Rosa Luxemburg: Reformismi vai vallankumous?

15.11.2010 | Kirjasto

Vuonna 1899 kirjoitetulla pamfletilla Sozialreform oder Revolution? Rosa Luxemburg osallistuu 1890-luvun lopulla Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen sisällä kiivaana käyneeseen keskusteluun. Linjakamppailu henkilöityi erityisesti Eduard Bernsteinin ja Karl Kautskyn välille. Pamfletillaan Luxemburg tuo keskustelun laajemman yleisön ulottuville ja puolustaa “ortodoksista” marxilaisuutta bernsteinilaista uudistavaa linjaa vastaan.

Brita Polttila (1920–2008) suomensi tämän vuonna 1971 Huutomerkki-sarjassa ilmestyneen kirjan otsikolla Yhteiskunnallinen uudistustyö vai vallankumous. Tässä julkaisussa otsikko on muuttunut muotoon Reformismi vai vallankumous?, koska se kuvaa pamfletin sisältöä alkuperäistä otsikkoa paremmin: Teoksessaan Luxemburg käsittelee sosialistisen työväenliikkeen jakoa toisaalta vähittäisiä yhteiskunnallisia uudistuksia kannattavaan reformistiseen linjaan ja toisaalta vallankumousta kannattavaan linjaan. Kumpikin suuntaus kannattaa tietenkin yhteiskunnallisia uudistuksia eli reformeja. Suuntausten ero on siinä, että toinen linjaus painottaa toimintaa “tässä ja nyt”, kapitalismin oloissa, toinen vallankumousta eli sosialismin ja kommunismin päämäärää.

Luxemburgin kritiikin kohteena oleva Eduard Bernstein oli eräs Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen johtajista. Hän oli juuri julkaissut kirjan Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät (1899), jossa kiisti että kapitalismin kriisit voisivat johtaa vallankumoukseen. Hän polemisoi vastaan Kautskyn kannattamaa käsitystä, jossa kapitalismi tuottaa itse oman tuhonsa. Vastoin perinteisiä marxilaisia näkemyksiä Bernstein uskoi, että työläisten varallisuus tulee kasvamaan, eikä varallisuus keskity, vaan päinvastoin tulee hajautumaan.

Euroopassa ei ollut pariin vuosikymmenneen ollut sotia eikä kriisejä, joten kapitalismikin tuntui rauhoittuneen. Saksassa vaurastumisesta oltiin saatu nauttia jo 1873 lamasta lähtien ja samalla lisäksi ammattiliitot ja osuuskunnat olivat vahvistuneet. Näistä syistä johtuen Bernstein katsoi, että vallankumous ei enää ollut tarpeellinen. Vallankumouksellisen päämäärän sijasta olisi keskityttävä saavutettavissa oleviin reformeihin. Tunnetun (ja jossain määrin kontekstistaan irrotetun) sitaatin mukaan Bernsteinille “päämäärä ei ole mitään, liike on kaikki.” Reformistisen suuntauksen nousuun 1800-luvun lopun Saksassa oli vaikuttanut paitsi varallisuuden kasvu, myös päivänpoliittisiin kysymyksiin keskittyvää käytännöllistä linjaa kannattaneen sosiaalidemokraattisen parlamenttiryhmän vaikutus. Lisäksi puolueelle muodostunut laaja byrokratia koki reformismin vallankumouksellista politiikkaa läheisemmäksi valinnaksi. Tässä tilanteessa Luxemburg osallistui keskusteluun omalla terävällä kirjoituksellaan, josta tuli klassikko.

Pamfletin käsittelemä kiista vaikuttaa edelleen ajankohtaiselta: merkittävimpänä sosialistista vasemmistoa jakavana tekijänä on jo yli sadan vuoden ajan säilynyt valinta joko “käytännöllisemmän”, arvopolitiikkaan keskittyvän suunnan, tai “utooppisemman”, päämäärähakuisen suunnan välillä. Kysymys kuuluu: reformismi vai vallankumous?

>> Rosa Luxemburg – Reformismi vai vallankumous (PDF)

Avainsanat: , , , , , , , , , ,

3 kommenttia
Kommentoi »

  1. Kirja on hyvä lukea 2010 luvun perspektiivistä. Valitettavasti en saanut Bernsteinin kirjoituksia marxism.org sivuilta luettavaksi.
    Nyt 2010 luvulla on käynyt ilmeiseksi että ennustuksenomainen kapitalismin luhistumisteoria on osoittautunut virheelliseksi, samoin kuin se otaksuma että kapitalismi hylättäisiin siksi että se osoittautuisi tehottomammaksi kuin toistaiset (tuolloin tulevat) sosialismin yritykset.
    Luhistumisteorian tai -uskon vakavana seurauksena on ollut se ettei olla ymmärretty että ihmiskunta siirtyy sosialismiin siksi että se on kaikinpuolin parempi kuin kapitalismi, eikä siksi että kapitalismista luovutaan vain pakon edessä kun se romahtaa.

    Sen sijaan kapitalismin suurimmaksi viaksi on osoittautunut että se on äärettömän huono – tai hirveä – talouden ja koko yhteiskunnan ohjausjärjestelmä.
    Se ei ole vieläkään pystynyt eikä luultavasti tule koskaan pystymään poistamaan nälänhätää ja sotia eikä ihmiskunnan enemmistön köyhyyttä.

    Ja sen suurin ja kiertämättömin ongelma on juuri tässä, yksikään humaani kapitalisti tai sosiaalisesti vastuullinen yritys ei voi toimia tuloksellisesti talouden ja yhteiskunnan suuntaamiseksi kaikkien ihmisten ja koko luonnon hyvinvoinnin turvaamiseen, sillä kapitalistinen markkinatalous syö välittömästi pääomat jotka eivät toimi itsensä, siis pääomien kasvattamiseksi.

    1848 (Manifesti) oli selvää että kapitalismi ei pysty turvaamaan edes ruokaa kaikille, nyt on käynyt selväksi että sama kapitalismin ohjausmekanismi on vastuussa yhä useamman eliölajin kuolemisesta sukupuuttoon.

    Siksi 2010 kapitalismi on kasvavassa ristiriidassa paitsi koko ihmiskunnan hyvinvoinnin kanssa, myös kasvavassa ristiriidassa kaiken elämän säilymisen kanssa tällä planeetalla.

    Mikko Aalto
    mikko_aalto@yahoo.com

  2. […] Rosa. 2011. Reformismi vai vallankumous? Tampere: […]

  3. […] samana vuonna käydystä kaivosteollisuuden lakkotaistelusta, ja Rosa Luxemburgin pamfletti Reformismi vai vallankumous? (1906) on ehkä tunnetuin esimerkki vasemmiston yrityksistä vetää yhteen näiden tapahtumien […]

Kommentoi