduro is Venezuela's vote for Chávismo (15.4.2013)

Venezuelanalysis: Maduro Wins Venezuelan Presidential Election with 50.66 Percent of the Vote [updated] (15.4.2013)



Owen Jones: Chávez oli erikoinen “diktaattori”

11.3.2013 | Etelä-Amerikka, Uutiset

Venezuelan viime viikolla kuollut presidentti Hugo Chávez oli siitä erikoinen "diktaattori", että hänen kaudellaan järjestettiin 17 vaalia ja kansanäänestystä, kirjoittaa The Independentin kolumnisti Owen Jones.

Venezuelan presidentti Hugo Chávez menehtyi viime viikolla syöpään, ja länsilehdistön Chávezia käsittelevissä artikkeleissa on Yhdysvaltain esimerkkiä seuraten nimitetty häntä siekailematta diktaattoriksi. Chávez oli kuitenkin siitä erikoinen diktaattori, että hänen 15-vuotisen valtakautensa aikana Venezuelassa järjestettiin 17 vaalia ja kansanäänestystä, kirjoittaa The Independentin kolumnisti Owen Jones.

"Kun [Chávez] voitti vuoden 2006 vaalit suurella marginaalilla, entinen Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter totesi voiton olleen rehellinen ja kiistaton", Owen kirjoittaa. "Viimeisimmistä vuoden 2012 vaaleista Carter sanoi, että "kaikista 92 vaalista, joita me [vaalitarkkailu- ja demokratiajärjestö Carter Center] olemme valvoneet, sanoisin että Venezuelan vaaliprosessi on maailman paras."

Chávez ja hänen puolueensa voitti suurimman osan käydyistä vaaleista ja kansanäänestyksistä, mutta kun esimerkiksi vuonna 2007 järjestetty perustuslakikansanäänestys kärsi täpärän tappion, Chávez hyväksyi sen.

Jones itse oli vaalitarkkailijoiden mukana vuoden 2012 vaaleissa; sama tarkkailijajoukko oli kutsuttu valvomaan myös opposition omia sisäisiä vaaleja. "Tapasimme korkeassa asemassa olevia opposition edustajia, jotka arvostelivat Chávezia jyrkästi, mutta myönsivät elävänsä demokraattisessa maassa. Kun he hävisivät vaalit, he myönsivät tappionsa."

Ennen vuotta 1998, jolloin Chávez ensimmäisen kerran valittiin presidentiksi, miljoonat köyhät eivät voineet äänestää, koska he eivät olleet rekisteröityneet äänestäjiksi. Chávezin kaudella rekisteröitymismahdollisuuksia lisättiin, ja mm. maahan perustetun 6 000 uuden rekisteröitymisaseman myötä äänioikeutettujen määrä on kaksinkertaistunut, Jones huomauttaa. Hän kiinnittää huomiota Chávezin kauden muihinkin myönteisiin tuloksiin, joihin kuuluu mm. köyhyyden huomattava väheneminen.

"Köyhyys on pudonnut lähes 50 prosentista 27,8 prosenttiin, ja äärimmäinen köyhyys on vähentynyt yli puolella. Kuusi miljoonaa lasta saa ilmaisia aterioita päivittäin, ilmainen terveydenhuolto on miltei kaikkien saatavilla ja koulutuskustannusten osuus bruttokansantuotteesta on kaksinkertaistunut. [...] Jotkut Chávezin ulkomaiset arvostelijat vihjailevat, että hän käytännössä osti köyhien äänet – ikään kuin vaalien voittaminen lupaamalla oikeudenmukaisuutta olisi jonkinlaista lahjontaa."

Jonesin mukaan Chávez ei kuitenkaan ollut vailla heikkouksia, eikä hänen kautensa aikana tapahtunut vain edistystä. Väkivaltarikollisuuden määrä on kasvanut huimasti ja poliisin korruptiota ei ole onnistuttu kitkemään. Ja vaikka Chávezin lähimmät liittolaiset löytyivät läheltä, Etelä- ja Väli-Amerikasta, hän tuki tunnetusti myös Iranin, Syyrian ja Gaddafin Libyan hallituksia.

Salim Lamrani: 50 Truths about Hugo Chavez and the Bolivarian Revolution (9.3.13)

Owen Jones: Hugo Chavez wHugo Chavez was a democrat, not a dictator, and showed a progressive alternative to neo-liberalism is both possible and popular



Vnz: Johto valitsi PSUV:n ehdokkaat vaaleihin

17.12.2012 | Etelä-Amerikka, Uutiset

Venezuelan valtapuolue PSUV:n johto nimitti puolueen kaikki ehdokkaat viime sunnuntain kuvernöörivaaleihin ilman kentän osallistumista, kirjoittaa toimittaja Tamara Pearson Venezuelanalysis.comissa.

Venezuelassa järjestettiin viime sunnuntaina osavaltioiden kuvernöörien vaalit maan 23 osavaltiossa. Presidentti Hugo Chávezin valtaapitävän PSUV-puolueen johto nimesi puolueen kaikki ehdokkaat jokaisessa osavaltiossa, kirjoittaa toimittaja Tamara Pearson Venezuelanalysis.comissa. Puolueen toimintakulttuuri on tässä ja monessa muussakin kohdassa saanut osakseen kritiikkiä puolueen kentän sivuuttamisesta ja heidän kohtelemisestaan enemmän äänestäjinä kuin poliittisina aktivisteina.

Pearsonin mukaan puolueen strategiana oli yhdistää ehdokkaansa kiinteästi Chávezin nimeen ja markkinoida heitä "Chávezin hyväksyminä ehdokkaina".

"Tämä antaa syytä olettaa, että puoluejohto ei luota ehdokkaidensa omiin ansioihin, ja sama pätee PSUV:n tavoitteisiinkin - sosialismiin, oikeuteen, talous- ja maauudistukseen ja niin edelleen", Pearson kirjoittaa. "Kyseessä on riippuvaisuus Chávez-liitännän tuomasta taatusta voitosta, mutta kyseessä on myös tapa tehdä PSUV:stä ainoa 'todellinen' chavistapuolue ja näin kyseenalaistaa muut vallankumoukselliset, Chávezia kannattavat järjestöt ja puolueet, jotka eivät ole sulautuneet osaksi PSUV:tä".

Tämän linjan mukaisesti PSUV:n hallituksen jäsen ja parlamentin puhemies Diosdado Cabello pyysi ehdokkaita asettavia liittolaisjärjestöjä olemaan nimittämättä ehdokkaitaan "Chávezin ehdokkaiksi, koska sitä he eivät ole". Ikävämpiäkin esimerkkejä löytyy, kuten puoluejohdon nimeämien ehdokkaiden arvostelun kutsuminen petturuudeksi ja hajottamiseksi.

Pearson kysyy, miksi ehdokkaat ovat korostetusti "Chávezin ehdokkaita" eivätkä kansan ehdokkaita.

"Kaukana Caracasissa istuva Chávez ja PSUV:n kansallinen johto nimittivät Meridan osavaltioon kuvernööriehdokkaaksi tuntemattoman Alexis Ramirezin. Energiaministeri ja valtion öljy-yhtiö PDVSA:n johtaja Rafael Ramirez valittiin hänen kampanjansa päälliköksi, vaikkei hän tunne Meridaa lainkaan; se on maatalous- eikä öljyosavaltio. PSUV:n jäsenistöltä ei kysytty mitään."

Pearson ei sinänsä kyseenalaista vaalien tiimoilta kuultuja vaatimuksia uskollisuudesta, kurista ja yhtenäisyydestä, mutta hänen mukaansa edellytyksenä on, että ne joilta näitä ominaisuuksia vaaditaan, saavat itse valita ne, jotka heidän luottamuksensa ansaitsevat ja joiden taakse he asettuvat.

"Meridan osavaltiossa me emme ole valinneet aluejohtoa (emmekä muuten kansallista johtoakaan), emme tunne heitä, he eivät milloinkaan järjestä joukkokokouksia kanssamme, heidän toimintansa ei ole läpinäkyvää eivätkä he ole meille vastuussa millään tavalla."

Joissakin tapauksissa kunkin osavaltion kenttä olisi varmaankin valinnut saman ehdokkaan, jonka johto nimitti, mutta monessa tapauksessa olisi valittu todennäköisemmin aito aktivisti järjestöbyrokraatin sijaan, Pearson arvelee. "Mutta sitä eivät PSUV:n juonittelevat kaverikerhot ja näkymättömät valtaryhmittymät halua, koska he haluavat omat tyyppinsä keskeisille paikoille."

Pearsonin mukaan Meridassa, jossa hän itse toimii, on näistä asenteista huolimatta käyty avointa ja kriittistä keskustelua. Tällainen on kuitenkin toistaiseksi hajanaista ja järjestäytymätöntä.

Kaikesta huolimatta Pearsonin mielestä on tärkeää muista, kuinka monimutkainen Venezuelan vallankumous on.

"[K]irjoituksessani olen tutkinut vain sen yhtä puolta. Toisaalta voidaan nähdä ruohonjuuritason aktivismin ja hallituksen tuen synnyttämä kaupunkiviljelyn yleistyminen, vangit ovat opetelleet tekemään dokumenttielokuvia, kolmen korttelin päässä asunnostani tarjotaan ilmaista hammashoitoa, nuoriso räppää ilmastonmuutoksesta ja kulutuskritiikistä paikallisella aukiollamme, köyhien asuinalueiden nuoret löytävät oman arvokkuutensa demokraattisen, vaihtoehtoisen koulutuksen avulla ja paljon muuta."

Venezuelanalysis: Venezuela’s State Elections: When Winning Comes before Revolution (12.12.12)



Vnz: Chávez uusiin syöpäleikkauksiin

10.12.2012 | Etelä-Amerikka, Uutiset

Venezuelan presidentti Hugo Chávez ilmoitti lauantaina, että hänestä on löydetty uusia syöpäkasvaimia, kertoo Venezuelanalysis.com.

Venezuelan presidentti Hugo Chávezin mukaan hänestä löydettiin uusia syöpäkasvaimia hänen käytyään saamassa hoitoa Kuubassa reilu viikko sitten. 58-vuotiaalla Chávezilla todettiin syöpä kesällä 2011, ja hän kävi hoidattamassa sairautta Kuubassa kolmeen otteeseen.

Chávezin seuraava presidenttikausi alkaa tammikuun puolessavälissä. Hän voitti vastaehdokkaansa, oikeiston Henrique Caprilesin viime lokakuussa pidetyissä presidentinvaaleissa 55 prosentin ääniosuudella.

Venezuelan lain mukaan varapresidentti hoitaa presidentin tehtäviä tämän ollessa estyneenä tilapäisesti, mutta jos presidentti ei pysty hoitamaan tehtäviään lainkaan, on järjestettävä uudet vaalit. Kertoessaan syöpänsä uusiutumisesta Chávez esitti myös näkemyksensä seuraajastaan, jos hän ei  kykenisi hoitamaan presidentin tehtäviä, ja esitti toiveen, että mahdollisissa vaaleissa venezuelalaiset äänestäisivät Chávezin hallituksen pitkäaikaisen ministerin, Nicolás Maduron presidentiksi hänen tilalleen.

"Nicolás Maduro, joka aloitti poliittisen uransa bussinkuljettajien ammattiliiton johtajana, on nykyisin ulkoministeri", taustoittaa The Guardian. "Hän on ensimmäinen henkilö, joka on nimetty Chávezin seuraajaksi niiden puolentoista vuoden aikana, kun Chávez on taistellut syöpää vastaan."

The Guardian: Hugo Chávez announces that his cancer has returned (9.12.12)

Venezuelanalysis: Venezuela’s Chavez’s Cancer Returns, Leaves Vice-President in Charge (8.12.12)



Vnz: Chávez uudelle presidenttikaudelle

10.10.2012 | Etelä-Amerikka, Uutiset

Venezuelan istuva presidentti Hugo Chávez sai presidentinvaalissa 55 prosenttia äänistä ja tuli näin valituksi jatkokaudelle, raportoi Venezuelanalysis.

Venezuelassa järjestettiin presidentinvaalit viime viikonloppuna, ja vastakkain olivat istuva presidentti Hugo Chávez sekä oppositiorintaman ehdokas Henrique Capriles.

Chávez sai äänten enemmistön 22:ssa maan 24:stä osavaltiosta, myös Mirandassa, missä Capriles on kuvernöörinä. Chávez sai kaikkiaan reilut 8 miljoonaa ääntä ja lisäsi äänimääräänsä 700 000:lla verrattuna vuoden 2006 vaaleihin, mutta hänen saamansa ääniosuus kuitenkin laski 62,7:stä reiluun 55:een prosenttiin – oppositio nimittäin lisäsi äänisaalistaan yli kahdella miljoonalla ja nosti ääniosuutensa edellisten presidentinvaalien 36,9:stä prosentista 44,27:ään prosenttiin. Capriles kuitenkin myönsi tappionsa heti tulosten julkistamisen jälkeen.

Yli 80 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä, ja Venezuelanalysisin mukaan äänestysaste on Venezuelan historian kaikkien aikojen korkein.

Jorge Martinin mukaan Caprilesin pehmo-oikeistolainen kampanja ei onnistunut hämäämään venezuelalaisia. "Se tosiasia, että Caprilesin oli piilotettava todellinen ohjelmansa ja esiinnyttävä Lula-tyyppisenä sosiaalidemokraattina, on osoitus siitä, kuinka kauas vasemmalle Venezuelan koko yleinen mielipide on siirtynyt viimeisen 14 vuoden aikana, kun bolivaarinen vallankumous on ollut käynnissä", hän kirjoittaa. "Hänen ainoa mahdollisuutensa oli huijata ihmisiä uskomaan, että hän oli vallankumouksen sosiaaliohjelmien tukija."

The Independentiin kirjoittava Owen Jones puolestaan arvostelee joidenkin sanomalehtien uutisointia Venezuelasta, sillä näissä Chávezia kutsutaan yleisesti diktaattoriksi, ja maan sananvapausoloista esitetään epämääräisiä vihjailuja. "Venezuela on aika omituinen 'diktatuuri'", Owen ironisoi. "Yksityisellä medialla on 90 prosentin yleisöosuus ja se julkaisee jatkuvalla syötöllä kitkerää chávezinvastaista propagandaa, opposition alueiden mainostaulut ovat täynnä Caprilesin hymyileviä naamoja, ja riehakkaat chávezinvastaiset mielenosoitukset ovat yleinen näky ympäri maata."

Jones huomauttaa, että Venezuelassa on käyty vaalit 15 kertaa sen jälkeen kun Chávez vuonna 1999 nousi presidentiksi. Vaaleja tarkkailevan yhdysvaltalaisen Carter Centerin perustaja, Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter totesikin äskettäin, että Carter Centerin tarkkailemista vaaleista Venezuelan vaaliprosessi on "maailman paras".

"Ennen hänen käynnistämiään valtavia äänestäjäksirekisteröitymiskampanjoita monet köyhät eivät voineet äänestää", Jones sanoo. "Yli 80 prosenttia venezuelalaisista kävi äänestämässä viime sunnuntain presidentinvaaleissa – ero useimpiin länsimaisiin demokratioihin on silmiinpistävä."

Tiedotusvälineissä puhutaan yleisesti Chávezin mallin ajaneen maan vaikeuksiin, mutta Jones on toista mieltä. "Hänen vaalivoittonsa jälkeen vuonna 1999 äärimmäinen köyhyys on pudonnut lähes 25 prosentista viime vuoden 8,6 prosenttiin, työttömyys on puolittunut ja bruttokansantuote yli kaksinkertaistunut."

Ongelmiakin toki on, ja yksi suurimmista liittyy huonoon turvallisuustilanteeseen. Venezuelassa murhataan vuosittain 20 000 ihmistä, ja väkivaltainen rikollisuus on suuri ongelma. Jonesin mukaan nyt käydyistä vaaleista pitäisi kuitenkin oppia vähintään yksi asia. "Chávezin länsimaisilla arvostelijoilla on oikeus olla jyrkästi eri mieltä hänen kanssaan, mutta on aika lopettaa teeskentely, että hän on diktaattori. Chávez voitti vaalit reilulla pelillä – ja sillä selvä. Suurista vastuksista huolimatta hän on osoittanut, että on mahdollista johtaa kansansuosiota nauttivaa, edistyksellistä hallitusta, joka sanoutuu irti uusliberalistisista opinkappaleista. Ehkä juuri tästä syystä häntä vihataankin niin paljon."

Venezuelanalysis: Venezuelan and International Reactions to Chavez’s Reelection, Final Votes Widen Margin of Victory (8.10.12)

The Independent: Hugo Chavez proves you can lead a progressive, popular government that says no to neo-liberalism (8.10.12)

In Defense of Marxism: Venezuela: the masses defend revolutionary gains – time to move to socialism (8.10.12)

CounterPunch: Election Diary, Venezuela. The Ballot and the Bullet (8.10.12)

The Guardian: Why the US demonises Venezuela's democracy (3.10.12)



“Median Ecuador-kritiikki tekopyhää”

7.9.2012 | Etelä-Amerikka, Eurooppa, Uutiset

Julian Assangen saatua turvapaikan Ecuadorista on osa mediaa aloittanut kummallisen kampanjan maan väitetyistä sananvapausloukkauksista, kirjoittaa Federico Fuentes.

Kun Wikileaksin perustaja Julian Assange sai elokuun lopulla turvapaikan Ecuadorista, alkoi osassa mediaa esiintyä syytöksiä Assangen tekopyhyydestä, kun tämä oli hakenut turvapaikkaa maasta, jonka presidentti Rafael Correa on joidenkin väitteiden mukaan syyllistynyt sananvapauden loukkauksiin ja tiedonvälityksen rajoittamiseen. Tällainen kirjoittelu merkitsee lähinnä kuitenkin, etteivät syytteiden esittäjät tiedä mistä puhuvat, kirjoittaa Green Left Weeklyn toimittaja Federico Fuentes. Esimerkkinä hän nostaa esiin Sydney Morning Heraldin politiikan toimittaja Peter Hartcherin.

"Hartcher syyttää Correaa hallitusta arvostelleiden tiedotusvälineiden sulkemisesta, mutta yhtäkään radioasemaa, televisiokanavaa tai sanomalehteä ei ole Correan määräyksestä suljettu sen vuoksi, mitä ne ovat sanoneet tai kirjoittaneet. Joidenkin toimiluvat on peruttu siksi, että ne ovat kieltäytyneet maksamasta lisenssimaksujaan tai koska ne olivat toimineet niille myönnetyn taajuusalueen ulkopuolella."

Huomiota on kiinnitetty erityisesti tapaukseen, jossa presidentti Correa haastoi El Universo -lehden päätoimittajat oikeuteen kunnianloukkauksesta. Lehti oli kieltäytynyt julkaisemasta anteeksipyyntöä jutusta, jossa Correan väitettiin valheellisesti määränneen sotilaat ampumaan väkijoukkoa vuonna 2010 presidenttiä vastaan tehdyn vallankaappauksen yhteydessä, kirjoittaa Fuentes. Korkein oikeus tuomitsi päätoimittajat kunnianloukkauksesta, mutta Correa kumosi rangaistukset armahduksella.

Kun yksi El Universon päätoimittajista, Emilio Palacio, pakeni oikeusjuttua Yhdysvaltoihin, BBC tai Reuters eivät huomanneet siinä mitään ihmeellistä, kirjoittaa Keane Bhatt NACLA Reportissa. Näin siitä huolimatta, että Palacio haki turvapaikkaa – jonka hän nyt sai elokuun lopussa – maasta, joka piti Al Jazeeran toimittaja Sami Al-Hajjia vangittuna Guantánamossa kuuden vuoden ajan ilman oikeudenkäyntiä.

"Yksikään uutistoimisto ei pitänyt 'ironisena' tai edes 'outona', että Yhdysvaltain hallitus myönsi Palaciolle turvapaikan, vaikka vuonna 2011 se painosti Jemenin diktaattori Ali Abdullah Salehia jatkamaan journalisti Abdulelah Haider Shayen vangitsemista", Bhatt kirjoittaa. "Yksikään sanomalehti ei syyttänyt Palaciota tekopyhyydestä tämän hyväksyessä turvapaikan Yhdysvalloista, missä poliisi on toistuvasti hyökännyt toimittajien kimppuun ja vanginnut heitä Occupy Wall Street -mielenosoitusten yhteydessä."

Fuentesin mukaan Correan hallitus on kyllä käynyt taisteluun suurten mediatalojen ylivaltaa vastaan.

"Yhdysvaltain lähetystöstä maaliskuussa 2009 lähetetty, Wikileaksin julkaisema sähke kertoi, että Correan väitteessä 'Ecuadorin median poliittisesta roolista opposition hyväksi' on myös perää", Fuentes siteeraa julkaistua sähkettä. "Syy oli selvä: 'Monet tiedotusvälineiden omistajat kuuluvat liike-elämän eliittiin, joka pitää Correan uudistuksia uhkana itselleen, ja puolustavat etujaan omistamiensa tiedotusvälineiden kautta.'

Fuentesin mukaan Correan hallitus on kansan tuella pyrkinyt murtamaan tämän monopolin. "Yksi tapa on ollut perustaa julkisia TV-kanavia ja antaa tukea yhteisöihin perustuville tiedotusvälineille myöntämällä niille lisenssejä ja tarjoamalla niille toimintaan tarvittavia välineitä."

Uutta lainsäädäntöä on edelleen tulossa, mutta toistaiseksi oikeisto on parlamentissa pystynyt estämään sen läpiviemisen. Uusi lainsäädäntö "rajoittaisi yksityisen omistuksen koko tiedotusvälineiden muodostamassa kentässä 33 prosenttiin, valtion hallinnoitavana olisi 33 prosenttia ja yhteisöjen hallinnoitavana suurin osuus, 34 prosenttia."

Myös Glenn Greenwald on kiinnittänyt huomiota mediassa esiintyvään voimakkaaseen vastenmielisyyteen Julian Assangea kohtaan. Assangea käsittelevä kirjoittelu on täynnä henkilökohtaisuuksia, ja samalla jäävät käsittelemättä hänen esillenostamansa merkittävämmät asiat.

"On vaikea kuvitella ketään muuta Saddam Husseinin tällä puolen, joka herättäisi establishment-journalisteissa näin suurta henkilökohtaista, syvältä kumpuavaa vihaa. Harvat niistä, jotka tällaista sappea sylkevät, uskaltaisivat kirjoittaa samalla henkilökohtaistetulla sävyllä esimerkiksi George Bushista tai Tony Blairista – jotka sentään aloittivat hyökkäyssodan, joka johti vähintään 100 000 syyttömän ihmisen kuolemaan ja jotka sieppasivat ihmisiä ympäri maailmaa ilman minkäälaisia oikeusprosesseja ja lähettivät heidät kidutettavaksi", Greenwald suomii ja jatkaa:

"Olisi mukavaa uskoa, että samainen brittihallitus, joka kieltäytyi luovuttamasta joukkoraiskaaja Augusto Pinochetiä, olisi yhtäkkiä kehittänyt jostain palavan intohimon sen varmistamiseksi, että kaikki seksirikollisiksi väitetyt tuodaan oikeuden eteen – aivan samoin kuin olisi mukavaa uskoa, että yhtäkkinen kiinnostus Ecuadorin lehdistönvapausoloista johtuisi jostakin äskettäin heränneestä, aidosta huolesta Etelä-Amerikan kansalaisvapaustilanteesta."

Greenwaldin mukaan median vihan Assangea kohtaan on ollut ilmeistä jo kauan ennen kuin häntä syytettiin seksirikoksista Ruotsissa. Yksi selvä syy on hänen mukaansa pelkkä kateus, sillä Wikileaks on tuottanut muutamassa vuodessa enemmän kriittisiä skuuppeja kuin perinteisen journalismin piirissä toimivat toimittajat. Toinen, perustavampi syy on kuitenkin siinä, että vaikka monet toimittajat haluavat kuvitella olevansa kriittisiä kapinallisia, he ovat pohjimmiltaan kuitenkin melko konservatiivisia olevien olojen puolustajia. "Panemalla oman vapautensa ja turvallisuutensa alttiiksi vastustaakseen maailman voimakkaimpia mahteja Assange on selvästi osoittanut, mitä todellisille toisinajattelijoille tapahtuu – heitä vainotaan, mustamaalataan ja uhkaillaan, eikä heitä kutsuta vieraiksi suurvaltojen saleihin – näin hän on samalla paljastamut monet journalistit pelkiksi esittäjiksi, vallan palvelijoiksi ja mielistelijöiksi."

NACLA Report: A Tale of Two Asylums: Assange, Palacio, and Media Hypocrisy (6.9.12)

GLW: Ecuador: Correa pushes free speech, challenges ‘media dictatorship’ (1.9.12)

Glenn Greenwald: The bizarre, unhealthy, blinding media contempt for Julian Assange (22.8.12)



Vnz: Chávezin etumatka vaaleihin tuntuva

27.8.2012 | Etelä-Amerikka, Uutiset

Mielipidekyselyiden mukaan Venezuelan istuvan presidentin, Hugo Chávezin, etumatka vastaehdokkaaseensa on jopa 25 prosenttiyksikköä, kertoo Green Left Weekly.

Venezuelassa järjestetään presidentinvaalit lokakuun seitsemäntenä, ja vastakkain on kaksi ehdokasta ja ryhmittymää. Istuva presidentti Hugo Chávez ja hänen tukijoidensa Suuri isänmaallinen rintama (GPP) lähtevät vaaleihin paalupaikalta, ja oppositioryhmien muodostama Demokraattisen yhtenäisyyden foorumi (MUD) ja sen ehdokas, Henrique Capriles, yrittävät syrjäyttää vuodesta 1998 presidenttinä olleen Chávezin.

"Viimeisen vuoden aikana tehdyt mielipidekyselyt ovat osoittaneet johdonmukaisesti, että Chávez on menossa näihin vaaleihin voittajana", kirjoitti Green Left Weekly (GLW) viikko sitten. "Esimerkiksi viimeisin, tutkimusryhmä GIS XXI:n tekemä tiedustelu kertoi, että Chávez saisi 56 ja Capriles 30 prosenttia äänistä. Marginaali on suurempi kuin millä Chávez voitti vuoden 2006 presidentinvaalit."

Chávez on käynyt vaaleihin 40-sivuisella ohjelmalla, joka lupaa 2000-luvulla harjoitetun politiikan jatkamista ja syventämistä. Myös Capriles on joutunut tekemään joitakin myönnytyksiä ja sanonut mm., että Chávezin aloittamat, köyhille suunnatut ohjelmat, "missiot", säilyisivät hänenkin voittonsa jälkeen. Toisaalta GLW kiinnittää huomiota Caprilesin aiempaan toimintaan Mirandan osavaltion kuvernöörinä, jolloin hän yritti sulkea paikalliset terveydenhuolto-ohjelmat ja ajaa niissä toimivat kuubalaiset lääkärit pois. Capriles on myös luvannut kumota Chávezin hallituksen tekemän öljy-yhtiö PSVSA:n kansallistamisen, vaikka juuri PDVSA on rahoittanut köyhille suunnatut "missiot".

Venezuelanalysis: Venezuelan Opposition Economic Plan to Roll Back Public Services Revealed (23.8.12)

Green Left Weekly: Chavez Set for Win as Campaign Pushes Socialist Transformation (18.8.12)



ALBA-maat karkottavat USA:n kehitysavun

25.6.2012 | Etelä-Amerikka, Uutiset

Etelä-Amerikan ja Karibian alueen ALBA-maat ovat päättäneet karkottaa Yhdysvaltain kehitysapuorganisaatio USAID:in maistaan, raportoi Venezualanalysis.

Muutamien Etelä-Amerikan ja Karibian alueen maiden muodostaman talousliitto ALBA:n neuvosto päätti kokouksessaan 21. kesäkuuta pyytää liiton jäsenmaita karkottamaan alueeltaan Yhdysvaltain kehitysapuorganisaatio USAID:in. Neuvoston antamassa lausunnossa USAID:in tukea ulkomaisille hankkeille ja järjestöille pidetään sekaantumisena maiden sisäisiin asioihin Yhdysvaltain omien etujen mukaisesti.

"Maamme eivät tarvitse minkäänlaista ulkoista rahoitusta ylläpitääksemme demokratioitamme, jotka saavat voimansa latinalaisen Amerikan ja Karibian kansojen tahdosta, samaan tapaan kuin emme tarvitse vieraiden valtojen komennossa olevia organisaatioita, jotka käytännössä hyökkäävät valtion organisaatioita vastaan, heikentävät niitä ja estävät niitä kehittymästä rooliin, joka vastaa väestöjemme taloudellista ja sosiaalista tilaa", julistuksessa sanotaan.

ALBA-maita ovat Bolivia, Kuuba, Ecuador,  Antigua ja Barbuda, Saint Vincent ja Grenadiinit, Dominica, Nicaragua sekä Venezuela.

Venezuelanalysis: ALBA Expels USAID from Member Countries (22.6.12)



Argentiina kansallistaa espanjalaisen öljy-yhtiön

20.4.2012 | Etelä-Amerikka, Eurooppa, Uutiset

Argentiina on kansallistanut öljy-yhtiö YPF:n, josta enemmistön omistaa Espanjan suurin yritys Repsol, kertoo The Independent.

Argentiinan presidentti Christina Fernández de Kirchner ilmoitti viime maanantaina öljy-yhtiö YPF:n kansallistamisesta. Espanjan suurin yritys, Repsol, omisti yhtiöstä määräävän enemmistöosuuden, ja päätös tulee vaikeassa taloustilanteessa olevalle Espanjalle pahaan aikaan. Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso piti Argentiinan päätöstä valitettavana.

"Madrid kutsui Argentiinan suurlähettilään, Carlos Bettinin, tapaamiseen, kun erimielisyydet uhkasivat paisua täysimittaiseksi kauppasodaksi. 'Tällä vihamielisellä toimella tulee olemaan seurauksia... diplomatian, teollisuuden ja energiateollisuuden aloilla', sanoi Espanjan teollisuusministeri José Manuel Soria."

Etelä-Amerikassa Argentiinan kansallistamispäätöstä sekä arvosteltu että kiitetty. Vaikka Brasilian energiaministeri Edson Lobão korosti, että Argentiina suvereeni valtio, joka tekee kuten parhaaksi näkee, ollaan maassa myös huolissaan siitä, mikä on brasilialaisen öljy-yhtiö Petrobrazin sijoitusten kohtalo Argentiinassa. Selvästi tuomitsevaa linjaa edustivat Chilen valtiovarainministeri Pablo Longueira sekä Meksikon presidentti Felipe Calderón. Longueiran mielestä on mahdollista, että kansainvälinen pääoma kiertää tästä lähin Etelä-Amerikan ja suuntaa helpommin Aasiaan.

Tukea Argentiina sai Venezuelan ja Uruguayn presidenteiltä. Myös Argentiinassa päätös on saanut laajaa tukea, kirjoittaa The New York Times. "Kansallistamisilla on merkittävä kaikupohja maassa, jossa elää vahva katkeruus liberaalin talouspoliitikan kautena 1990-luvulla tehtyjä yksityistämisiä kohtaan. Niiden jälkeen maata kohtasi kaoottinen talouskriisi viime vuosikymmenen alussa."

The Independent: Argentina forces Spain closer to the precipice (18.4.12)

NY Times: In Brazil and Elsewhere, Dismay at Argentina’s Nationalization Move (18.4.12)

NY Times: Argentina Has Oil Firm in Its Sights (12.4.12)