Ranskan mielenosoituksissa on eläkeiän lisäksi kyse Sarkozyn hallituksen rikkaita suosivasta politiikasta yleisemminkin, kirjoittaa Diana Johnstone.

Ranskassa jo yli viikon jatkuneet mielenosoitukset ja lakot on julkisuudessa pantu varsin suoraviivaisesti hallituksen eläkeiännostosuunnitelmien syyksi, mutta tämä on vain jäävuoren huippu, kirjoittaa Diana Johnstone. “Liike johtuu turhautumisesta Nicolas Sarkozyn hallitukseen, joka suosii häikäilemättä superrikkaita Ranskan työtätekevien kustannuksella”, hän kirjoittaa CounterPunchissa.

“[Sarkozyn] vaalilause oli ‘Tee enemmän työtä ansaitaksesi enemmän’, mutta todellisuudessa se näyttääkin tarkoittavan kovempaa työtä ja pienempiä ansioita. Rikkaiden verohelpotukset auttavat valtion kirstujen tyhjentämisessä, mutta samanaikaisesti hallitus haluaa purkaa koko toisen maailmansodan jälkeen rakennetun sosiaaliturvajärjestelmän sillä perusteella, että ‘meillä ei ole varaa siihen’.”

Eläkeikää ollaan nostamassa 60 vuodesta 62:een, mutta täyden eläkkeen saisi vasta 40 vuoden työuran jälkeen; täyden eläkkeen suuruus on noin 40 prosenttia eläköitymishetken palkasta, Johnstone kirjoittaa. “On yhä vaikeampaa löytää kokoaikaista työtä 40 vuodeksi, vaikka kuinka haluaisi. Käytännössä Sarkozyn ja [työministeri Éric] Wœrthin uudistus tarkoittaakin eläkkeiden leikkaamista.”

Valtavista mielenosoituksista huolimatta Johnstone epäilee niistä seuraavan perinpohjaista suunnanmuutosta talouspolitiikassa. Sosialistipuolue ja ammattiliitot eivät vaadi sen kummempaa kuin neuvotteluja uudistusten ehdoista, ja ellei Sarkozy olisi niin itsepäinen, asia olisi pikaisesti poissa päiväjärjestyksestä, Johnstone sanoo. “Ranskassa ei ole tahoa, josta olisi aidosti radikaalin liikkeen poliittiseksi suunnannäyttäjäksi. [Vasemmistopuolueen Jean-Luc] Mélenchon pääsee lähimmäs, mutta hänen puolueensa on uusi ja sen pohja on vielä kapea, ja radikaalivasemmiston mahdollisuuksia rajoittaa sen iänikuinen lahkolaisuus. Kapinoivien ihmisten keskuudessa on paljon sekaannusta, eikä heillä ole selkeitä ohjelmia tai johtajia.”

Siinäkin tapauksessa, että nämä asiat saataisiin kuntoon, esteeksi muodostuisi EU, jonka asettamiin rajoihin törmättäisiin nopeasti. “Omillaan Ranska saattaisi onnistua kokeilemaan oikeudenmukaisempaa talousjärjestelmää, mutta EU on olemassa juuri sellaisten kokeilujen estämiseksi.”

CounterPunch: French Fury in the EU Cage (21.10.10)