Bolivian köyhien alueiden esittämät vaatimukset ovat johtaneet alueiden välisiin riitoihin ja presidentti Moralesin aseman vaikeutumiseen, kirjoittaa Federico Fuentes.
Heinäkuun lopussa Potosín ja Oruron alueet ajautuivat riitaan keskenään, sillä alueiden rajalla olevilta kukkuloilta on löydetty sementinvalmistuksessa tarvittavia mineraaleja. Mm. sementtitehtaan perustamista vaativat mielenosoitukset ovat pystyttäneet tiesulkuja, vallanneet paikallisen sähkölaitoksen ja uhanneet katkaista Bolivian suurimman kaivoksen sähköt, ellei heidän vaatimuksiinsa suostuta.
"Useita tiesulkuja on jo purettu, mutta neuvottelut hallituksen ja paikallisviranomaisten kesken eivät edenneet, sillä paikalliset vaativat [presidentti Evo] Moralesia neuvottelupöytään hänen 'oikeistolaisten' ministeriensä sijaan", Federico Fuentes kirjoittaa MRzinessä.
Potosí on Bolivian köyhin alue, mutta samalla kaivostoiminnan kannalta kaikkein tärkein; Fuentesin mukaan alueella sijaitsee 50 prosenttia maailman litiumista.
Potosín liikehdintä on vain osa Bolivian viimeaikaisista mielenosoituksista, joissa on vaadittu hallitukselta sijoituksia oman alueensa teollisuuteen ja infrastruktuuriin. Fuentesin mukaan paikallisten liikkeiden ja hallituksen suhteiden ymmärtämiseksi on luotava katsaus presidentti Moralesin kansanliikkeistä koostuvan puolueen historiaan.
1990-luvun loppupuolella kokapensaanviljelijöiden ympärille ryhmittyi joukko alueellisia ja erityisryhmien oikeuksia vaativia tahoja Movimiento al Socialismo (MAS) -nimiseksi puolueeksi. Vuonna 2000 Cochabamban kapinasta alkanut vallankumouksellisen toiminnan aalto johti vuonna 2003 presidentti Gonzalo Sáchez de Lozadan eroon ja lopulta Evo Moralesin valintaan presidentiksi vuonna 2005.
Moralesin uusi hallitus onnistui nujertamaan sitä vastustaneet, maan rikkailla alueilla nousseet oikeistovoimat kansanliikkeiden sekä armeijan tuella vuonna 2008, mutta pinnalle ovat nyt nousseet MAS-hallituksen omat heikkoudet ja sen sekä sen tukijoukkojen sisäiset ristiriidat, Fuentes kirjoittaa.
"Vaikka MAS syntyi maaseudulla, missä sen ja voimakkaan talonpoikaisliikkeen rakenteet olivat sama asia, liike alkoi laajentua kaupunkeihin vuoden 2005 voiton jälkeen. Siellä yhteiskunnalliset järjestöt olivat huomattavasti heikompia, ja [puolueeseen] liittyminen tapahtui enimmäkseen yksilöpohjalta. Monissa tapauksissa talonpoikien ja alkuperäiskansojen järjestöissä oli puutetta ammattitaitoisista henkilöistä, mikä pakotti Moralesin nojautumaan olemassaolevaan valtiobyrokratiaan oman hallintonsa pyörittämiseksi."
Vaikka kansanliikkeet ovatkin toimineet suhteellisen yhtenäisesti puolustaessaan Moralesia oikeistovoimia vastaan, on niiden piirissä myös levinnyt huoli hallituksen alueellisesta edustavuudesta. Fuentes näkee alueellisten liikkeiden vaatimuksissa myös tiettyä malttamattomuutta, joka vaatii vuosisatoja kestäneen kolonialismin vaikutusten poistamista epärealistisen nopeassa aikataulussa. MAS:in omat rakenteelliset heikkoudet taas ovat vaikeuttaneet suuntaa-antavaa keskustelua järjestön tulevista tavoitteista, ja Moralesin rooliksi on jäänyt pitkälti toimia paikallisten kansanliikkeiden, ministerien, puoluejohtajien ja byrokraattien välittäjätahona.
"On tärkeää rakentaa poliittinen instrumentti, joka voi aidosti toimia väittelyn ja ajatustenvaihdon areenana, kykenee tekemään aloitteita ja yhdistää muutoshankkeen toteuttamiseen tarvittavat voimat. Muutoin päättämättömyys, improvisointi, toiminnan puute ja toimien keskinäinen ristiriitaisuus tulevat vaivaamaan Bolivian muutosprosessia jatkossakin", kirjoittaa Fuentes.
MRzine: Bolivia: Social Tensions Erupt (15.8.10)
Latautuu ...
