Kreikan uusnatsien tie parlamenttiin 1980-2012

5.11.2012 | Artikkelit

Teksti: Augustine Zenakos
Kuva: Anonymous_Shadow: golden dawn greek fascist’s flyers where they belong to… (CC-lisenssi)

425 000 kreikkalaista äänestäjää äänesti viime vaaleissa uusnatsipuoluetta. Vaikka Kultainen aamunkoitto on yhteyksissä väkivaltaisiin hyökkäyksiin ja vaikka sen näkemykset kattavat koko kirjon täysistä naurettavuuksista aina umpirasismiin asti, sen suosio kasvaa päivä päivältä. Mikä Kultainen aamunkoitto tarkkaan ottaen on, mistä se tulee, mikä on sen luonne? Mitkä ovat sen suhteet poliisin kanssa? Ja ketkä heitä äänestävät?

“Paraatiesimerkki kriisiajan puolueesta.” Näin luonnehti Kultaista aamunkoittoa Efthymis Papavlassopoulos, politiikan tutkija ja mielipidekyselyjen tekijä. Toinen politiikan tutkija ja mielipidekyselyjen tekijä, Christophoros Vernardakis, sanoo: “Se on ainoa puolue, jonka suosio on selvässä kasvussa.”[1]

Kultaisen aamunkoiton johto on suosion kasvaessa yrittänyt viime aikoina jossain määrin naamioida puolueensa luonnetta. Erityisesti äskettäisen vaalimenestyksen jälkeen puolue on pyrkinyt esiintymään useissa kannanotoissaan “kansallismielisenä” puolueena, joka on vilpittömästi kiinnostunut kreikkalaisten hyvinvoinnista ja ryhtynyt taisteluun kurjistamispolitiikkaa (austerity) vastaan, jota Kreikan hallitus troikan käskystä harjoittaa.

Tältä osin totuutta ei löydy nimeksikään: Kultainen aamunkoitto on suurta yleisöä miellyttämään päivitetty poliittinen puolue, joka ratsastaa vallitsevaa järjestelmää kohtaan tunnetulla tyytymättömyydellä. Kultainen aamunkoitto seuraa alkuperäistä innoituksensa lähdettä – Saksan natseja – siinä, että senkin näkemykset sisältävät aineksia, jotka ovat yhtä kirjavia kuin naurettaviakin. Niihin sisältyy mm. mystisiä uskomuksia muinaiseen kreikkalaisjumala Paniin ja muihin Olympos-vuoren jumaliin, ja mukana on myös black metal -musiikin kaapuihin puettuja satanistisia uskomuksia. Puolueessa on niin ikään kannatettu uskomattoman irrationaalisia salaliittoteorioita, joiden mukaan mm. Saksan natsipuolueen kakkosmies, Rudolf Hess, oli alunperin kreikkalaista sukua, ja että Adolf Hitler vaelteli Berliinin kaduilla 40 päivää “itsemurhansa” jälkeen noustakseen sitten taivaaseen.

Valitettavasti puolue seuraa esikuvaansa myös sikäli, että sitä ei voi missään nimessä tuomita pelkkänä huijauksena, vaikka on se sitäkin. Huijauksen ohella Kultainen aamunkoitto on vastuussa yhä tihentyvästä ahdistelun ja pelon verkosta, ja sen jäsenet on toistuvasti yhdistetty päällekarkaamisiin, rasistiseen väkivaltaan, pahoinpiteilyihin, kiristykseen ja murhayrityksiin. Harvat on tuomittu.

Yhteydet everstien junttaan

Puolueen pääsihteeri Nikos Michaloliakos alkoi julkaista Kultainen aamunkoitto -nimistä lehteä alunperin vuonna 1980. Sen julkaiseminen lopetettiin hetkellisesti 1983, mutta se jatkoi toimintaansa 1984. Julkaisijan näkemykset olivat tiedossa tosin jo kauan ennen sitäkin: vuonna 1973 kuusitoistavuotias Michaloliakos liittyi Elokuun neljäs -puolueeseen; puolue oli nimetty vuoden 1936 elokuun 4. päivän vallankaappauksen mukaan, jolloin Ioannis Metaxas perusti diktatuurinsa. Elokuun neljäs -puolueen oli vuonna 1969 perustanut uusnatsimielinen “teoreetikko”, Konstantinos Plevris, joka oli tunnettu mm. teoksestaan Juutalaiset: koko totuus. Vuonna 1976 Michaloliakos pidätettiin hyökkäyksestä journalisteja vastaan, jotka olivat seuraamassa Evangelos Malliosin hautajaisia. Mallios oli everstijuntan tunnettu kiduttaja, jonka terroristiryhmä Marraskuun seitsemästoista oli salamurhannut. Michaloliakos pidätettiin myös 1978 ja hänet tuomittiin vuodeksi vankeuteen jäsenyydestä äärioikeistolaisessa ryhmässä sekä räjähteiden hallussapidosta.

Vuonna 1984 Michaloliakos nousi erään toisen fasistijärjestön, nuorisojärjestö EPEN:in (Kansallinen poliittinen unioni) johtajaksi. EPEN haikali avoimesti takaisin Kreikkaa vuosina 1967-1974 hallinneiden diktaattorien, niin sanottujen “everstien” yhteiskuntaan.[2] Michaloliakos on ilmaissut tuntevansa ylpeyttä siitä, että hänet nimitettiin tähän tehtävään Giorgos Papadopoulosin käskystä; Papadopoulos oli everstien johtaja, joka tuolloin oli jo tuomittu elinikäiseen vankeuteen.

“Kansallinen kansanliike Kultainen aamunkoitto” (myöhemmin “Kansan liitto Kultainen aamunkoitto”) perustettiin vuonna 1985, mutta sen saavutukset kasvoivat nopeasti vuoden 1993 jälkeen, kun se alkoi järjestää mielenosoituksia Makedonian – toiselta nimeltään “entisen Jugoslavian jäsentasavalta Makedonia” – tapauksen ympärille. Michaloliakosin virallinen titteli on pääsihteeri, vaikkakin jäsenet kutsuvat häntä “johtajaksi”.

Joulukuussa 2005 “johtaja” ilmoitti, että Kultainen aamunkoitto lopettaisi itsenäisen toiminnan ja liittyisi osaksi kansallismielistä Isänmaallinen liitto -puoluetta, jonka hän perusti. Kyseessä oli ensimmäinen yritys naamioida järjestön uusnatsiluonne, eikä se onnistunut. Maaliskuussa 2007 Kultainen aamunkoitto veti puolueelta tukensa, ja Isänmaallinen liitto hävisi kuvasta. Kultaisen aamunkoiton kuudes puoluekokous järjestettiin samassa kuussa.

Ennennäkemätön nousu

Ateenan paikallisvaaleissa vuonna 2010 Michaloliakos valittiin kaupunginvaltuustoon. Jos joku oli luullut, että hänen järjestönsä olisi luopunut uusnatsimielisistä näkemyksistään, niin epäilys katosi nopeasti: valtuuston istunnon päätteeksi Kultaisen aamunkoiton johtaja teki natsitervehdyksen.

Tästä huolimatta Kreikan valtamedia ei ole kovin kiinnostunut käsittelemään Michaloliakosin hämärää menneisyyttä, silloinkaan kun päivänvaloon nousee aineistoa, missä Kultaisen aamunkoiton johtaja näkyisi olleen salaisesti valtion tiedustelupalvelu KYP:n (myöhemmin EYP, Kreikan tiedustelupalvelu) palkkalistoilla vuonna 1981. Asiakirjan mukaan hänen kuukausipalkkansa oli 120 000 drakmaa. Michaloliakos on kiistänyt asian ja sanonut asiakirjan olevan väärennös.

Kultainen aamunkoitto sai vuonna 2011 kansallisen tason mielipidetiedustelussa yhden prosentin kannatuksen. Politiikantutkija Efthymis Papavlassopoulosin mukaan ratkaiseva käänne tapahtui seuraavana keväänä, kun laiton maahanmuutto nousi median valokeilaan ja esitettiin Kreikan suurimpana uhkana.

Vuoden 2012 alussa Kultainen aamunkoitto alettiin mediassa esittää vastakappaleena vasemmiston liittojärjestö Syrizalle, jonka kannatus niin ikään oli noihin aikoihin kasvussa. Kultainen aamunkoitto tarttui tilaisuuteen ja jyrkensi arvosteluaan hallituksen kurjistamispolitiikkaa vastaan – mutta toisin kuten Syrizalla, sen vaatimuksissa korostui voimakas rasistinen ja maahanmuuttovastainen retoriikka. Hallitus vastasi tiukentamalla maahanmuuttopoliisin toimintaa ja perusti jopa keskitysleirejä laittomien siirtolaisten kokoamista varten. Kultainen aamunkoitto tarjosi kuitenkin edelleen “aidompaa” versiota puhumalla Kreikasta niiden kotina, joiden suonissa virtaa “kreikkalaista verta”. Seuraavina kuukausina puolue jakoi ruokaa köyhille, mutta vain jos nämä todistavat “kreikkalaisuutensa”, ja perusti veripankin, johon huolitaan “vain kreikkalaista verta”.

Kesäkuun 2012 vaaleissa Kultainen aamunkoitto sai ennennäkemättömät 6,92 prosenttia annetuista äänistä ja 18 paikkaa Kreikan 300-paikkaisessa parlamentissa.

Kultainen aamunkoitto esiintyy “järjestelmänvastaisena” puolueena, mutta puolueen ohjelman perusteella tämä ei ole selvää. Sen retoriikka on epämääräistä, täynnä hyökkäyksiä “varkaita”, “pankkeja” ja “korruptoituneita poliitiikkoja” vastaan sekä mainintoja Kreikan “valtavasta strategisesta merkityksestä”, jonka avulla maa voi saada “ehtymättömästi valtaa ja kansainvälistä vaikutusvaltaa”. Puolueen ohjelmassa kannatetaan öljynporausta talouden elvyttämiseksi. Suurin piirtein ainoa konkreettinen asia, joka puolueohjelmasta nousee esiin, liittyy maahanmuuttoon – aihepiiri, missä konkreettisuus sitten esiintyykin kammottavassa täsmällisyydessä: Kultainen aamunkoitto esittää, että Kreikan rajoille on perustettava uudelleen henkilömiinoilla peitetty vyöhyke (rikolliset henkilömiinat on kielletty Ottawan sopimuksessa[3], jonka Kreikka tietenkin on allekirjoittanut).

Olympolaista suuruutta

Kultainen aamunkoitto -lehteä on vaikea selailla vakavalla naamalla. Sen sivuilta löytää helmiä kuten “Onko suuri jumala Pan kuollut?” Rotusielu vastaa: “Ei”… [4] Kirjoituksen on allekirjoittanut itse “johtaja” Nikos Michaloliakos, joka väittää, että “hellenismin renessanssi merkitsee paluuta olympolaisten jumalien malleihin, joiden avulla esi-isämme saavuttivat suuruutensa”.[5]

Löytöjä on muitakin, kuten tarinat Rudolf Hessin kreikkalaisesta syntyperästä ja ylösnousseen Hitlerin 40 päivää kestäneistä vaelluksista Berliinissä. Hitler- ja natsinostalgia ei kuitenkaan pitäydy pelkästään lapsellisessa metafysiikassa, vaan otsikkojen mukaan “Toukokuu 1945 – toukokuu 2005. Meillä ei ole mitään juhlittavaa.” Päinvastoin saamme lukea – tekstistä, jossa valitellaan natsien tappiota toisessa maailmansodassa – että “[todellinen] voittaja on Hitler-Jugendin nuori taistelija, joka kaatui taistellessaan tuhoutuneessa Berliinissä. Wehrmachtin ja Waffen-SS:n sotilas vastaan luonnon ja vihollisen voimat.”

Yhteydet kansainväliseen fasismiin

Kultainen aamunkoitto on esitellyt uusnatsimielisiä näkemyksiään muillakin tavoilla. Toukokuussa 2005 se esimerkiksi liittyi Berliinissä saksalaisen uusnatsipuolue NPD:n seremoniaan, jossa tehtiin kunniaa Hitlerille natsismin kukistumisen vuosipäivänä. Vuonna 2010 Nikos Michaloliakos puhui yleisölle italialaisen uusfasistipuolue Forza Nuovan kokouksessa.

On tietenkin omituista, miten itseään “isänmaalliseksi” nimittävä kreikkalainen puolue voi samanaikaisesti nostalgisoida Hitleriä ja viettää aikaa italialaisten uusfasistien seurassa, kun Italian tappio taistelussa Kreikan armeijaa vastaan Albanian rintamalla ja koko miehityksen ajan kestänyt raivokas vastarinta natseja vastaan on edelleen merkittävä kansallisen ylpeyden aihe Kreikassa. Kun nämä näkemykset yhdistetään aiemmin käsiteltyihin näkemyksiin olympolaisista jumalista, saattaa tuntea kiusausta kuitata koko puolue pelkkänä vitsinä. Nauru loppuisi kuitenkin lyhyeen.

“Me voimakkaat murskaamme teidät kuin madot”

“Me haluamme luoda taistelukaartin, joka rankaisee pettureita, kun se aika koittaa”, on Nikos Michaloliakos sanonut. Yiorgos Mastoras, puolueen jäsen, on sanonut asian vielä selvemmin: “Sinun on aika ymmärtää, että kadut kuuluvat nyt kokonaan meille, ilman perääntymisen häivääkään. Voit muuttaa mieltäsi ja kulkea meidän tietämme, Luonnon, Vallan ja Ihmisen Historian tietä. Tee se, tai katoat näkyvistä, koska ME, voimakkaat, murskaamme teidät kuin madot”.

He tarkoittavat mitä sanovat.

“[Syytetty Antonis Androutsopoulosin, ‘Periandrosin’, todetaan yksimielisesti syyllistyneen seuraavaan:] Että hän 16.6.1998 noin kello 17.15 Ateenassa […], toimien noin yhdeksän muun henkilön kanssa, jotka kuten hän itsekin olivat Kultainen aamunkoitto -järjestön jäseniä […], päätettyään toteuttaa ennalta harkitun murhan, yrittivät tekoja, jotka sisälsivät vähintään mainitun rikoksen aloittamisen, toisin sanoen päätettyään tappaa Dimitrios Kousourisin, […] hyökkäsivät hänen kimppuunsa kepein ja löivät häntä kammottavan väkivaltaisesti ja raa’asti enimmäkseen päähän ja muualle vartaloon useita kertoja […]. He eivät kuitenkaan onnistuneet eivätkä saattaneet murhamielistä tavoitettaan loppuun, johtuen heidän tarkoituksiinsa ja tahtoonsa nähden ulkopuolisista syistä.”

Ylläoleva teksti on Kreikan korkeimman oikeuden lopullisesta päätöksestä, jossa pidetään voimassa Antonis Androutsopoulosin, lempinimeltään ‘Periandrosin’, tuomio opiskelija Dimitris Kousourisin murhayrityksestä. Androutsopoulos oli tuolloin Kultaisen aamunkoiton kakkosmies, Nikos Michaloliakosin oikea käsi. Tapahtumasarja, joka miltei johti Dimitris Kousourisin kuolemaan, alkoi, kun Kultaisen aamunkoiton jäsenet kokoontuivat Ateenan oikeustalolle kesäkuun 16. päivänä vuonna 1998 osoittaakseen mieltä oikeuteen joutuneiden jäsentensä puolesta ja huomasivat saaneensa vastaansa ammattiliittojen jäseniä ja vasemmistolaisia opiskelijoita; nämä olivat tulleet osoittamaan mieltä omien pidätettyjensä puolesta. Ryhmät alkoivat huudella toisilleen.

Androutsopoulosin saamaan syytteen mukaan hän ja muut Kultaisen aamunkoiton jäsenet havaitsivat vähän myöhemmin Dimitris Kousourisin istuvan kahden toverinsa kanssa läheisessä kahvilassa oikeustalon lähellä. He rikkoivat läheisen puiston puuaidan ja hyökkäsivät kepeillä aseistautuneina varoittamatta kahvilaan. Kousouris, joka sai vakavimmat vammat, selviytyi pelkällä hyvällä tuurilla – Androutsopoulos tovereineen luuli tappaneensa hänet.

Androutsopoulos on sittemmin päässyt vankilasta ja syyttänyt entistä johtajaansa tuen puutteesta ja järjestön ihanteiden pettämisestä.

Kyseinen tapaus on monien joukosta kuitenkin vain se tunnetuin. Tammikuussa 1998 kolme henkilöä hyökkäsi rockyhtye Last Driven jäsenen, Alex Kalofoliasin kimppuun. Häntä lyötiin rautatangolla, ja kun hän kaatui, hyökkääjät murskasivat hänen päänsä katuun. Sivustakatsojat näkivät hyökkääjien pakenevat läheiseen Kultaisen aamunkoiton puoluetoimistoon.

Hyökkäykset eivät ole missään vaiheessa loppuneet, vaan ne ovat muuttuneet lähes jokapäiväisiksi, erityisesti Ateenassa.

Median “seksikäs” uusnatsi

Androutsopoulosin aseman johtajan oikeana kätenä otti viime vuonna Ilias Kasidiaris, joka toimii puolueen puhemiehenä (spokesman) ja joka on ollut parlamentin jäsen viime kesäkuusta lukien. Hän nousi kansallisen tason kuuluisuudeksi hyökättyään kahden muun parlamentin jäsenen kimppuun suoran TV-lähetyksen paneelikeskustelussa – hän heitti lasillisen vettä Rena Douroun, Syrizan kansanedustajan, kasvoille ja löi Liana Kannelia, Kreikan kommunistisen puolueen kansanedustajaa. Häntä ei pidätetty.

Kasidiaris sanoi puheessaan parlamentissa syyskuun 20. päivänä: “Tietäkööt kaikki, ettei heidän tule puhua uusnatsismista. Meistä tämä on rikollista solvausta”. Lausunto on hyvä esimerkki Kultaisen aamunkoiton tavaramerkiksi muodostuneesta sumutuksesta.

Tosiasiat eivät aseta lausuntoa edulliseen valoon. Äskettäin, kun Kasidiaris jo oli Kultaisen aamunkoiton puhemies, hän kirjoitti artikkelin Kultainen aamunkoitto -lehteen Adolf Hitlerin syntymäpäivän johdosta. Hänen mukaansa Hitler oli “suuri yhteiskunnallinen uudistaja ja mallivaltion järjestäjä”, minkä jälkeen tämä Kreikan parlamentin jäsen kysyy: mitä olisi tapahtunut, jos “demokratiat”, millä hän tarkoittaa “juutalaisia”, eivät olisi “tuhonneet kansallissosialismin virvoittavia pyrkimyksiä”? Hän vastaa itse: “Romantiikka (romanticism) spirituaalisena liikkeenä ja klassismi olisivat päässet voitolle dekadentista alakulttuurista, joka on rappeuttanut valkoisen ihmisen”…[6]

Huolimatta Kultaisen aamunkoiton viimeaikaisesta vaalimenestyksestä monet eivät kuitenkaan lue puolueen lehteä. Toisaalta suuri joukko lukee valtavirtalehtiä, erityisesti niiden “keltaisempaa” osastoa, katsovat TV:n juoruohjelmia ja kuuntelevat suosittuja radiokanavia. Näiden medioiden asenne Kultaisen aamunkoiton kakkosmiestä kohtaan on vähintäänkin omituinen: hänestä on tullut elämäntapaohjelmien ja populististen iltapäivälehtien uusi “kultapoika”. Näissä medioissa käsitellään sitä, onko hän naisten mielestä “seksikäs”, sitä että hän asuu edelleen vanhempiensa luona “koska he ovat tiivis perhe”, sitä onko hän suhteissa rasistisen Twitter-vitsin vuoksi olympialaisista diskatun kolmiloikkaajan kanssa, tai sitä, onko hänen kasvoissaan botoxia, tai miksi hän hylkäsi tangon, joka oli hänen ensirakkautensa ennen politiikkaa.

Riittää kun todetaan, että tämänkaltainen banalisoiva “mediapesu” hämärtää yleisön mielikuvia Kultaisen aamunkoiton rikollisista teoista huomattavasti enemmän kuin uusnatsilaisuuden kieltäminen parlamentissa.

Taistelu katujen hallinnasta

Entä Kasidiarisin todellinen “elämäntapa”? Hän on palvellut Kultaista aamunkoittoa uskollisesti yli kymmenen vuotta, ja hänet on toistuvasti yhdistetty väkivaltaisiin tekoihin, joita hänen johtajansa Michaloliakos on nimittänyt “taisteluksi katujen hallinnasta”.

Kasidiaris syntyi Pireuksessa ja kasvoi Ateenan Aigaleon kaupunginosassa, jossa on asunut paljon maahanmuuttajia, erityisesti Irakin pakolaisia, 1990-luvun alusta. Vuosikymmenen puolivälissä maahanmuuttajien alueet joutuivat äärioikeiston järjestelmällisten hyökkäysten, pahoinpitelyjen ja tuhopolttojen kohteeksi.

Alueelta kotoisin olevat paikalliset kertoivat meille tunteneensa Kasidiarisin tuolloin ja liittivät hänet hyökkäyksiin. He sanoivat myös, että vähintään yhdessä tapauksessa maahanmuuttajat päättivät käydä vastarintaan, ja Kasidiaris joutui pahoinpidellyksi. Heidän mukaansa Kasidiarisin viha maahanmuuttajia kohtaan johtuu osaksi hänen tästä elämänvaiheestaan. Onkin houkuttelevaa yhdistää tämä erääseen toiseen tietoon: toukokuun 6. päivän vaaliyönä yksi tapa, jolla Kultainen aamunkoitto juhli menestystään, oli antaa “käsky” hyökätä Aigaleon maahanmuuttajien kimppuun.

Lokakuussa 2002 joukko Kultaisen aamunkoiton jäseniä oli jakamassa lennäkkejä Ateenan teknillisellä yliopistolla, kun he näkivät fasisminvastaisia julisteita ja alkoivat repiä niitä alas. Joidenkin opiskelijoiden arvosteltua toimintaa Kultaisen aamunkoiton lennäkkienjakajat hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja puukottivat yhtä heistä. Paikalla olleet lähteet kertoivat meille, että Ilias Kasidiaris oli tapahtumapaikalla.

Hänen hienoin saavutuksensa on toistaiseksi se, että häntä on syytetty osallisuudesta ryöstöön ja vakavan vamman tuottamiseen sekä laittoman aseen hallussapidosta ja käyttämisestä. Silminnäkijöiden mukaan hänen autoaan käytettiin pakoautona, kun erään lääkäriopiskelijan kimppuun oli hyökätty Ateenan yliopiston kampuksella. Hakattuaan opiskelijaa kepeillä ja puukotettuaan häntä hyökkääjät heittivät Kultaisen aamunkoiton lennäkkejä ympäriinsä. Ilias Kasidiaris on sanonut olleensa muualla hyökkäyksen aikana, ja hänellä on todistajia tämän vahvistamiseksi. Oikeudenkäyntiä on lykätty useita kertoja.

“He tappoivat minut, mutta Jumala puuttui tapahtumiin”

Vaikka hyökkäykset ovat jatkuneet vuosikymmeniä, Kultainen aamunkoitto kiihdytti maahanmuuttajavastaista toimintaansa vuonna 2011. Aluksi sen jäsenet esiintyivät “huolestuneina kansalaisina” alueilla – kuten Aghios Panteleimonas ja Plateia Attikis Ateenassa – joiden väestöstä suuri osa on maahanmuuttajia. Nämä alueet kuuluvat poikkeuksetta kaikkein heitteillejätetyimpiin, ja rikollisuusluvut ovat niissä korkeita. Yhdistelmä synnytti “spontaaneja” maahanmuuttajavastaisia mielenosoituksia, jotka tosiasiassa olivat Kultaisen aamunkoiton masinoimia.

Tavanomainen lavastus menee näin: Kultainen aamunkoitto jakaisi Kreikan lippuja sekä tunnuksia, joissa lukee esim. “Sano ‘ei’ Kreikan islamisoinnille”. Tunnuksia pitelisivät tarkkaan valikoidut paikalliset, kun Kultaisen aamunkoiton “sotilaat” seisoisivat ympärillä vartiossa. Nämä “protestit” eivät milloinkaan keränneet enemmän kuin sata ihmistä, mutta niistä saatiin riittävästi tekosyytä muuttua “huolestuneista kansalaisista” “raivostuneiksi kansalaisiksi”, jotka alkoivat jakaa “oikeutta” parhaaksi katsomallaan tavalla…

Ali, pakistanilainen maahanmuuttaja, joka asuu ja työskentelee Kreikassa laillisesti, puhui meille Kultaisen aamunkoiton “oikeus”-käsityksestä: “Menimme hakemaan kaasua. Seisoimme bussipysäkillä, kun eteemme pysähtyi auto. Meiltä kysyttiin: ‘Mistä olette kotoisin?’ Vastasin: ‘Pakistanista’. He aloittivat välittömästi hakkaamisen ja puukottamisen. He puukottivat minua sydämen yläpuolelle.” Kysyimme, uskoiko Ali kuolevansa. “Kyllähän he tappoivatkin minut”, hän sanoi. “Mutta Jumala puuttui tapahtumiin ja pelasti minut.”

Tämänkaltaisista rasistisista hyökkäyksistä uutisoidaan miltei päivittäin melkein kaikissa suurissa kaupungeissa, erityisesti Ateenassa, mutta järjestelmällistä tietoa on vähän. YK:n tukema hanke, Rasistisen väkivallan seurantaverkosto (The Network for the Recording of Incidents of Racial Violence), rekisteröi 63 rasistisista syistä toteutettua väkivaltaista hyökkäystä lokakuun 1. ja joulukuun 31. päivän välisenä aikana vuonna 2011.[7]

Tammikuun 1. ja syyskuun 30. päivän välisenä aikana vuonna 2012 verkosto on haastatellut 87 rasistisen hyökkäyksen uhria – poliittisia pakolaisia ja maahanmuuttajia. Näistä hyökkäyksistä 83 tapahtui julkisella paikalla, 73 niistä Ateenassa, 3 Pireuksessa, 5 Patrassa. Uhreiksi joutui 85 miestä ja 2 naista. Suurimman osan ikä oli 18-35 vuotta ja he olivat pääosin kotoisin Afganistanista, Bangladeshista, Guineasta, Pakistanista ja Somaliasta.

84:ssä tapauksessa 87:stä uhrit kertoivat, että heidän kimppuunsa hyökättiin, koska he olivat ulkomaalaisia ja että heidän valittiin kohteiksi heidän “värinsä” tai jonkun muun piirteen takia, joka paljasti, etteivät he ole täkäläistä alkuperää – tosiseikka, joka heidät pakotettiin ymmärtämään rasistisen nöyryytyksen keinoin. Naisten tapauksessa molemmat kertoivat uskovansa joutuneensa kohteeksi, koska he käyttivät pään peittävää huivia.

48 uhreista kertoi, että hyökkääjät olivat yhteydessä ääriliikkeisiin. Hyökkääjien kerrottiin liikkuvan ryhmissä (85:ssä tapauksessa 87:stä uhrien kimppuun kävi vähintään kaksi henkilöä), pukeutuneen mustiin ja toisinaan maastohousuihin, moottopyöräkypäriin tai naamareihin. Hyökkääjien “partioinnista” eri alueilla moottoripyörien selässä omatekoisina “miliiseinä” on raportoitu laajalti. He pysäyttävät ihmisiä, jotka ulkonäkönsä puolesta voisivat olla maahanmuuttajia, kysyvät heiltä mistä he ovat kotoisin ja sitten hyökkäävät heidän kimppuunsa. Joissakin tapauksissa uhrit kertoivat, että hyökkääjät olivat yhteyksissä Kultaiseen aamunkoittoon joko siksi, että heillä oli yllään järjestön tunnuksia tai koska heidät oli nähty alueella järjestetyssä Kultaisen aamunkoiton mielenosoituksessa. Yleisesti käytettyjä aseita ovat puiset ja rautaiset kepit, pamput, ketjut, veitset ja rikkinäiset pullot.[8]

“Vammaiset pitäisi steriloida”

“Elokuun 22. päivänä vuonna 2012 olimme kävelemässä ystävien kanssa Zappeiossa (homojen suosima alue Ateenassa), kun meidän kimppuumme hyökkäsi noin 20 henkilöä, joukossa yksi nainen… He olivat pukeutuneet Kultaisen aamunkoiton t-paitoihin, he kirosivat ja huusivat, ja muutaman metrin päässä olleet poliisit vain seisoskelivat eivätkä tehneet mitään”, sanoo 39-vuotias Thodoris Dallas.

Tämä erään suositun ja itsenäisen sanomalehden dokumentoima tapaus osoittaa, että Kultainen aamunkoitto on selvästi kääntymässä myös LGBT-yhteisöä vastaan.[9] Kolmannessa valtakunnassa annettujen julistusten pahaenteisenä kaikuna järjestö on jopa esittänyt, että Gay Pride -kulkueet tulisi kieltää “tuhanneksi vuodeksi”.

Olisi siis väärin uskoa, että maahanmuuttajiin kohdistuvan väkivallan kiihtyminen tarkoittaisi heidän olevan Kultaisen aamunkoiton ainoa kohde. Tämä käy ilmi järjestön omista julkaisuista: “Vammaiset (impaired) henkilöt, kuten vainoharhaiset, mielisairaat, skitsofreeniset, epileptiset, mutanttigeenien kantajat, parantumattomat alkoholistit, kovien huumeiden käyttäjät ja muut pitäisi steriloida”, sanotaan eräässä Kultaisen aamunkoiton “vihreän siiven” julkaisemassa artikkelissa.

Vaikka saattaa olla houkuttelevaa ajatella, että jos maahanmuuttajat eivät ehkä olekaan ainoa kohde, niin ainakin on silti olemassa “selkeät säännöt” sen määrittelemiseksi, kenen tulee pelätä ja kenen ei, siis että “aidoilla kreikkalaisilla” (eli toisin sanoen “valkoisilla ei-epileptisillä heterokreikkalaisilla, joilla ei ole mutanttigeenejä”) ei ole mitään pelättävää, niin pahemmin ei voisi mennä vikaan.

Eräänä yönä, hieman keskiyön jälkeen syyskuun puolivälissä valkoihoinen nuorimies on kävelemässä Ateenan keskustassa. Hänellä on kamera olallaan, mutta hän ei ole ottamassa kuvia. Käännyttyään kulman ympäri kapealle kujalle hänen kulkunsa estää kaksi suurikokoista miestä. Hän koettaa väistää, mutta se on myöhäistä.

“Tungen tuon kameran perseeseesi”, sanoo toinen miehistä.

Nuorimies teeskelee, ettei kuule, ja jatkaa matkaansa.

Miehet juoksevat hänen peräänsä, ja mukaan liittyy kolme muuta. Kaikki ovat nuoria, yksikään ei ole 25 vuotta vanhempi, yhdellä on yllään t-paita, jossa lukee: “Kultainen aamunkoitto”.

Kameraa ei tungeta perseeseen, mutta suuhun ommellaan myöhemmin 10 tikkiä.

Sattumalta kyseinen nuorimies on tuttavamme. Hän pystyy tuskin puhumaan tikkien läpi. Kun keskustelemme, hän katsoo ruhjottua naamaansa peilistä. “Näen heidät kätensä kasvoillani. Voin pahoin. Ymmärrättekö?”

“Vitun albanialaiset kusipäät”

Muutaman viime vuoden aikana Kultainen aamunkoitto on yrittänyt luoda suhteita Kreikan ortodoksikirkon kanssa. Järjestön johtaja on julistanut ylpeänä, että Athos-vuorella sijaitsevan arvostetun Pohjois-Kreikan luostariyhteisön munkeista suurin osa kannattaa hänen järjestöään.

Vaikka vaikuttaa naurettavalta, että järjestö, joka uskoo, että “hellenismin renessanssi merkitsee paluuta olympolaisten jumalien malliin”, haluaisi esiintyä kristinuskon tukijana, niin temppu näkyy toimivan.

Muutama viikko sitten Terence MacNallyn homoseksuaalisuutta ja kristinuskoa tutkiskelevan Corpus Christi -näytelmän esitykset oli tarkoitus aloittaa Hytiriossa, eräässä ateenalaisessa teatterissa. Pireuksen metropoliitta Seraphim nosti kanteen “jumalanpilkasta” teatteria vastaan. Hän saapui Omonoian poliisiasemalle neljän Kultaisen aamunkoiton kansanedustajan kanssa, heidän mukanaan parlamenttiryhmän puhemies Christos Pappas. He julistivat tukevansa kanteen nostamista.

Näytelmän ensiesityksen iltana Kultaisen aamunkoiton kannattajat lyöttäytyivät yhteen kristillisten fundamentalistiryhmien kanssa ja estivät väkivalloin esityksen järjestämisen. Tapahtumia käsittelevässä, laajaa julkisuutta saaneessa videossa Kultaisen aamunkoiton kansanedustaja Ilias Panayiotarosin voidaan kuulla ilmaisevan kristillisiä tuntemuksiaan “vitun hinteistä”, joita “pakistanilaiset nussivat” ja nimittävän teatterilaisia “vitun albanialaisiksi kusipäiksi”.

Kaikki papit eivät tietenkään kannata Kultaista aamunkoittoa. Siatistan metropoliitta Pavlosin antaman julkilausuman mukaan “on surullista, että jotkut ‘kristilliset taistelijat’ ovat ilmaisseet tukensa Kultaiselle aamunkoitolle puolustaakseen Jeesusta – Jeesusta, jota Kultainen aamunkoitto vainoaa, loukkaa ja nöyryyttää pakolaisten, maahanmuuttajien ja jopa lasten hahmossa.”

Pavlos on sittemmin väittänyt saaneensa tappouhkauksia Kultaiselta aamunkoitolta.

“Poliisi ei ole tässä syytettynä”

Lokakuun 12. päivänä 2012 egyptiläinen opiskelija Hamed A. joutui Plateia Attikisissa rasistisen hyökkäyksen kohteeksi. Poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien verkoston raportin mukaan hänen kimppuunsa kävi rautatangoin kolme henkilöä, kun hän oli astumassa bussista. Hän makasi verta vuotaen maassa, ja hyökkääjät usuttivat koirat hänen päälleen. Hyökkääjät pakenivat vasta väkijoukon alettua kerääntyä heidän ympärilleen. Paikalle saapui poliisiauto ja moottoripyöräpoliisi. Ambulanssia he eivät soittaneet. Hamed selviytyi Aghios Panteleimonasin poliisiasemalle paikalle saapuneiden maanmiestensä avustamana.

Hamedin vastaväitteistä huolimatta päivystävä poliisi intti, että hyökkäyksen motiivi oli ryöstö. Hamedin mukaan hyökkääjät eivät olleet yrittäneet viedä häneltä mitään ja nöyryyttivät häntä rasistisilla solvauksilla pahoinpitelyn lomassa. Päivystävä poliisi ei antanut Hamedin nostaa kannetta hyökkääjiä vastaan, vaan sanoi, että hänen tulisi ensin mennä sairaalaan. Sairaalaan hän sitten menikin – hänen kasvonsa olivat niin pahoinpidellyt että hän menetti toisen silmänsä.

Muutamaa viikkoa aiemmin, syyskuun 25. päivän yönä Tansania-yhteisön toimistoon hyökättiin Kypselin alueen keskustassa. Helleenisen ihmisoikeusliiton mukaan hyökkääjinä oli noin 80 Kultaisen aamunkoiton jäsentä.

Seuraavana päivänä tunnettu asianajaja Yianna Kourtovic meni tansanialaisjärjestön jäsenten kutsusta Aghios Pandeleimonasin poliisiasemalle, missä oli aloitettu edellisen yön hyökkäyksen tutkinta. Kultaisen aamunkoiton jäseniä oli myös paikalla, mukaanlukien kansanedustaja Ilias Panayiotaros. Poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien verkosto on syyttänyt poliisiaseman poliiseja siitä, että tässä sekä muissa tapauksissa he antavat Kultaiselle aamunkoitolle ennakkovihjeitä.

Verkoston raportin mukaan poliisit alkoivat seuraavaksi maahanmuuttajien painostamisen, jotta nämä eivät tunnistaisi hyökkääjiä tapauksen johdosta pidätettyjen joukosta. Kun yksi maahanmuuttajista vaati saada tunnistaa hyökkääjät ja nosti kanteen poliisien vastustelusta huolimatta, hänet pidätettiin, kun taas hyökkääjien sallittiin liikkua vapaasti. Poliisi painosti maahanmuuttajaa tuntikaupalla peruuttamaan lausuntonsa ja oikeusjuttunsa, mikä hänen lopulta oli pakko tehdä. Muutkin maahanmuuttajat saatiin “vakuutettua” siitä, etteivät he antaisi hyökkääjien kannalta raskauttavia lausuntoja.

Mainittujen tapahtumien ollessa käynnissä Kultaisen aamunkoiton jäsenet kuljeskelivat vapaasti pitkin poliisiasemaa toimistosta toiseen. Suurempi joukko jäseniä kerääntyi poliisiaseman ulkopuolelle ja alkoi huutelun ja uhkailun. Mellakkapoliisi saapui paikalle, mutta seisoskeli paikallaan rupatellen Kultaisen aamunkoiton jäsenten kanssa. Kun asianajaja Kourtovic yritti lähteä poliisiasemalta, hänen kimppuunsa hyökättiin aivan mellakkapoliisin nenän edessä.

Kultainen aamunkoitto käyttää usein iskulausetta “Kaikkia vastaan” ja yrittää sillä vaikuttaa yleisöä järjestelmänvastaisesta ohjelmastaan. On käynyt hyvin selväksi, että poliisi ei kuulu näihin “kaikkiin”, sillä poliisin on usein havaittu toimivan Kultaisen aamunkoiton toiveiden mukaisesti. Asiasta on raportoitu jo vuosia, mutta mihinkään toimenpiteisiin väitteiden tutkimiseksi ei ole ryhdytty.

Vuonna 1998 opiskelija Dimitris Kousourista vastaan tehdyn, aiemmin kuvatun hyökkäyksen jälkeen pääsyyllinen ja Kultaisen aamunkoiton silloinen kakkosmies Antonis Androutsopoulus, joka myöhemmin tuomittiin murhan yrityksestä, oli karkuteillä kuusi vuotta. Michalis Chrysochoidis, silloinen yleisen järjestyksen ministeri, muodosti keväällä 1998 erikoispoliisiryhmän Androutsopoulosin kiinnisaamiseksi – tehtävä, jossa myös Kreikan tiedustelupalvelu EYP oli mukana. Tuloksia ei syntynyt. Kuusi vuotta myöhemmin raportti paljasti, että tutkimukset oli “sabotoitu sisältä käsin”.[10]

Raportista huolimatta ministeri sanoi: “En usko että poliisi toimi tarkoituksellisesti […] En nähnyt tästä todisteita.”

Androutsopoulos antautui poliisille omasta aloitteestaan vuonna 2005. Kun todistajat hänen oikeudenkäynnissään mainitsivat poliisin raportoidun viivyttelyn hänen vangitsemisessaan, oikeus vastasi: “Poliisi ei ole tässä syytettynä.”

Samassa raportissa paljastettiin salaisia asiakirjoja, jotka osoittivat, että poliisi varusti Kultaista aamunkoittoa radioilla ja pampuilla suuren mielenosoitusten yhteydessä, jotta nämä voisivat iskeä “vasemmistolaisia ja anarkisteja” vastaan. Sama asiakirja paljastaa myös, että Kultaisen aamunkoiton jäsenet kantoivat laittomia tuliaseita, joita he olivat saaneet parlamentin jäseniltä (asiakirjojen mukaan joukossa olisi Uusi demokratia -puolueen, Kreikan nykyisen koalitiohallituksen pääpuolueen, jäseniä).

Eräs tunnettu tapaus on vuodelta 2008, kun Kultaisen aamunkoiton jäsenet hyökkäsivät rasisminvastaisen mielenosoituksen kimppuun, puukottivat mielenosoittajia ja pakenivat sitten mellakkapoliisin rivistön taakse suojaan. Kultaisen aamunkoiton kuultiin huutavan poliisille: “Miksette tekin tee jotain?”

Kultaisen aamunkoiton ja poliisin välisen salakähmäilyn on vahvistanut jopa Attikan poliisien ammattiliiton varapuheenjohtaja Nikos Karadimas. Kun julkisuuteen nousi väitteitä vuonna 2011, että poliisi olisi suojellut äärioikeistolaisia paimentamalla heidät Kreikan parlamentin alueelle, Karadimas sanoi, että “on totta, että monet poliisissa kannattavat äärioikeistoa. Joissakin yksiköissä heitä saattaa olla jopa 20 prosenttia”.

Viime kesän vaalien jälkeinen uutisointi tiedotusvälineissä nosti Kultaisen aamunkoiton äänestäjien osuuden poliisin keskuudessa 50 prosenttiin.

Entinen yleisen järjestyksen ministeri Michalis Chrysochoidis – joka kautensa loppupuolella sai lempinimen ‘kansalaisten suojelun ministeri’ – sanoi UNFOLLOW-lehden haastattelussa: “En tiedä onko lukema 50 vai 60 prosenttia. Mutta paljon heitä on. Vaikka heitä olisi vain 40 prosenttia, niin sekin on liikaa”. Kun häneltä pyydettiin kommenttia siitä tosiasiasta, että niin moni poliisi näytti äänestävän uusnatsipuoluetta, hän sanoi heidän olevan “harhaanjohdettuja”, jotka etsivät “poliittista lämpöä”. Jatkokysymykseen, miksi Kreikan poliisi näyttää kannattavan uusnatsien toimintatapoja, hän vastasi: “En usko että tuo pitää paikkansa”.

“En suvaitse myrskyjoukkoja”

Kreikan parlamentti peruutti aivan äskettäin Kultaisen aamunkoiton kansanedustajan, Yiorgos Barbaroussisin, syytesuojan; Barbaroussis on videoitu hyökkäämässä maahanmuuttajataustaisten katukauppiaiden kimppuun. Muutamaa päivää myöhemmin parlamentti peruutti syytesuojan myös kahdelta muulta kansanedustajalta, Yiorgos Germenisiltä ja Panayiotis Iliopoulosilta, samanlaisten katukauppiaiden kimppuun hyökkäämisten vuoksi, sekä Ilias Kasidiarisilta, jotta tätä vastaan voidaan nostaa syyte ryöstöstä, vakavan ruumiinvamman aiheuttamisesta sekä laittoman aseen kantamisesta ja käyttämisestä. Kun otetaan huomioon kaikki todisteet Kultaisen aamunkoiton toiminnan laadusta, vaikuttaa tällainen reaktio varsin vaatimattomalta.

Nykyinen yleisen järjestyksen ministeri Nikos Dendias järjesti parlamentissa äskettäin eräänlaisten näytöksen, jossa hän nuhteli Kultaista aamunkoittoa ja sanoi, ettei “missään tapauksessa aio sietää myrskyjoukkoja ja vastaavia”.

Tästä huolimatta tapahtumat etenivät toista rataa, kun syyskuun 30. päivänä 2012 joukko antifasisteja ajoi moottoripyörillään Fylisin alueelle Ateenan keskustassa osoittaakseen mieltään Kultaista aamunkoittoa vastaan. Yhteenotto Kultaisen aamunkoiton kanssa – jonka jäsenet hajottivat maahanmuuttajien omistamia kauppoja mutta väittivät myöhemmin olevansa “paikallisia asukkaita” – toi paikalle suuren määrän poliiseja. DELTA-nimellä kulkeva moottoroitu poliisijoukko pidätti 23 fasismin vastustajaa ja kaksi Kultaisen aamunkoiton jäsentä. Jälkimmäiset vapautettiin parin tunnin sisällä, mutta antifasistit vietiin poliisin päämajaan, missä heitä pidettiin ilman mahdollisuutta saada oikeusapua. Tätä seuraavana yönä he väittivät joutuneensa raa’an kidutuksen uhreiksi – väite, joka sai myöhemmin vahvistuksen oikeudellisesta raportista.

Ministeri Dendias sivuutti kaikki syytökset, kun häneltä kysyttiin niistä parlamentissa, ja syytti puolestaan vasemmisto-opposition Syrizaa väkivaltaisuuksien kannattamisesta. Kun häneltä kysyttiin asiasta uudestaan, hän sanoi, ettei raporteissa ollut mitään, joka olisi vahvistanut väitteet, vaikka tutkimukset eivät olleet vielä päättyneetkään; tutkimusten päätyttyä tulokset tukivat uhrien väitteitä. Kun sanomalehti The Guardianissa kidutuksesta julkaistu artikkeli tuotiin ministerin tietoon, hän sanoi aikovansa “haastaa lehden oikeuteen”.[11]

425 000 uusnatsia?

Kultaisen aamunkoiton vaalimenestys ja viimeaikainen nousu kannatusmittauksissa on saanut monet miettimään, keitä nämä äänestäjät mahtavat olla. Puolueen viime vaaleissa saamien äänten määrän laskettiin olevan noin 425 000 kaikkiaan 6,2 miljoonasta äänestäjästä (kaikkiaan rekisteröityneitä äänestäjiä on 9,5 miljoonaa, mutta luettelot ovat vanhentuneita).

Politiikan tutkija ja mielipidekyselyjen tekijä Christophoros Vernardakisin mukaan Kultaisen aamunkoiton pääasiallinen yleisö on perinteinen alempi keskiluokka, joka on kriisin pyörteissä köyhtynyt nopeasti. Pienomistajat, kauppiaat, alemman keskiluokan työttömät ja poliisi ovat ne yhteiskuntaryhmät, joiden parissa äärioikeiston kannatus on korkeinta.

Mielenkiintoista on myös, että viimeaikaisten mielipidekyselyjen mukaan 7,4 prosenttia Uuden demokratian, nykyisen koalitiohallituksen oikeistolaisen pääpuolueen äänestäjistä on siirtymässä Kultaisen aamunkoiton leiriin. Mutta löytyy myös niitä – vaikkakaan ei yhtä paljon – jotka äänestivät nykyistä pääoppositiopuoluetta, vasemmistokoalitio Syrizaa, mutta jotka nyt aikovat siirtyä Kultaisen aamunkoiton äänestäjiksi. Poliitikan tutkija ja mielipidekyselyjen tekijä Efthymis Papavlassopoulosin mukaan Kultaisen aamunkoiton äänestäjät tekevät valintansa muutaman keskeisen kysymyksen kuten esimerkiksi maahanmuuton pohjalta, ja heidän “ideologiansa ja arvonsa ovat horjuvia”. Puolet näistä äänestäjistä

“on peräisin poliittisen kentän oikealta laidalta: 41 % Uudesta demokratiasta ja 9 % LAOS:ista [LAOS on äärioikeistolainen puolue, joka putosi viime vaaleissa parlamentista]. 20 prosenttia – ei mikään pieni lukema – on peräisin PASOK:ista [keskustavasemmistolainen populistipuolue, aiemmin Kreikan vahvin puolue, joka viime vaalien jälkeen on romahtanut hallituksessa harjoitetun kurjistamispolitiikan seurauksena]. Kaikkein mielenkiintoisinta on kuitenkin, että 27 prosenttia Kultaisen aamunkoiton äänestäjistä on peräisin ‘muut’-kategoriasta. Se tarkoittaa sitä, että äärioikeisto kerää hyödyn ‘epäpoliittisesta’ aallosta, joka aiemmissa vaaleissa on ilmennyt lähinnä äänestämättömyytenä…”[12]

“Me emme ole demokraatteja”

On järkyttävää, että 425 000 ihmistä äänesti uusnatsipuoluetta maassa, joka kärsi merkittävästi natsimiehityksestä ja jossa vastarintaliike oli yksi maailman vahvimmista.

Järkyttävä ei kuitenkaan ole sama kuin käsittämätön. Syyt voidaan löytää syvenevästä kriisistä ja taantumasta, vaikka jotkut mielenkiintoiset analyysit osoittavat myös Kreikan perinteisen yhteiskuntarakenteen piirteisiin ja vallitsevaan kansankulttuuriin, jotka yhdessä selittävät osan siitä, miksi suuri osa väestöstä tuntuu olevan Kultaisen aamunkoiton lumoissa. Joissakin analyyseissa kartoitetaan totalitaarisen hallituksen ja uusliberaalin talousmallin välistä suhdetta, löydetään vertailukohtia historiasta, tai kritisoidaan “kahden ääripään” ideologiaa, joka tekee liberaalin demokratian haavoittuvaksi tällaisen uhan edessä.

Tärkein historiallinen vertailukohta löytyy kuitenkin siitä, että Kultaisen aamunkoiton tavoitteet – samat kuin heidän alkuperäisellä innoittajallaankin – ovat kaikkien nähtävillä.

“He eivät ymmärrä”, sanoi Kultaisen aamunkoiton johtaja Nikos Michaloliakos puheessaan vuonna 2011, “että kun me voimistumme, me tulemme olemaan armottomia! Me likaamme kätemme, jos tarve niin vaatii! Emme ole demokraatteja, jos tarve niin vaatii!”

Jos ei muuten, niin ainakin tältä osin Kultaisen aamunkoiton sanaan kannattaa luottaa.

Kirjoitus on alunperin julkaistu kahden kreikkalaisen toimittajan, Mariniki Alevizopouloun ja Augustine Zenakosin Reports from the Edge of Borderline Democracy -blogissa 25.10.2012. Tähän juttuun ovat antaneet panoksensa Mariniki Alevizopoulou, Panayiotis Frantzis ja SPY – Jungle Report. Valokuvat Jungle Reportista, ellei muuta ole mainittu (ks. viitteet alkuperäisestä kirjoituksesta. Suom. huom.). Joissakin valokuvissa ei ole tekijätietoja valokuvajournalistien suojelemiseksi. Valokuvia ja videoita myös UNFOLLOW:sta, Antenna TV:stä ja Kultaiseen aamunkoittoon liittyvistä blogeista. Kuten aina, suuri kiitos UNFOLLOW-tiimille.

Viitteet

[1] P. Frantzis, The Lower Middle-Class and the Rise of the Far-Right, UNFOLLOW -lehti, numero 11 (Marraskuu 2012), s. 96

[2] On mielenkiintoista, että Michaloliakosia seurasi tässä tehtävässä Makis Voridis. Voridis on äärioikeistolainen, joka on tunnettu katutappeluista vasemmistolaisten kanssa (eräässä tunnetussa valokuvassa hänellä on kädessään kirves), valittiin sittemmin parlamenttiin äärioikeistopuolue LAOS:in listalta, ja nykyisin hän on Uuden demokratian jäsen. Hän näytti kääntävän selkänsä äärioikeistolaiselle menneisyydelleen ja nousi Lukas Papademosin “hätätilahallituksen” ministeriksi, ja on nyt Uuden demokratian kansanedustaja ja puolueen eduskuntaryhmän puhemies.

[3] Sopimuksen virallinen nimi on Convention on the Prohibition of the Use, Stockpiling, Production and Transfer of Anti-Personnel Mines and on their Destruction.

[4] Nikos Michaloliakos: Rodun traditio. Maan ja veren mytologinen jatkuvuus. Kultainen aamunkoitto -lehti, syyskuu 1982.

[5] Kultainen aamunkoitto -lehti, kesäkuu 2005.

[6] Ilias Kasidiaris: Hitler historian tuolla puolen. Kultainen aamunkoitto -lehti, 20.4.2011.

[7] Network for the Recording of Incidents of Racial Violence, tutkimus.

[8] Network for the Recording of Incidents of Racial Violence, tutkimus 1.1.2012-30.9.2012

[9] Th. Antonopoulos: “Vuoronne tulee”. Sanomalehti Lifo, 12.9.2012.

[10] Sanomalehti Ta Nea, 17.4.2004.

[11] Maria Margaronis: “Greek anti-fascist protesters ‘tortured by police’ after Golden Dawn clash”. Sanomalehti The Guardian, 9.10.2012.

[12] P. Frantzis, mainittu teos.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

9 kommenttia
Kommentoi »

  1. Myrskyjoukot on varmaan monellekin outo, vaikka sinänsä korrekti käännös. Natseilla oli omat SA-joukkonsa, Sturm Abteilung, joista nimitys on peräisin. SA-joukot lienevät tutumpi juttu ja viittaavat vieläpä natseihin itseensä, joten olisiko se “storm troopeille” käyvempi vastine?

  2. Oikea käännös on “rynnäkköjoukot”.* Alunperin Saksan armeijan joukkoja IMS:n loppuvaiheilla, sitten nimityksen ottivat äärioikeistolaiset puolisotilaalliset joukot (Freikorps). Niiden kautta nimitys perityi natseille, kuten moni muukin perintökalu (esim. pääkallo- ja hakaristisymbolit). Mutta joo, SA-joukkoihin “rynnäkköjoukoilla” yleensä nykyään viitataan. Jostain syystä Suomessa ja suomenkielessä tämä ei ole niin selkeää.

    *”Storm” tarkoittaa englannissakin myös rynnäköintiä, rynnäkkökivääri on saksaksi “Sturmgewehr” jne.

  3. Erittäin hyvin sanottu siellä. Mutta hei, on tässä sentään reilusti valtamediaa parempi laatu!

  4. No on, kova artikkeli ja hyvä käännös. Sillä kai tuo yksi kömpelyys pistikin silmään.

  5. Yhtenä keskeisimmistä asioista tässä artikkelissa ponnahtaa esiin, että Kultainen aamunkoitto käyttää “poliittista epäkorrektiutta” välineenään menestyksekkäästi. Entisen vallan aikaansaamattomuuteen kyllästynyt kansa tykkää, kun nouseva poliitikko uskaltaa julistaa “me emme ole demokraatteja”. Samoin vihjaukset niin brutaalin epäkorrektiin hahmoon kuin Hitleriin toimii ikään kuin sylkäisynä niiden kasvoille, jotka tekevät hänestä politiikassa synkän tabun. Vasemmisto ei ole uskaltanut tehdä mitään yhtä kulttuurisesti brutaalia pitkiin aikoihin. Siksi se on moniaalla, ja ihan erityisesti täällä Suomessa, leimautunut “poliittisen korrektiuden” ylläpitäjäksi. Kreikassa tosin tilanne on toinen, sillä Kultainen aamunkoitto syyttää vasemmistoa väkivallasta joka täytyisi saada kuriin. (Samaa kyllä välillä yritetään Suomessakin. Ks. http://anupalosaari.blogspot.fi/2012/08/hipeille-turpaan.html)

    Joka tapauksessa vasemmiston täytyisi nyt lopultakin käsittää, ettei valtaisia kannatusbuumeja saada aikaan puolustamalla järjestelmää ja sen hyvinvoinnin rippeitä, jota oikeisto on nyt viemässä. Katsokaa, minkä keskustelun Schubak ja Tolvanen ovat saaneet aikaan. Missä ovat vasemmiston kohuvisionäärit? Ja missä vasemmiston radikalismi? Kannattaa lukea myös Hannu Tiaisen Tiedonantaja-blogi: http://www.tiedonantaja.fi/blogit/tiainen/2012-6-11/oikeisto-vie-ja-vasemmisto-ei-edes-inise-

    Tälläkin foorumilla muuten soisi joskus keskusteltavan Suomesta, ei ainoastaan Kreikasta, Nepalista, Venezuelasta yms. Me emme päätä asioista siellä, mutta me osallistumme päättämiseen täällä.

  6. Mitä tulee Suomi-keskusteluun sosnetissä, niin toimitus ei ole missään vaiheessa pitänyt järkevänä keskittyä varsinkaan uutistuotannossa tähän aihepiiriin (monissa artikkeleissa on kuitenkin viitattu kotimaisen vasemmiston keskusteluihin paljonkin). Syy on se, että kotimaan uutisointiin on muualla – sekä ns. valtamediassa että puoluelehdistössä – paljon paremmat voimavarat, eikä useimmiten ole järkevää kierrättää täällä pari päivää vanhaa materiaalia, joka jo löytyy suomeksi muualta netistä.

    Toisaalta omaan, laadukkaaseen kotimaan uutismateriaalin tuotantoon meillä ei ole mahdollisuutta – sosnetiä pyöritetään vapaa-aikana nollabudjetilla. Yleisesti ottaen vasemmistolaista Suomi-keskustelua lienee järkevämpää käydä esimerkiksi Kansan uutisten tai Tiedonantajan palstoilla.

    Emme tarkkaile, pysyykö mikään keskustelu “aiheessa”, joten sikäli suomalaisesta politiikasta voi keskustella siinä missä jostain muustakin. Meiltä ei kuitenkaan kannata odottaa keskustelun herättelyä päivänpoliittisista Suomi-aiheista, vaikka joissain artikkeleissa voimmekin käsitellä laajempia kotimaankysymyksiä, jos joku tarjoaa laadukkaan artikkelin, jos onnistumme joltakulta saamaan sellaisen tai jos meitä itseämme sattuu huvittamaan sellaisen kirjoittaminen.

    Tätä vastoin suurin osa julkaisemistamme ulkomaanuutisista on sellaisia, että niitä ei ole poimittu ainakaan kovin näkyvästi muuhun suomenkieliseen uutisvirtaan – tai jos on, lähestymistapa on meillä selvästi eri, esimerkiksi Etelä-Amerikan osalta, tai sikäli kuin meillä on myös jonkinlaista ay-liikkeen näkökulmaa esimerkiksi Egyptin tapahtumiin. Tästä syystä keskittyminen “ulkomaanaiheisiin” tuntuu mielekkäämmältä ja onnistuu vähemmällä vaivalla nostamaan esille aiheita, jotka eivät ehkä muuten nouse niin helposti esiin.

  7. “Yleisesti ottaen vasemmistolaista Suomi-keskustelua lienee järkevämpää käydä esimerkiksi Kansan uutisten tai Tiedonantajan palstoilla.”

    Jostakin syystä kumpikaan lehdistä ei oikein suuntaudu siihen. KU sensuroi pois kaikkein selkeimmin ja parhaimmin asioihin pureutuvat kirjoitukset ja TA tappaa keskustelun 5 vuorokauden moderointi viivellä. Olen monesti miettinyt teettääkö Hakanen sellaista tarkoituksella pitääkseen kaikki langat omissa käsissään. Toisekseen se ihan silkan roskakirjoittelun laittaminen asiakirjoituksien sekaan pilaa sekin keskustelun.

  8. “Jostakin syystä kumpikaan lehdistä ei oikein suuntaudu siihen. KU sensuroi pois kaikkein selkeimmin ja parhaimmin asioihin pureutuvat kirjoitukset ja TA tappaa keskustelun 5 vuorokauden moderointiviiveellä.” Nimenomaan. Tämän takia jokainen vasemmistosuuntautunut foorumi, jossa voidaan käydä keskustelua kotimaan asioista, tulee tarpeeseen. Itsekin yritin luoda yhden foorumin lisää: http://www.foorumi.info/maailmanparantajat

    Sosialismi.net on suuntautunut laadukkaaseen vaihtoehtoiseen nettijournalismiin, ja sitä kyllä olemme saaneet. Kiitos siitä. Asioiden muuttaminen siellä, missä oikeasti voimme muuttaa niitä, hyötyy laadukkaasta nettijournalismista muttei välttämättä aina tarvitse sitä. Ymmärrän kyllä, että (kotimaan) juttujen nykyistä heittelevämpi taso saattaisi heikentää Sosialismi.netin journalistista ilmiasua. Mutta unelmoida saa, sekä hyvästä yhteiskunnasta että sitä ennen hyvästä yhteiskunnallisesta keskustelusta.

    Niin muuten, minusta olisi ihan jees saada palautetta itse asiaankin (Kultainen aamunkoitto) liittyvästä kommentistani, eikä vain aikaansaada keskustelua sivulauseesta. :)

  9. liittyvästä kommentistani, eikä vain aikaansaada keskustelua sivulauseesta. :)

    Joo. Kun juttelemme kaduilla ja työpaikoilla persujen kanssa, me kommunikoimme proletariaatin kanssa, usein kaikkein heikoimmassa asemassa olevan proletariaatin kanssa. Jos sitten otamme asenteen jossa olemme automaattisesti ja aina erimieltä kuin persut niin olemme napit vastakkain proletaarien kanssa. Jokunen vuosi sitten kaksi nuorta proletaaria tuli Vappuna torijuhlaan kuten työväki konsanaan tulee työväenjuhlaan. Hetken aikaa juhlapuhujaa kuunneltuaan he kokivat, kaiketi aiheellisesti, että heitä pilkattiin puhujan toimesta. He antoivat ns. verbaalisesti takaisin jonka jälkeen järjestysmiehet poistivat heidät voimaa käyttäen.

    Minä olen jutellut paljonkin persujen ja heidän kannattajiensa kanssa. Heidän kanssaan on hyvin helppo löytää yhteisiä näkemyksiä monissa asioissa, eikä keskustelu ole vaikeaa niistäkään asioista joista olemme erimieltä.

    Kun ajattelemme sitä että persujen kannattajat ovat potentiaaleja vasemmistolaisen työväenliikkeen kannattajia – ja potentiaaleja oikeistopopulistien kannattajia niin näkisin että asiaa on syytä ajatella kahdestikin, ja perusteellisesti, jos halutaan välttää joutuminen samaan tilanteeseen kuin Kreikassa nyt on.

Kommentoi