Yhdysvaltalaiset sanomalehdet ovat suhtautuneet Tunisian demokratiamielenosoituksiin kummallisen varovaisesti, kirjoittaa Marc Lynch.

Foreign Policy -lehteen kirjoittava Lynch ihmettelee, että vaikka esimerkiksi Washington Post pohdiskelee kerran kuukaudessa Egyptin itsevaltaista hallintomuotoa, ei Tunisian mielenosoitusten yhteydessä ole juurikaan kuultu puhetta vapaudesta ja demokratiasta.

“Jos arabimaiden demokratiaa kannattavat yhdysvaltalaiset eivät kiinnitä lisää huomiota Tunisian mielenosoituksiin, se vain vahvistaa skeptisiä näkemyksiä siitä, että Yhdysvaltain tuki demokratialle arabimaissa on lähinnä vain [Egyptin presidentti] Hosni Mubarakin painostamista tai irtopisteiden keräämistä [Yhdysvaltain presidentti Barack] Obaman kustannuksella”, Lynch kirjoitti viime torstaina. Seuraavana päivänä Washington Postin pääkirjoitussivun varapäätoimittaja Jackson Diehl totesi kirjoituksessaan, että “suurin uhka Yhdysvaltain eduille Lähi-Idässä ei ole sota – se on vallankumous”.

Tunisian presidentti Zine El Abidine Ben Ali pakeni yltyneitä mielenosoituksia perjantaina Saudi-Arabiaan.

The Guardianiin kirjoittava Brian Whitaker kiinnittää Lähi-Idän maita käsittelevässä blogissaan huomiota siihen, miten tuntuvasta väkivallasta huolimatta Ben Alin hallitus on päässyt lehdistön hampaista yllättävän helpolla. Hänen mukaansa esimerkiksi Reutersin ja BBC:n uutiset eivät tarjoa kummoistakaan kuvaa siitä, millainen Ben Alin hallitus oli luonteeltaan.

The New York Times myöntää pääkirjoituksessaan Ben Alin hallituksen itsevaltaisen luonteen, mutta ei kannattanut tämän poistamista vallasta, vaan vaatii sen sijaan, että Yhdysvaltain hallituksen on saatava Ben Ali “näkemään totuus”, että sortotoimet ja kuurous kansan tarpeille vain pahentavat tilannetta.

Professori As’ad AbuKhalil kiinnittää blogissaan huomiota Yhdysvaltain hallituksen tiedottaja Philip Crowleyn reaktioon, kun tältä kysyttiin Tunisian hallituksen toimenpiteistä yliopistojen ja koulujen sulkemiseksi. Crowleyn mukaan Yhdysvaltain hallitus ymmärtää Tunisian hallituksen toimenpiteet “kansalaistensa suojelemiseksi”.

Turkkilaisen Hürriyet Daily Newsin mukaan “Washington ei aio kannattaa kumpaakaan osapuolta Tunisian levottomuuksissa, vaan vaatii sen sijaan rauhanomaista ratkaisua, sanoi Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton Al-Arabiya -TV-kanavalle antamassaan haastattelussa”.

Alan Woods huomauttaa In Defense of Marxism -verkkojulkaisussa, miten länsivallat nyt kiirehtivät ylistämään Tunisian mielenosoittajia, vaikka eivät ennen Ben Alin pakenemista tehneet juuri mitään.

Huhtikuussa 2008 Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ylisti Ben Alia ihmisoikeuksien ja vapauksien edistämisestä, Woods kirjoittaa. “Kolme päivää aseettomien siviilien ampumisen jälkeen [Ranskan pääministeri] François Fillon sanoi olevansa ‘huolestunut suhteettoman väkivallan käytöstä’, asettaen näin uhrit ja teloittajat samalle tasolle. Tuttua kaavaa noudattaen hän vaati kaikkia osapuolia rauhoittumaan ja etsimään keskusteluyhteyttä.”

IDM: The insurrection in Tunisia and the future of the Arab Revolution (15.1.11)

BBC: Tunisia: Ex-President Ben Ali flees to Saudi Arabia (15.1.11)

New Left Project: The Political Economy of ‘Democracy Promotion’ (14.1.11)

Washington Post: Mideast threats that can’t be ignored (14.1.11)

Foreign Policy: Where are the democracy promoters on Tunisia? (13.1.11)

Hürriyet Daily News: US not taking sides in Tunisia unrest: Clinton (12.1.11)

The Angry Arab News Service: Obama administration and Tunisia (12.1.11)

NY Times: Tunisia Seethes (12.1.11)

Al-Bab.com: Mis-reporting Tunisia (10.1.11)