August Bebel: Pois seisova sotaväki!

2.5.2017 | Kirjasto

bebel-seisovasotavaki-kansi-pieni August Bebelin vuonna 1898 julkaistu teos Pois seisova sotaväki! Sijaan kansanpuolustus otti kantaa aikansa ajankohtaiseen kysymykseen lisääntyvästä sotilasvarustelusta ja sen vaihtoehdoista.

Teoksessa luodaan katsaus erityisesti Saksan mutta myös muiden Euroopan suurvaltojen armeijojen kasvuun 1800-luvun jälkipuoliskolla sekä sotilaallisen varustelun aiheuttamaan kierteeseen. Sotateknologian kehitys ja sen vaikutukset varustelutarpeeseen ja sodankäynnin luonteeseen ovat niin ikään esillä.

Bebel vastustaa vakinaista, jatkuvasti aseissa olevaa sotaväkeä, koska se on Euroopan suurissa yksinvaltaisissa maissa hallitsevan luokan tuki sekä ulkoisia että sisäisiä vihollisia vastaan.

“Sitäpaitsi ovat näiden armeijain johtajapaikat muodostetut laiskantoimiksi aatelisperheiden poikia varten, jotka ovat niiden tarpeessa sitä enempi, mitä enempi heidän oma omaisuutensa on pienentynyt tuhlauksen, perinnönjakaantumisen, epäedullisen taloudellisen kehityksen tai persoonallisen kyvyttömyyden kautta.” (S. 78.)

Tämänkaltaisten armeijoiden tilalle on asetettava kansan aseistaminen, kansanpuolustus – jollaiseksi laajalle levinnyt asevelvollisuus on jo armeijat monin paikoin muuntanutkin. “Todellisuudessa on seisova sotaväki, joka ei olisi nykyisessä laajuudessaan mahdollinen ilman yleistä asevelvollisuutta, jo muuttunut kansanarmeijaksi, joskin ainoastaan kokoonpanoonsa, mutta ei sisäiseen olemukseensa nähden” (s. 80).

Kansanarmeijan “sisäinen olemus” puolestaan olisi se, että sillä

“ei ole mitään muuta tarkotusta kuin puolustaa kotimaata, jos sen kimppuun julkeasti hyökättäisiin, ja joka sen vuoksi varustautuu ja harjottautuu tavalla, joka paraiten vastaa tätä tarkotusta; äärimmäistä yksinkertaisuutta ja säästäväisyyttä joka suuntaan, asestettuja kansalaisia, jotka itse hallitsevat itseään ja ovat päättäneet antaa arvon jokaisen kansan oikeuksille, mutta myöskin vaatia samaa arvonantoa omille oikeuksilleen muitten kansojen puolelta.” (s. 76.)

Kyseessä ei ole siis vain tekninen vaan väistämättä myös poliittinen uudistus, jonka koko yhteiskuntaa muokkaava vaikutus on riippuvainen kansalaisten tahdosta ja asenteista, kansainvälisestä solidaarisuudesta.

Kansanarmeijasta karsittaisiin pois kaikki turha kuten soittokunnat ja paraatiharjoitukset. Tarpeettoman äkseeraamisen vuoksi kaksi tai kolme vuotta kestävä palvelusaika korvattaisiin muutamien kuukausien pituisella koulutuksella (s. 90).

“Joukko mitä turhamaisimpia ja mitättömimpiä harjotuksia vaatii pääosan ajasta, pakottaen päällikkökunnan ja miehistön henkeä näivetyttävään toimintaan. Harjotellaan ja tehdään käännöksiä rutosti, mutta useimmiten sellaisella hengettömällä ja suorastaan vahingoittavalla tavalla, joka varsinkin jalkaväkeen nähden ei vastaa yhtä vähän viimeisen sodan kokemuksia ja aseteknikan kehitystä kuin myöskään nykyaikaisen sodan luonnetta. […] Meidän sotalaitoksemme on muuttunut historiallisen kehityksen kautta hallitsevien piirien parati- ja juhlakoristeeksi.” (S. 83.)

Voimistelunopetuksen lisääminen kouluissa takaa sen, että “kansan koko miehinen nuoriso” saisi osan sotilaskoulutuksessa tarvitsemistaan kyvyistä jo ennen sotilaspalvelusta (s. 100).

“Mitä näppärämpää henkisesti ja mitä kehittyneempää ruumiillisesti nuoriso on, sitä helpommiksi tulevat sille sotaharjotukset, jotka eivät aseta mitään sellaisia vaatimuksia, joita ei jokseenkin keskinkertaisilla lahjoilla varustettu ihminen kykene lyhyessä ajassa täyttämään.” (S. 114.)

Todistuksena vakinaisen armeijan tarpeettomuudesta Bebel viittaa Yhdysvaltain itsenäisyyssotaan Iso-Britanniaa vastaan sekä Yhdysvaltain sisällissotaan (joissa sotien amerikkalaiset osapuolet eivät tukeutuneet vakinaisiin armeijoihin), sekä Sveitsin asevelvollisuusjärjestelmään, joista jälkimmäistä kuvataan pitemmältikin.

Kunkin maan armeijan uudelleenjärjestelyn ohella on kiinnitettävä huomiota myös kansainvälisiin suhteisiin, jotka on asetettava uudelle pohjalle.

“[T]yötätekevän väestön kaikkien täytyy asettua korvaamaan seisovaa armeijaa kansan puolustuksella ja samaan aikaan pyrkiä saattamaan voimaan sellainen järjestys, jonka mukaan ei kansainvälisiä riitaisuuksia eri sivistyskansain välillä vastaisuudessa selvitetä aseitten voimalla ja siihen yhtyneillä ilkitöillä.” (S. 116.)

Teokseen on suomentaja lisännyt lyhyen esityksen Suomen sotalaitoksen kehityksestä.

Teos ilmestyi suomeksi 1906 Tampereella M. V. Vuolukan kustannuksella ja sen suomensi Hannes Ryömä.

>>> August Bebel: Pois seisova sotaväki! Sijaan kansanpuolustus (pdf)

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , ,

Kommentoi