Chávezilta varovainen tuki Gaddafille

Mar 8th, 2011 | Category: Etelä-Amerikka, Uutiset

Venezuelan presidentti Hugo Chávez on lähestynyt Libyan tilannetta varovasti mutta kuitenkin epäillyt sen kansainvälistä uutisointia, sanoo Gregory Wilpert.

Kun Libyassa puhkesi viime kuussa laajoja mielenosoituksia maan johtajaa, Muammar Gaddafia, vastaan, kesti jonkin aikaa, ennen kuin Venezuelan presidentti Hugo Chávez otti tilanteeseen kantaa. Hänen kantansa oli varovainen, mutta tosiasiassa hän on asettunut Gaddafin puolelle epäilemällä Libyan tilanteen kansainvälistä uutisointia, sanoo Venezuelanalysis.comin päätoimittaja, Caracasissa asuva Gregory Wilpert.

Wilpert uskoo Chávezin suhtautumisen takana olevan toisaalta hänen lähestymistapansa politiikkaan, joka nojautuu vahvasti henkilökohtaisiin suhteisiin. “Kun hänen onnistuu luoda hyvät henkilökohtaiset välit ulkomaisiin johtajiin, hän luottaa heihin eikä usko heistä kertovaan kielteiseen uutisointiin, koska hän tietää turhankin hyvin oman kokemuksensa perusteella, miten puolueellista kansainvälinen tiedonvälitys voi olla”, Wilpert sanoo viitaten siihen, että suuri osa Chávezia ja Venezuelaa koskevasta uutisoinnista antaa ymmärtää maan olevan diktatuuri.

Toisaalta Chávez myös näkee Gaddafin vuoden 1969 vallankumouksen imperialisminvastaisena tapahtumana, ja suhtautuu Gaddafiin edelleen sen mukaisesti. “Samanaikaisesti Chávez ei tunnu olevan tietoinen siitä, että Gaddafi ja Libya ovat muuttuneet merkittävästi noista päivistä”.

Venezuelanalysis.com: Venezuela and Libya: An Interview with Gregory Wilpert (6.3.11)

Al Jazeera: Chavez gambles on Gaddafi diplomacy (4.3.11)

IDM: Venezuela and Libya: it is not an April 11 coup, it is a February 27 Caracazo (4.3.11)

The Guardian: Libyan rebels reject Hugo Chávez mediation offer (3.3.11)

Venezuelanalysis: Venezuela’s Chavez Proposes International Peace Mission for Libya (1.3.11)

Avainsanat: , , ,

5 comments
Leave a comment »

  1. Ihan mielenkiintoinen ja pointikas tämäkin kirjoitus:
    http://venezuelanalysis.com/analysis/6035

    Vähän vaan ihmetyttää tuo imperialistien sotilaallisen intervention vaaran vähättely. Ensinnäkin, koska se on todellinen akuutti vaara ja toiseksi, koska se on ratkaisevin Libyan kapinan kehityskulkuun vaikuttava tekijä johon “täältä käsin” voisimme edes teoriassa vaikuttaa. Tilanteessa, missä Yhdysvaltojen johtama imperialismi on ainakin toistaiseksi hylännyt tai hylkäämässä Gaddafin, ei hajanaisen opposition voi olettaa olevan immuuni interventionismin myrkylle. Sanoin “toistaiseksi”, koska kapinan kukistuminenkin näyttää periaatteessa mahdolliselta eikä sen diplomaattisia seurauksia ole helppo ennustaa. Stubb on kuitenkin lähempänä kuin Gaddafi.

  2. Vanha työväenliikkeen sanonta kuuluu: Tarkista kantasi jos porvari kiittää sinua. Tämän ajan Libyan osalta lause kuuluu: Tarkista asemasi ja liittolaisesi jos imperialismi yrittää aseellisen intervention voimalla nostaa sinut valtaan.

    Loogisesti päätellen vaikuttaa siis sille että imperialismi uskoo vahvasti oman asemansa vahvistumiseen Gaddafin ja hänen klaaninsa kaatumisen myötä.
    Minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista tietoa siitä kuinka suuri vallankumouksellisen vasemmiston ja muiden demokraattisten voimien osuus on kapinallisten voimista.
    Monissa kumouksissa on nähty että tuo osuus näyttää hyvin toisenlaiselle kun vanhan vallan kaatamisen jälkeen aletaan muodostamaan uusia valtasuhteita ja valtakoneistoja.

  3. Matin mainitsema sanonta tuskin merkitsee automaattista mielipiteen vaihtoa porvarin kannalle vastakkaiseksi – sehän tarkoittaisi sitä, että porvarit saavat määrätä sen, mikä meidän kantamme on, kun se on aina porvarin kannan käänteisluku.

    Sikäli kuin oman näkemyksen tarkistaminen tarkoittaa sen perusteiden uudelleenarviointia (joka voi johtaa myös näkemyksen säilymiseen ennallaan) mutta ei automaattista vaihtamista, niin tuo sanonta on ihan, mutta siinäkin tapauksessa se vaatisi vähän enemmän yksityiskohtia ollakseen uskottava. Muutoin se on yhtä tyhjä fraasi kuin sekin, että “ei kannata aina uskoa mitä lehdet kirjoittavat”.

    On Tiedonantajassakin aika yleistä, että valtamedian materiaali kelpaa niin kauan kuin se vastaa omia ennakkoluuloja, mutta sitten kun se kertookin ikäviä uutisia (jotka voivat, uskomatonta kyllä, olla tottakin), niin ne muuttuvatkin valheiksi joihin ei kannata uskoa. Ei taida olla ihan näin yksinkertaista.

    Sitä paitsi: Imperialismilla ei ole enää vuosiin ollut mitään ongelmaa Gaddafin kanssa. Tony Blair kävi tekemässä sovinnon vuonna 2004:
    BBC: Blair hails new Libyan relations (25.3.04):
    http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/politics/3566545.stm

    …ja vähän enemmänkin:
    Blair’s ‘dodgy deal’ to arm Gaddafi: Leaked paper shows how ex-PM agreed to supply military kit
    http://www.dailymail.co.uk/news/article-1361638/Libya-Tony-Blairs-dodgy-deal-arm-Gaddafi-leaked-paper-shows.html#ixzz1GTKCQd88

    Ongelmia alkoi syntyä vasta kun hänen asemansa muuttui epävakaaksi. Länsivaltoja (varsinkin Ranskaa) nolotti, kun olivat tulleet yllätetyiksi hyvissä suhteissa kaikenmaailman benalien ja mubarakien kanssa, joten tässä koetetaan esiintyä nyt “ryhdikkäämmin”. Useimmiten tällaisissa tapauksissa ulkovallat veikkaavat aina molempia osapuolia, aivan samoin kuin yhdet ja samat yritykset syytävät vaalitukea kaikille suurille puolueille (kok, kepu, sdp).

    Ei minullakaan ole kovin kummoista tietoa siitä, mikä on ns. edistyksellisten voimien osuus Gaddafin vastaisesta rintamasta. Se ei kuitenkaan saa minua tukemaan Gaddafia jonain “pienempänä pahana”, ikään kuin iso G olisi ollut joku imperialisminvastainen sankari Libyassa viime vuosina. Viimeksi helmikuussa IMF kiitteli Gaddafia kunnianhimoisesta pankkien yksityistämisohjelmasta ja ulkomaisten sijoitusten houkuttelemisesta.
    http://www.imf.org/external/np/sec/pn/2011/pn1123.htm

    Itse olen mieluummin PFLP:n ja arabivasemmiston linjalla, joka tuomitsee Gaddafin hallituksen sortohallituksena.
    http://www.politicalaffairs.net/middle-east-progressive-change-is-possible/
    http://www.pflp.ps/english/?q=pflp-condemns-gaddafi-regimes-massacres-against-li

    Lisää juttua huomenna julkaistavassa artikkelissa.

  4. “Itse olen mieluummin PFLP:n ja arabivasemmiston linjalla, joka tuomitsee Gaddafin hallituksen sortohallituksena.” Tarkoittaako Joonas tällä lauseella sitä että minä en olisi sillä samalla linjalla?

    Siitä seikasta että Gaddafi ei ole enkeli ei kuitenkaan välttämättä seuraa se että vasemmiston pitäisi tukea tai siunata Libyan imperialistinen miehitys. Sikäli mikäli johtavat imperialistiset valtiot osallistuvat Gaddafin syrjäyttämiseen niin mitä ilmeisimmin niillä tulee olemaan keskeinen rooli myös uuden vallan pystyttämisessä vaikka edistykselliset voimat olisivatkin kapinallisten johtava voima kapinan alkuvaiheessa. Siitäkään minulla ei tosin ole juurikaan tietoa. Luullakseni kapinalliset koostuvat 1. edistyksellisistä ihmisistä, 2. ei vallassa olevista klaaneista ja 3. läntisen imperialismin johtamasta taantumuksesta. Edelleen oletan että voimasuhteet tuon jaottelun puitteissa ovat hyvinkin liikkuvia.

  5. Varmasti Matti on oikeassa. En usko että Joonas tarkoitti tätä — vaan että miehitystä ei pidä tietenkään tukea, ei missään nimessä, mutta voimme siitä huolimatta antaa arvoa ihmisten vilpittömille pyrkimyksille sortohallituksen kaatamiseksi. On selvää, että länsi suhtautuu “kaksin kortein” kapinointiin toisaalta öljyrikkaassa ja ei-niin-vahvasti-lännen-ystävä Libyassa (ja vastaavissa) ja toisaalta maissa, joilla ei tässä mielessä ole niin paljoa väliä (kuten Bahrain, jonne Saudi-Arabia ja Arabiemiirikunnat ovat lähettäneet joukkoja hallituksen tueksi). Ei missään tapauksessa mitään ulkovaltojen interventiota.

Leave Comment