Juttuvinkki? toimitus[(a)]sosialismi.net
ISSN 1796-9298

Vasemmistoliiton puoluekokous: “Ay-juntta halusi hallituskelpoisen puoluejohdon”

28.7.2010 | Artikkelit

Toimittanut: Antti Tynkkynen
Kuva: Vaasan toverit

Sosialismi.net palaa viime kuussa järjestettyyn Vasemmistoliiton puoluekokoukseen. Haastattelemamme puoluekokousedustaja kertoo arvionsa paljon kohua herättäneestä “junttalistasta”, sen taustoista ja tavoitteista. Hänen arvionsa mukaan junttalistan takana oli joukko puolue- ja ay-toimitsijoita, joiden tavoitteena oli varmistaa puoluehallitukselle sellainen kokoonpano, että se mahdollistaa Vasemmistoliiton osallistumisen maan hallitukseen ensi eduskuntavaalien jälkeen.

Haastattelemamme henkilö on toiminut Vasemmistoliitossa pitkään, aina luottamustehtäviä myöten, ja haluaa asemansa vuoksi esiintyä nimettömänä.

Junttalistat

Vasemmistoliiton puoluekokouksen yhteydessä nousi esiin kysymys niin sanotuista junttauslistoista. Mistä oli kysymys?

- VAS:n puoluekokouksessa tosiaan juntattiin rajusti tiettyjen henkilöiden valitsemiseksi päättäville paikoille. Puheenjohtajan paikallehan oli ehdolla vain Paavo Arhinmäki, joten sen suhteen ei paljon ollut juntattavaa. Varapuheenjohtajien järjestyksestä käytiin äänestys, jossa Pohjois-Pohjanmaan piirin Risto Kalliorinne voitti Hämeen Aino-Kaisa Pekosen. Puoluesihteerikisan asetelma oli melko selvä jo ennakkoon eikä junttapeli ulottunut tähän valintaan.

Puoluehallituksen jäsenyydet ja puoluevaltuuston puheenjohtajuudet olivat ne paikat, joiden miehityksestä oli olemassa ainakin yksi selkeä ennalta laadittu suunnitelma.

- Mahdollisesti junttalistoja oli useampia, mutta ne kaikki tähtäsivät samaan lopputulokseen: ilmiselvä tavoite oli saada torjuttua puolueen sisällä näkyvästi esiin nousseen Pia Lohikosken valinta puoluevaltuuston puheenjohtajaksi. Siten pyrittiin estämään myös hänen osallistuminensa puoluehallituksen kokouksiin puhe- ja esitysoikeudella, ja  – mikä huomionarvoisinta – pudottamaan hänet työvaliokunnan jäsenyydestä.

- Pohjanmaan piirin Harri Moisio haluttiin junttaajien puolesta tähän tehtävään (äänestys Moisiolle 150-119). Lohikoski tuli kuitenkin valituksi puoluevaltuuston 1. varapuheenjohtajaksi. Puolueen sääntöjä tosin muutettiin kokouksessa niin, että puoluevaltuuston varapuheenjohtajat (2 kpl) eivät enää automaattisesti saa istua puhe- ja esitysoikeuksin puoluehallituksessa, eivätkä he ole enää puolueen työvaliokunnan jäseniä. Aiemmin työvaliokunnan kokoonpano oli avoin, mutta nyt se kirjattiin sääntöihin, eivätkä puoluevaltuuston varapuheenjohtajat enää ole mukana (aiemmin noudatettiin käytäntöä, jossa heidätkin valittiin työvaliokunnan jäseniksi). Puoluevaltuuston varapuheenjohtajista tehtiin siis täysiä statisteja puolueorganisaatiossa.

Brutaalitkin keinot käytössä

- Puoluekokouksen menettelytapa henkilövalintojen suhteen poikkesi aiemmista niin, että vaalivaliokunta ei laatinut pohjaehdotusta, vaan kaikki tehdyt esitykset tuotiin saliin suoraan vaaliin. Demokratian lisäämisellä perusteltu menettelytapamuutos johtikin siihen, että kokousväelle jaettiin junttalistoja ja “suositeltiin” varsin brutaalillakin tavalla tiettyjä ehdokkaita.

- Puoluekokousedustajien piirikohtaisesti muodostamat ryhmät toimivat (piiristä tosin riippuen) hyvin epämääräisesti. Selkeitä kokouksia ei määritelty etukäteen, vaan niitä kutsuttiin koolle vaihtelevin kellonajoin ja paikoin laittamalla vaan sana kiertämään edustajien joukossa… Se tietysti johti siihen, etteivät kaikki edustajat läheskään olleet pidetyissä “palavereissa” tai kokoontumisissa paikalla.

- Lisäksi on huomattava, että Vasemmistoliiton edellinen puoluekokous 2007 pienensi kokousedustajien määrää 500:stä 300:en. Samaan aikaan mm. demarit ovat nostaneet puoluekokousedustajamääräänsä. On selvää, että pienempi määrä edustajia on helpompi hallita ja juoksuttaa siten halutulla tavalla koko puoluekokousrumba läpi.

- Menettelytavat olivat siis aikalailla muuta kuin hyvin organisoitua puoluedemokratiaa.

Kuiskauskampanja “änkyrätaustaisia” vastaan

Miksi luulet Lohikosken saaneen aikaan tällaista vastustusta?

- No, tuo junttaporukka on vielä kiinni vanhoissa 1970-80-luvun juoksuhaudoissa ja määrittelee nuortakin polvea sitä kautta. He haluavat valita kaikkiin paikkoihin “omaa porukkaansa” eli entistä SKP:n enemmistösiipeä. Yleensäkään kyvyt ja näytöt tai muut sellaiset eivät ratkaise, vaan se, että on oikean porukan kanssa hyvää pataa, jonkun kaveri ja niin edelleen.

- Lohikoski on helppo leimata änkyrätaustaiseksi tai vastaavaksi, ja kuulin myös, että kokouksen ulkopuolellakin on levitelty “tietoa” Lohikosken taustoista (uudessa) SKP:ssä ynnä muuta. Ja sehän jo on melkoinen rasite monen “takahikiältä” puoliväkisin rekrytoidun puoluekokousedustajan ahtaassa ajatusmaailmassa. Puoluebyrokraatit osaavat kyllä laittaa huhuja tehokkaasti liikkeelle.

Lohikoski olisi voinut nousta näkyvämmän puolueasemansa avulla Uudeltamaalta kandidaatiksi myös eduskuntaan ja olisi ehkä onnistunut keräämään eduskuntapaikasta mahdollisesti luopuvalta Jaakko Laaksolta jäävät äänet; se taas olisi uhannut jonkin puoluetoimiston suosikin mahdollisuuksia nousta eduskuntaan.

- Jotain tällaisia kuvioita varmasti on taustalla myös. Vielä ehkä tärkeimpänä syynä on se, että puoluetoimiston ja liittojen porukka katsoo, että puolueessa pitää nostaa “yhteistyökykyisiä” voimia asemiin, jotta “päästäisiin vaikuttamaan” muun muassa maan hallituksessa. Tuo junttaporukka ei ymmärrä lainkaan, missä yhteiskunnallisessa tilanteessa ollaan ja millaista vasemmistopuolueen politiikan pitäisi olla. Kaikki kansalaistoiminta on sille vierasta. Lohikoski olisi ollut selvästi samaa sarjaa Ravelan, Koivulaakson ja Arhinmäenkin kanssa, selvä uhka siis puoluetoimiston porukan lokoisan keskiluokkaisille oltaville.

Mitkä tahot junttasivat, onnistuivatko he, ja mitä arvelet olleen junttaajien tavoitteena?

- Listoja perusteltiin ja “myytiin” edustajille sillä, että näin varmistetaan oman piirin ehdokkaan läpimeno. Alun perin valintojen suhteen tehtyä menettelytapamuutosta pidettiin hyvänä myös siksi, että ääneen lausumattomista piirimandaateista puoluehallituksessa päästäisiin eroon ja puoluehallituksen kokoonpanossakin korostuisi jatkossa aktiivisuus.

- Oma arveluni on, että varsinainen juntta koostui puolueen toimitsijoista (keskustoimisto ja suurimmat piirit), jotka aiemminkin ovat junailleet puoluekokouksen päätöksiä. Kyseessä on puoluebyrokraattien – osin Moskovassa ja DDR:ssä koulutettu – joukko, joka herää aina puoluekokousten alla tekemään työtä haluamansa lopputulosten puolesta; muu varsinaisen poliittisen toiminnan organisointi loistaa jatkuvasti poissaolollaan.

Juntan tavoitteena hallituskelpoisuus

- Toinen asia, joka herättää puoluebyrokraatit toimistoistaan, ovat eduskuntavaalit. Niiden alla he ryhtyvät junailemaan eri tavoin eduskuntaryhmän koostumusta haluamakseen, välineinä ehdokaslistojen rakentelu, vaalirahat ynnä muut.

- Nyt nämä kaksi asiaa yhdistyvät: 2010 puoluekokous ja 2011 eduskuntavaalit. Puoluekokouksesta tuli vaaleihin valmistautumista. Ensi vuoden vaaleissa tämä puoluebyrokraattien joukko toivoo Vasemmistoliiton paluuta hallitukseen. Puolueen johdosta haluttiin nyt sellainen, ettei se muodosta järjestöpuolella estettä tälle tavoitteelle.

Tässä onkin junttalistan koko tausta.

- Puoluetoimitsijoista jäljet johtavat ammattiliittojen vas-ryhmiin ja niiden toimitsijoihin. Puoluehallituksen osalta junttalistalla olleet nimet (ja lähes koko lista meni sellaisenaan läpi) oli suurelta osin liittojen väkeä, esimerkiksi JHL:n toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen ja Metalliliiton työehtosihteeri Jari Myllykoski. Vas-ryhmien sidonnaisuus demareihin lienee liittotasolla selvä asia eikä vaadi sen kummempaa perustelua. Osasto-, työpaikka- ja jäsentaso on eri asia.

SDP:lle on tärkeää pitää vasen laitansa kiinni, kun puolue mitä todennäköisimmin on maan seuraavan (massiivisia sosiaaliturva- ynnä muiden julkisten menojen leikkauksia tekevän) hallituksen toinen pääpuolue.

- Niinpä Vasemmistoliiton puoluekokous piti hoitaa niin kuin se hoidettiin: järjestöpuolelta on nyt helpompi saada päätös hallitukseen menosta, kun puoluehallitus on lojaali puoluetoimitsijoille ja liittojen vas-ryhmien johdolle/toimitsijoille (ja siis välillisesti demareille).

- Toki on huomattava, ettei hallituskysymys ole vielä keskustelussa edes puolueen sisällä, mutta takuuvarmasti se on asioiden taustalla ja tulisi nostaa esiin hyvissä ajoin, jotta kenttä saa sanottua kantansa. Se on onneksi kielteinen. On surkeaa, että puolue on näin pahasti byrokraattikaartin käsissä. Kuilu puoluetoimiston ja jäsenistön välillä revähti taas hiukan leveämmäksi Jyväskylän puoluekokouksessa.

Ravelan kamppailussa oikeat asiat esillä

Eivätkö kuitenkin puoluekokousedustajat päätä itsenäisesti siitä, että haluavatko he äänestää listojen perusteella vai jollain muulla perusteella?

- Puoluekokousedustajista suuri osa on varsin epäaktiivista väkeä. Henkilöitä, jotka toimitsijoiden avustamana tulevat valituksi edustamaan jotakin ehkä jo nukahtanuttakin osastoa. Tämä väki ei ole perillä puolueen sisäisistä keskusteluista, aktiivitoimijoista jne., vaan luottaa ryhmän johtoon ja siihen, mitä “ylhäältä” sanotaan. Ehkä tällainen väki myös nojaa vielä 1970-80-lukujen “jäsentenvälisiin” ja peilaa asioita siltä pohjalta.

- Kaikki eivät todellakaan nielleet junttalistoja, vaan ankaraa protestihenkeä nousi kokouksen aikana. Se ei kuitenkaan riittänyt kuin muutamiin muutoksiin puoluehallituksen valintojen suhteen.

Mitä mieltä olet pääsihteerikilvasta, Sirpa Puhakka vs. Reko Ravela?

- Ravelan äänipotti oli odotetun kaltainen [vrt. edellä viittaukset mm. puoluekokousedustajien määrään ja valintatapoihin]. Jatkossa reippaampi kampanjoiminen tuo voiton. Puhakan toiminta keskittyy lähinnä Viherniemenkadun toimistoon ja sieltä käsin suunniteltuihin kalliisiin mainoskampanjoihin. Flopannut, mutta kovin ennakkoon kohuttu, yksityiseltä mainostoimistolta tilattu ulkoasu-uudistus, maksoi kuulemma 100 000 euroa. [Oikaisu: Sirpa Puhakan kommenttina antaman tiedon mukaan suunnittelukulut olivat 40 000.]

- Ravela toi oikeat asiat esiin kamppailussaan ja olisi ollut ehdottoman tärkeää saada hänet Puhakan tilalle jo nyt. Seuraavaan kolmeen vuoteen ei puoluejohdosta ole odotettavissa mitään Vasemmistoliiton tilannetta parantavaa, Ravela sen sijaan olisi varmasti saanut oikeanlaisen toiminnallisen käänteen puolueessa aikaiseksi. Seuraavalla kerralla homma täytyy hoitaa perusteellisesti ja vaihtaa puoluesihteeri parempaan. Tosin voi olla, että myös Arhinmäen paikkaa aletaan nakertaa tosissaan tällä kaudella. On merkkejä asemiin ajamisesta. Ensimmäinen varapuheenjohtaja Kalliorinne saattaa haastaa Paavon ensi puoluekokouksessa, viimeistään, ellei jo ennen. Myös tämä hyökkäys olisi voitava torjua.

- Paljon riippuu tietysti vaalituloksesta, mutta erityisesti puolueen aktiivinen ja nouseva kenttä voi vielä luoda painetta ja asettaa viimeisen lukon siihen, ettei hallitukseen tule mennä. Selvä viesti tähän suuntaan tulisi saada aikaan paitsi yksittäisistä puolueosastoista, myös puoluevaltuustosta, joka on korkein päättävä elin puoluekokousten välillä.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , ,

54 kommenttia
Kommentoi »

  1. Haastatellun näkemyksiin on helppo yhtyä. Tämän kesän puoluekokouksesta ei voida puhua minkäänlaisena jäsendemokratian riemuvoittona, eikä toimintatapojen loistokkaana malliesimerkkinä. Toiminta- ja menettelytavat ovat Vasemmistoliitossa muutoinkin monin paikoin täysin vanhanaikaiset, epädemokraattiset ja tympeät. Monelle puolueen keskeisistä henkilöistä on tärkeämpää salongeissa kekkulointi kuin asioihin vaikuttaminen. Pyrkimys hengata valtapiirien liepeillä kiehtoo enemmän kuin oman toiminnan heijastukset ympäröivään yhteiskuntaan. Jokainen puolue-eliitin näkemykselle vähänkään vastakkainen näkemys hyssytellään kuoliaaksi tai muutoin tukahdutetaan. Erimielisyyttä ei osata käsitellä ja sitä ei siksi sallita. Harmillista on, ettei puolue-eliitti tajua omaa haudankaivajan rooliaan.Porvari on varmasti tyytyväinen, kun Vasemmistoliitto upottaa itse itsensä.

  2. Tässä artikkelissä lienee kyseessä sen huonommin menestyneen junttalistajan tekijän avautuminen. Voisi jo sielläpä rauhoittua, kokouksesta on jo yli kuukausi aikaa. Nyt kannattaa suunnata jo tulevaan.

    Lisäksi on tietenkin hyvä pohtia, että kelle vaikka PV:n PJ:n paikka on näin tittelinä tärkeämpi, 25 äänen marginaalin pihalla eduskunnasta edellisissä vaaleissa ulos jäänelle Moision Harrille vai Pia Lohikoskelle, jota kukaan ei tunne sosialismi.netin ja Keravan ulkopuolella.

  3. Joo, vaatii aikalailla tietämättömyyttä, että pitää puoluevaltuuston pj:n paikkaa jotenkin tärkeänä. Puoluehallituksen rivijäsenelläkin on enemmän valtaa. Niin ikään haastateltava ei näytä ymmärtävän kuinka paljon aluepolitiikka merkitsee puolueen pohjoisille ja itäisille piireille. Se selittää paljon paremmin kuin mitkään SKP-jutut sen, miksi kukin valittiin ja minne.

    Ainoa asia mikä tuossa jutussa pitää paikkaansa on se, että jotkut haluavat Vassista hallituskelpoisen joskus tulevaisuudessa. Hallitus kun on paikka, jossa valtiollisessa politiikassa asioista päätetään. Onko kyseessä joku AY-klikki on toissijainen kysymys. Samalla tavoin kuin suurin osa suomalaisista äänestää ensisijaisesti aluepoliittisin syin ja vasta toissijaisesti ideologisista syistä, myös suurin osa äänestäjistä haluaa äänestävänsä ihmisen tai puolueen hallitukseen. Miksi äänestää jos ei ole — kuten Nietzsche asian ilmaisisi — tahtoa valtaan?

    Kaikista surullisintahan on se, että tällaiset anonyymit haastattelut heittävät varjon myös siinä puolustettujen, kuten Pia Lohikosken, päälle, vaikka hän on itse siihen syytön. Onkohan haastattelun antaja tullut ajatelleeksi, että tällaisista haastatteluista saa kuvan Lohikosken tukiryhmän koostuvan — Timo Soinia lainatakseni — propellipäistä?

  4. Parahin Jirbux,

    Kommenttisi toimii oivallisena esimerkkinä siitä, kuinka eriäviä mielipiteitä ei Vassissa suvaita. Haastateltu on ainoastaan esittänyt oman näkemyksensä asioiden kulusta – täysin asiallisesti ja heti alkaa alatyyli. Milloin ollaan propellipäitä, änkyröitä ja mitäkin.. Miten koskaan voi syntyä mitään asiallista keskustelua, kun toinen osapuoli käyttäytyy niin kovin kärkkäästi, hyökkäävästi ja halveksuvasti?

    Hallituksessa tai ei, Vasemmistoliitto ei päätä tässä maassa nykyisellään yhtään mistään ja joka muuta luulee on pahasti pihalla. Kannatus on rapakasti alle 10 % eikä sillä painoarvoa lunasteta missään vakavissa poliittisissa kekkereissä. Edelliseltä hallituskeikalta on saldona lähinnä paskan maine. Triviaalit, täysin näennäiset “neuvottelutulokset” eivät kansaa paljoa lämmitä. Kansa, myös heikoimmilla olevat kansanosat, ansaitsevat tulla edustetuksi ja kuulluksi. Vasemmistoliitto ei nykyisellään toimi muiden kuin kettutyttöjen, vasuria tylsyytensä karkoittamiseksi leikkivien, keskiluokkaisten kakaroiden ja pelkän omantuntonsa tyynnyttämisen vuoksi mukana heiluvien äänitorvena.

  5. Journalistina ja journalismin tutkijana pidän erikoisena, että haastattelu tehdään nimettömänä. Minusta nimettömyyteen ei ole kestäviä perusteita. Juuri vasureihin palanneena junttakeskustelu nostaa esiin vain tympeitä takaumia menneiltä. Pidän myös ala-arvoisena syytöksiä puoluetoimiston keskiluokkaisuudesta. Mitähän sillä oikein tarkoitetaan? Onkohan taustalla oletus toimitsijoista, joiden työntekemisen ehdot ovat ihan jotain muuta kuin muilla palkollisilla?

    Olen myös sitä mieltä, että kannatuksen nostaminen on edellytys vaikutusvallan kasvulle. Kamppailu-retoriikkaa ei pidä nostaa liiaksi keskiöön. Näkisin, että uusia kannattajia voisi saada myös niistä, jotka ovat jättäneet Vasemmistoliiton, mutta jotka olisivat nyt valmiita paluumuuttoon. Noita paluumuuttajia pitää kuitenkin houkutella muulla kuin kamppailu-retoriikalla. Oletan mahdollisten paluumuuttajien olevan itseni kaltaisia, keski-ikäisiä, jotka arvostavat kunnollista argumentointia ja joiden elämäntapaa voisi kuvata keskiluokkaiseksikin.

  6. Journalistina ja journalismin tutkijana pidän erikoisena, että haastattelu tehdään nimettömänä. Minusta nimettömyyteen ei ole kestäviä perusteita.

    Otan tästä täyden vastuun. Hän piti näkemyksensä esilletuomista tärkeänä, mutta ei kokenut voivansa tehdä sitä julkisesti omalla nimellään.

  7. Jos on tarpeen ja perusteltua käyttää nimetöntä lähdettä, niin silloin haastattelu ei ole paras juttutyyppi. Toiseksi näin rankat väitteet kaipaisivat rinnalleen syytösten kohteiden näkemyksiä. Tällaisenaanhan juttu on enemmän junttausta kuin journalismia.

  8. “Tällaisenaanhan juttu on enemmän junttausta kuin journalismia.”

    No jos nyt vaikka kannattaisi tutkijan etsiä kirjoistaan junttauksen merkitys ja pohdiskella, että mitä tekemistä sillä on nettiblogin tai uutislehden kanssa.

  9. Mutta tästähän, Sinikka hyvä, koko Vasemmistoliitossa on kyse: omaa mielipidettä ei voi, eikä sovi sanoa ääneen (omalla nimellä ainakaan), jos se poikkeaa liiaksi puolue-eliitin näkemyksistä! Kyllä nämä junttauslistat olivat taivahan totta ja ihan oikeaa painostusta. Eivät moiset listat sovi mihinkään säädyllisiin puoluekokouksiin. Mitä pirua niissä henkilövalinnoissa edes annetaan päätäntävaltaa puoluekokoukselle, jos tuo “valta” on täysin näennäinen? Mikseivät pienen piirin päättäjät valitsee niitä avoimesti ja rehdisti aivan keskenään?

    Mutta sepä se onkin se juju!

    Täytyy esittää tietynlainen demokratiateatteri, jotta omalle päätökselle saataisiin legitimiteettiä puolueväen silmissä ja voitaisiin sanoa: tämä oli teidän päätöksenne (tai meidän kaikkien yhteinen) Kyllä tästä asiasta on useampikin esim. politiikan tutkija huomauttanut puolueita. (esim. Eeva Aarnio) Puolueiden sisällä vallitsee harvainvalta ja erilaiset ohjelmakirjoittelut ovat lähinnä keino legitimoida oma näkemys.

  10. Jos on tärkeää ja painavaa sanottavaa – sitä vielä korostetaan esiintymällä omalla nimellä. Tällaista toimintatapaa noudatan aina itse. Mainitsempa aina vielä lähiönkin, jossa asun. Tässä esiintyminen anonyyminä romuttaa koko haastattelun, ja latistaa asian räksytyksen asteelle, joka ei rakenna tulevaisuutta. Se levittää pahaa mieltä ja turhanpäiväistä kuonaa ympärilleen. Kritiikki on parasta silloin, kun se vie eteenpäin. Tämä ei täytä näitä kriteereitä.

    Pahasti korvaan särähti myös haastateltavan kuvailu “jostain takahikiältä puoliväkisin rekrytoidusta puoluekokousedustajasta, ja hänen ahtaasta ajatusmaailmastaan”. Mihin totuuteen perustuu haastateltavan väite myös siitä, että kokousedustajista suuri (?) osa on varsin epäaktiivista väkeä (?), jotka toimitsijoiden avustamana edustavat (ehkä) jo nukahtanuttakin osastoa (?).

    Aikoinaan itse osallistuin Lapissa varsin väkevästi ns. “jäsentenvälisiin” toimiessani SKDL:n piirisihteerinä 80-luvulla. Vasemmistoliiton osalta tällaisilla asetelmilla ei ole nähdäkseni enää mitään merkitystä. Luot nyt keinotekoisia ja olemattomia jakolinjoja Vasemmistoliiton sisään vahingollisella tavalla. Samalla leimaat eri toimijoitamme hyviksiin ja pahiksiin riippuen siitä, millä foorumilla he toimivat.

  11. Hienoa että keskustelua on virinnyt! Ennen internetaikaa anonyymiys olisi ollut ongelma keskustelulle, mutta nyt se ei ole, koska keskustelu käydään tässä ja nyt. Tietynlaisissa tilanteissa anonyymiys voi olla myös välttämätöntä vapaalle keskustelulle. Formaatti on nyt informantin sanelema. Asioihin voi vastata asioilla ja näin tehdäänkin. Kyse on yhden ihmisen omasta näkemyksestä ja kokemuksesta, ja siihen voidaan vastata omilla näkemyksillä ja kokemuksilla (kuten tehdäänkin). Vastineita (nimettömätkin käyvät) toivotaan lähetettävän kommentteina suoraan tähän tai pidempinä teksteinä toimitukselle toimitus@sosialismi.net — laajempi ja vapaa keskustelu myös kokonaisvaltaisemmin koko vasemmiston tilasta olisi erittäin toivottavaa.

  12. Ei ehkä kannattaisi edes kommentoida tällaista nimetöntä haastattelua, mutta koska jutussa viitataan vahvasti minuun nimeltä, on varmaan jotain sanottava.

    Mielestäni artikkelin esittämä kuvaus on melko yliampuva ja sen analyysi menee monin paikoin ohi maalinsa. Tietenkään ei ole savua ilman tulta: tottakai kokouksessa juntattiin, kuten aina poliittisissa kokouksissa. Jutussa haastatellun nimettömän lähteen analyysi junttauksen motiiveista on kuitenkin melko mielikuvituksellinen ja se antaa mielestäni väärän kuvan Vasemmistoliiton puoluekokouksen hengestä.

    En toki tiedä mitä kaikkea puutaheinää selkäni takana on puhuttu ennen kokousta ja sen aikana, mutta en jaksa uskoa, että minua pidettäisiin niin merkittävänä uhkana, että mainittu ja omin silminkin näkemäni junttalista olisi keskittynyt kuitenkaan noin vahvasti juuri minua vastaan. Nähdäkseni Moision puolesta juntattiin ennen kaikkea siksi, että jotkut kuvittelevat puoluevaltuuston pj-pestin perusteella valittavan uusia kansanedustajia ja arvelevat häneltä läpimenosta viimeksi puuttuneen parinkymmenen äänen löytyvän paremmin tällä tittelillä. Itse uskon enemmän aktiivisuuteen, hyvään (radikaaliin, analyyttiseen, sosialistiseen) poliittiseen linjaan ja näkyvään käytännön toimintaan myös vaalien välillä kuin pelkkiin titteleihin.

    Toisin kuin artikkelin perustella luulisi, oli minun valintani takana paljon myös ay-väkeä, mm. Uudenmaan, Helsingin, Hämeen ja ainakin parista Itä-Suomen piiristä. Ay-vasemmisto ei ole lainkaan niin monoliittinen kuin jutussa annetaan ymmärtää, myös ay-vasemmiston sisällä on paljon vasemmistolaisia aktiiveja, jotka uskovat yhteiskunnan muuttuvan paremmaksi joukkovoimalla, eikä pelkällä hallitusvallan tavoittelulla käsi kädessä demarien kanssa.

    Kuten artikkelissakin sanotaan, puoluvaltuusto on puoluekokousten välillä korkein päättävä elin. Mielestäni on hienoa, että uuden puoluevaltuuston kokoonpano nuoreni ja siellä on paljon vasemmistolaisia ruohonjuuritason aktivisteja yhteiskunnallisista liikkeistä.

    Niin, ja puoluevaltuuston 1. ja 2. varapj on kyllä päätetty jatkossakin kutsua mukaan puoluehallituksen kokouksiin, uuden työvaliokunnan ehdotuksesta. Tosiaan jutussa mainitut sääntömuutosehdotukset oli valmisteltu jo kauan ennen kuin kukaan oli minua tai ketään muutakaan keksinyt ehdottaa mihinkään tehtäviin.

    Itselleni jäi junttalistoista huolimatta kuitenkin kokouksesta päällimmäisenä mieleen hyvä ja radikaali kapitalismikriittinen uusi poliittinen tavoiteohjelma. Ohjelmaa voi toki kritisoida liian pitkäksi ja yksityiskohtaiseksi, mutta mielestäni sen pohjalta on hyvä rakentaa uutta vasemmistoa niin vaaleissa, kansalaisliikkeissä kuin kaduillakin.

  13. Ai että anonyymiys voi välttämätöntä vapaalle keskustelulle? Joopa joo. Se vain mahdollistaa toisten, nimellä mainittujen ihmisten lokaamisen, halpamaisten leimojen survomisen (puoluebyrokraatit, “takahikiä” yms.) ja niin edelleen. Anonyymiyden varjossa on hyvä olla myös suunnattoman typerä ilman naurunalaiseksi joutumista. Vai että Vasemmistoliiton puoluehallituksen kokoonpano ratkaisee suurin piirtein sen, onko Vas hallituksessa ensi vaalien jälkeen. Joopa joo.

    Kirjoituksen muita dorkamaisuuksia leimaamisia ja ankeuttamistempauksia voisi mainita kosolti muitakin.

    Jos tällä jätkällä tai mimmillä on yhtään pokkaa, niin voihan hän julkaista nimensä vielä nytkin. Mutta enpä laittaisi tämän puolesta kovinkaan monta latia likoon. Tietynlaisen toimintakulttuurin omistaville ihmisille tällaisten “haastatteluiden” antaminen on tyypillinen tapa. Surullista.

  14. Olen sitä mieltä että nimettömät arvostelijat kuuluvat hommafoorumiin tai uuden Suomen blogeihin. Tosin minä en anna kommentoida kirjoituksiani nimettömänä usarissakaan, eikä niin näytä tekevän tämäkään julkaisu.Ristiriitaista sinänsä että todistamaton “kokousedustaja” on nimetön mutta kommentoijille tämä ei ole mahdollista.Halveksin tällaista puskista-ampumista.
    Toimittajan olisi kyllä syytä tarkemmin harkita mitä kirjoittaa ja julkisuuteen tuo.
    Vasemmistoliitto on hienoin kansanliike mitä olen koskaan nähnyt-siksi liityin siihen viitisen vuotta sitten ja nyt olen puolueen eduskuntavaaliehdokkaana.Poliittinen urani on kehittynyt oppimisen myötä enkä ole huomannut että puolueessa olisi vastakkainasetteluja tai linjaeroja enemmän kuin missä tahansa missä ihmisiä on.
    Junttalistat lienevät ikuisia.Oma nousuni vaikuttajaksi osoittaa että ne eivät ole koko totuus.Vasemmistoliitossa on aito demokraattinen meininki.

  15. Oliko Paavo juntattu niin hyvin puheenjohtajaksi, että en häntä päässyt äänestämään? Itse näen ongelmalliseksi tilanteen jossa istuva puheenjohtaja taputetaan jatkoon, noin yleisellä tasolla. Se ei anna samalla tavalla selkänojaa toiminnalle, kuin äänestyksen voittaminen. Toki Paavo oli ollut vasta vuoden puheenjohtajana, joten hänelle varmaan haluttiin antaa työrauha. Ensi kerralla toivon todella, että Rike, Aino-Kaisa, tai joku muu (mieluiten joku muu kuin Rike, koska olisi kiva pitkästä aikaa päästä Paavoa äänestämään) hänet haastaa.

    Suunnitelmia pv-pj:n ja hallituksen jäsenistä lienee ollut yhtä monta kuin kandidaatteja. Toiset olivat suunnitelmiensa kanssa vain avoimempia…

    Menettelytapa puoluehallituksen vaalissa oli mullistava! Tämä nykyinen käytäntö mahdollistaa sen, että jos jollakulla on todella suosiota valtakunnallisesti mutta ei syystä tai toisesta pääse alueellisesti ehdokiksi, niin hän voi tunnettuudellaan lyödä itsensä silti läpi. Aiemmin on tarvinnut esittää joku pois pohjasta ja saada enemmistö edustajista taakseen. Tämä on ollut käytännössä mahdotonta. Tämä uusi käytäntö näkyi varisinkin nuorten tyrkkyjen eduski. Kaksi nuorta valittiin puoluehallitukseen ja yksi varalle. Taitaa olla Vasemmistoliiton historiassa suurin määrä.

    Tekstin “brutaalius” kohdassa varmaan viitataan siihen, että jotkut kuulopuheideni perusteella saivat valmiiksi täytettyjä äänestyslippuja. Ongelmahan (samojen kuulopuheiden mukaan) heidän kohdalla ratkesi siten, että he saivat pyytämällä uudet. Tämä venytti hieman kokousta ja varmaan kukaan ei samanlaista lapsellisuutta jatkossa yritä.

    Itse pelkäsin aikoinaan, että jos puoluekokousedustajien määrää vähennetään niin siitä kärsivät sellaiset henkilöt jotka eivät ole olleet pitkään mukana. Näis saattoi joissain päin olla, mutta esimerkiksi Tampereella tuli monipuolinen kokousedustajaryhmä kun jäsenistö äänesti sen.

    “Tuo junttaporukka ei ymmärrä lainkaan, missä yhteiskunnallisessa tilanteessa ollaan ja millaista vasemmistopuolueen politiikan pitäisi olla. Kaikki kansalaistoiminta on sille vierasta.” Mikä on sitten nykyinen yhteiskunnallinen tilanne ja miten tämä “junttaporukka” sen näkee? Eikö puoluetoiminta ole kansalaistoimintaa? Tässähän on sisäinen älyllinen epärehellisyys, kun kerran aiemmin mainitaan, että “he jotkut” osaavat puoluetoiminnan.

    Ihmiset muodostavat omasta elämänpiiristään kumpuavan subjektiivisen todellisuuskuvan siitä kuka on ketäkin parempi. Yleensä ne omat tutut ovat lähtökohtaisesti niitä kaikkein parhaita. Itse äänestin oman piirijärjestöni ehdokasta Anssi Repoa, koska minusta hän on älykäs, sananvalmis ja asiantunteva. Olen kuitenkin todella tyytyväinen Lohikosken valintaan ja veikkaampa että hän ei, kuten ei Mirka Muukkonenkaan, statistiksi jää. Itse sanoisin, että demokratia toimii puolueessa.

    Olen yrittänyt saada tästä hallituskysymyksestä keskustelua aikaan siinä onnistumatta. Minusta on älyllistä epärehellisyyttä vain vuodesta toiseen muistella aikoja jolloin lätkän mm-kulta oli vielä tuore juttu. Minusta linjana pitäisi olla joko se että aina pyritään hallitukseen, tai sitten se ettei koskaan mennä hallitukseen. Kun puhutaan pelkästään “riittävän suuresta kannatuksesta” niin se jää melko höllyväksi määreeksi. E-J Tennilä mainitsee muistelmissaan 15 %. Mutta eihän sillä vielä saa pääministeriä! No entä 25 %? Sillä saisi varmaan jo pääministerin, mutta ne muut puolueet… 101 kansanedustajaa? Mutta eihän silläkään vielä kaikkea tehdä… 151 kansanedustajaa! Sillä runnoisi perustuslainkin uusiksi. Mutta kuka haluaa äänestää puoluetta joka tavoittelee valtaanpääsyä voidakseen kumota perustuslain? En minä ainakaan. Uskon monipuoluejärjestelmään.

    Hallitusvastuusta voisi järjestää vaikka seminaarin. Itse lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että eduskuntaan mennään jotta päästään hallitusvastuuseen ja päättämään asioista. Tällä tietenkin tarkoitan oikeaa päättämistä, en sitä että saadaan päättää vain ketä meillä on ministereinä.

    Puoluekokouksessa tosin päätettiin hallitukseenmenosta päättäjiä vain viisi kappaletta, eli puoluevaltuuston yleisjäsenet, joten ehkä tämä pohdinta on soveliaampaa jossain toisessa otsikossa ottaa esiin.

    “Kaikki eivät todellakaan nielleet junttalistoja, vaan ankaraa protestihenkeä nousi kokouksen aikana. Se ei kuitenkaan riittänyt kuin muutamiin muutoksiin puoluehallituksen valintojen suhteen.” Itse en kutsuisi tapahtunutta “protestihengeksi” vaan ihan rehellisesti demokratiaksi, joka kaikkivoipaisuudessaan teki jälleen kerran parhaan lopputuloksen.

    “Seuraavaan kolmeen vuoteen ei puoluejohdosta ole odotettavissa mitään Vasemmistoliiton tilannetta parantavaa, Ravela sen sijaan olisi varmasti saanut oikeanlaisen toiminnallisen käänteen puolueessa aikaiseksi.” Onko tämä epäluottamuslause Paavo Arhinmäkeä kohtaan? Paavo on ollut vasta vuoden puheenjohtajana ja hän kyllä tulee omalla loistavalla tyylillään sarkansa hoitamaan loistavasti. Samoin olen vakuuttunut muusta nyt valitusta puoluejohdosta. Kaikki saavat tukeni ja oman panokseni vaalivoiton saamiseksi!

  16. “Ristiriitaista sinänsä että todistamaton ‘kokousedustaja’ on nimetön mutta kommentoijille tämä ei ole mahdollista.”

    Onpas.

  17. Hyvä keskustelu virisi. Palaan kuitenkin artikkeliin journalistisen etiikan näkäkulmasta. Olen edelleen sitä mieltä, että jos artikkelin julkaisemisessa ei ole käytetty riittävästi journalistista harkintaa. Osa väitteistä on loukkaavia ja epäilen, että jos joku artikkelista kantelisi Julkisen Sanan Neuvostoon, niin langettava päätös tulisi, kunnianloukkauksestakin voisi olla kyse. Pidän tärkeänä, että myös Sosialisminetin kaltaisissa julkaisuissa noudatetaan hyvää journalistista tapaa, ohjeethan koskevat kaikka journalistista työtä. Tämäkin foorumi on julkaisu, jota niin eettiset ohjeet kuin lait koskettava. Ks. Journalistin ohjeet http://www.jsn.fi/Content.aspx?d=4.

    Ohjeissa sanotaan kriittisyydestä näin.

    12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

    sekä näin:

    21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

    Todettakoon vielä, että kannatan kriittistä keskustelua, mutta en parjausta. En myöskään pidä junttalistoista. Mutta en usko, että toiminta, jolla pyritään saavuttamaan omalle näkemykselle mahdollisimman suuri kannastus, voidaan kokonaan hävittää minkään poliittisen organisaation toiminnasta.

  18. Anonyymius on usein osa nettikulttuuria. Se on yhtäältä hyvä ja toisaalta paha juttu. Ajat muuttuvat ja tavat sen myötä. Netti ei ole sama kuin sanomalehden yleisönosasto, eikä sitä siihen pidä edes rinnastaa. Vanhemmalla sukupolvella on usein ongelmia osata suhtautua uusiin medioihin ja asioihin yleensä. Yritetään väkisillä jäsentää täysin uusia ilmiöitä vanhoilla tyypittelyillä. Mutta se siitä.

    Itseäni hämmästyttää, miksei yksikään kysy, miksi ko. haastateltu on sitä mieltä, mitä hän on. Miksi hänen näkemyksensä on juuri tuo? On helppo ratkaisu leimata mamu-kriittiset rasisteiksi, eri mieltä olevat häiriköiksi jne. On vaivatonta, joskin epä-älykästä, olla Se Suuri Jalo Oikeamielinen ja leimata eri tavoin kokevat ja näkevät kulloiseenkin tilanteeseen sopivalla haukkumasanalla tai vähättelyllä. Mutta mitä siitä kenenkään ymmärrys asioista ja puolueen tilasta lisääntyy?

    Eikö ole kiinnostavaa, että joku (tai jotkut, sillä tuskin ko. henkilö on ainoa) kokee oman puolueensa tällä tavoin? Eiköhän tuo haastateltu kuitenkin vilpittömästi halua ajaa ja koe ajavansa niitä asioita, joita uskoo muidenkin puolueen jäsenten ajavan? Miksi ihmisellä ei Vasemmistoliitossa ole oikeutta henkilökohtaiseen kokemukseen? Kaikkihan eivät koe jokaista asiaa samalla tavalla, vaikka olisimmekin saman puolueen jäseniä. Miksi se on ongelma?

    Arvelisin, että yksi luotaan työntävä tekijä Vasemmistoliiton toiminnassa on juuri tämä ylitsepursuava oikeamielisyys ja omahyväisyys. Me tiedämme kaiken paremmin kuin te. Me olemme oikeassa. Meidän ei tarvitse edes perustella, keskustella, saati neuvotella. Meidän on totuus ja oikeamielisyys, tieto oikeasta ja väärästä. Tämä kävi ilmi esim. naurettavassa EU-vaalikampanjassa, jossa Vasemmistoliitto julisti tietävänsä, mitä kenenkin omatunto sanoo. (se äänestää, kuten me täällä oikeamielisessä Vas.liitossa ajattelemme)

  19. Olinhan siellä puoluekokouksessa minäkin. Olen ehkä nimettömän haastatellun mielestä juuri näitä “jostain surkealta takahikiältä puoliväkisin rekrytoituja puoluekokousedustajia” ja ajatusmaailmaltani lähtökohtaisesti ahdas, sillä tulen kaukaa pimeästä Ylä-Savosta.
    Vaikka Sampo Villanen menettikin malttinsa puoluekokouksessa maakuntien junttalistasta, en minä kyllä sitä pahana pitänyt. Olen tasan tarkkaan samaa mieltä Villasen kanssa siitä, että Vasemmistoliiton pitää päästä keskusjohtoisuudestaan ja puolue- sekä piiritoimistokeskeisyydestään, mutta eikös se nyt ole meidän kentän väen asia ja tehtävä?
    Ainakin minä olen antanut täällä pimeässä Savossa piiritoimiston Nokke Nuutisen ihan rauhassa ratkuttaa omiaan – ja tehnyt juuri päinvastoin kuin piiritoimistolta on “neuvottu”.
    Sitä paitsi piirimme puheenjohtaja Kaisa Korhonen näytti maakuntien listaa ja sanoi rauhallisesti, että hänpä joka tapauksessa äänestää Pia Lohikoskea. Itse en kuuluisaa listaa pitänyt mitenkään hirveänä. Ajattelin, että se on yksi näkemys asiasta ja minulla on toinen.
    Niinpä minäkin äänestin muun muassa Pia Lohikoskea Vapaus valita toisin -foorumin vuoksi, Jan-Mikael Hakomäkeä hyvän puheen vuoksi, Dan Koivulaaksoa kirjoitustensa vuoksi sekä Antti Holopaista sen vuoksi, että oli tulossa Sonkajärvelle (SKP:n) Punaisille Suvipäiville puhumaan julkisista palveluista.
    Erkki Virtasta äänestin puoluehallitukseen sen vuoksi, että Erkki Virtasen kanssa olemme kipunoiden taistelleet Pohjois-Savon Vasemmistoliiton sähköpostilistalla. Mielestäni Erkki Virtanen on kehityskelpoinen yksilö Vasemmistoliiton kehittäjäksi. Toistan vielä. On meidän Taka-Hikiältä tulevien vasuritavisten asia vaikuttaa ihmisiin, jotka vaikuttavat. Tai niin kuin piirimme puheenjohtaja Kaisa tuumasi: Virtanen on muutenkin koko ajan Helsingissä. Me Pohjois-Savon äänekkäät vasemmistonaiset olemme pääosin perheellisiä ja lapsellisia. Emme niin notkeasti pääse täältä liikkumaan, joten herra Virtanen kuunnelkoon meitä, kun kerta hänet edustajaksemme äänestimme.
    Hyvä kuitenkin on, että asioita otetaan esille. Muun muassa 100 000 euron mainos-, logo- ja ulkoasukampanja kirvoitti eräässä vanhassa täkäläisessä toimijassa raivostunutta sihinää: “Vasemmistoliiton rollupit ja valkoiset ilmapallot voisivat olla vaikka suojeluskunnan.” Ei niissä paljoakaan vasemmistolaisuus näy.
    Niinpä jatkamme täällä meidän tuvassa punaisten avaimenperätähtien värkkäämistä, vaikka siitäkin varmasti tulee jostain haukkumapuheluita.

  20. “Anonyymius on usein osa nettikulttuuria. Se on yhtäältä hyvä ja toisaalta paha juttu. Ajat muuttuvat ja tavat sen myötä. Netti ei ole sama kuin sanomalehden yleisönosasto, eikä sitä siihen pidä edes rinnastaa.”

    Väite on mielenkiintoinen, sillä se on ristiriidassa voimassa olevan sanavapauslain kanssa. Laki koskee myös verkkojulkaisuja, joka tämäkin foorumi. Foorumillehan on nimetty vastaava toimittaja, kuten sanavapauslaki edellyttää. Kun verkkojulkaisu nimeää itselleen vastuullisen toimittajan ja näyttää lajityypiltäänkin journalistiselta. katsoisin sen journalistiseksi tuotteeksi. Vaikka sosialisminet ei olekaan allekirjoittanut JSN-sopimusta, niin silti katsoisin, että journalistisen muotonsa vuoksi olisi hyväksi noudattaa hyvää journalistista tapaa, se antaa uskottavuuttakin.

  21. Asiantuntija tietää varmasti nämä juridiset seikat parhaiten, kiitos huomioista.

    Itse asiaan liittyen Ano Nyymin esittämä näkökohta on mielestäni hyvin tärkeä:

    Eikö ole kiinnostavaa, että joku (tai jotkut, sillä tuskin ko. henkilö on ainoa) kokee oman puolueensa tällä tavoin?

    Tämä on varmasti syy sille, miksi hän halusi asiaa nostaa esille. Se on asia, josta olisi pystyttävä laajasti keskustelemaan ilman pelkoa. Tässä on puolueista riippumaton — ja käytännössä kuitenkin vasemmiston sisäinen — kanava keskustelulle, jota voi kuka tahansa halutessaan käyttää.

  22. Sinikka Torkkola: Osa väitteistä on loukkaavia ja epäilen, että jos joku artikkelista kantelisi Julkisen Sanan Neuvostoon, niin langettava päätös tulisi, kunnianloukkauksestakin voisi olla kyse.

    Sinikka, voitko eritellä, mitkä väitteet mielestäsi ovat jotakin henkilöä loukkaavia siinä määrin, että kyse voisi olla kunnianloukkauksesta? Kyseessä kai olisi sitäpaitsi törkeä kunnianloukkaus, koska se on tehty “joukkotiedotusvälinettä käyttämällä” (RL 10 § 1 mom.)

    Luulisi sinun kuitenkin jo ammattisi puolesta tietävän, että kunnianloukkaus ei koske politiikassa, liike-elämässä jne. toimivia henkilöitä samalla tavoin kuin tavallista kaduntallaajaa, joten ehkäpä kommenttisi onkin vain poskien pauketta… Ja miksei olisi, koko jutun sisältöhän on päivänselvästi aivan normaalia politiikkaa ja muiden poliittisten toimijoiden motiivien pohdiskelua. Siinä ei vihjata kenenkään syyllistyneen rikokseen, mutta sinä taas vihjailet jutun toimittajan syyllistyneen rikoslaissa rangaistavaksi määrättyyn tekoon…

    Puolueiden omissa lehdissä (KU, TA) tällaista kamaa harvemmin näkee, eikä se mikään ihme ole: puoluelehdethän pitävät omien puolueidensa kulissia yllä.

  23. Päätin ensin olla kommentoimatta tänne, niin mielikuvituksellinen kirjoitus oli. Faktat olivat pielessä ja tulkinnat vielä enemmän jos mahdollista. Nyt on kuitenkin pakko, siltä varalta että väärät tiedot lähtevät leviämään, kuten Pia Valkosen kirjoituksesta voi päätellä.

    En hoida itse mainosasioita, joten en tiedä yksityiskohtia, mutta 100 000 euroa ulkoasu-uudistukseen ei ole totta. Kokonaissumma on 40 000 euroa ja siihen sisältyy ainakin 2011 vaalikampanjan ulkoasu ja puoluekokouksen ulkoasu. Aiemmin nämä on hoidettu erikseen.

    Puoluekokouksen pienentäminen päätettiin edellisessä puoluekokouksessa. Jälkikäteen voidaan todeta päätöksen olleen hyvä: suuri baarivaliokunta katosi ja kokous oli harvinaisen tiivis ja hyvähenkinen. Tällainen palaute on tullut lähes kaikkialta. Puolue lisäksi säästi valtavasti rahaa. Vaatii melkoista mielikuvitusta ajatella että tämä tehtiin seuraavan puoluekokouksen henkilövalintoja silmälläpitäen.

    Puolueen sääntöjä esitettiin muutettavaksi määräajassa, kauan ennen kuin tiedettiin ketä on ehdolla tehtäviin. Ei ole ihan tervettä uskoa, että muutokset olisi tehty ennakoiden henkilövalintojen takia. Työvaliokunnan kokoonpanoa ei aiemmin ollut säännöissä, joten nyt sääntöihin kirjattiin ainoastaan jo valmiiksi olemassa ollut käytäntö. Kaikki esitetyt sääntömuutokset eivät muuten edes menneet läpi, kuten puoluekokouskauden lyhentäminen.

    Puoluehallitus ei myöskään päätä hallitukseen menosta, joten kirjoituksen oleellisin pointti ei voi pitää paikkaansa.

    Kirjoituksen syväkurkulle olisi syytä ostaa peili. On todella ikävää, että henkilövaaleissa jotkut sortuvat huhujen levittämiseen ja mustamaalaukseen. Itse olen törmännyt ainoastaan tämän keksityn vastapuolen henkilöiden lokaamiseen, joita kirjoituksessakin mainitaan.

  24. Totesin artikkelin olevan hyvä journalistisen tavan vastainen, sillä artikkelissa ei ollut lainkaan kritiikinkohteiden näkökulmaa. Rikosoikeudellisesta kunnianloukkauksesta totesin, että kunnianloukkauksestakin voiSI olla kyse. Tämä tuli mahdollisuutena mieleen, kohdassa, jossa puoluesihteerista sanottiin: “Puhakan toiminta keskittyy lähinnä Viherniemenkadun toimistoon ja sieltä käsin suunniteltuihin kalliisiin mainoskampanjoihin. Flopannut, mutta kovin ennakkoon kohuttu, yksityiseltä mainostoimistolta tilattu ulkoasu-uudistus, maksoi kuulemma 100 000 euroa.” Muutenkin tekstissä ja kommenteissa oli väitteitä puolue-eliitistä, joita ainakin joku voi pitää loukkaavana. Mutta en ole juristi enkä usko, että asiaa ryhdytään oikeudessa ratkomaan. Joka tapauksessa artikkeli on hyvän journalistisen tavan vastainen.

  25. Hyvä että tietoja oiotaan. Kyseessä on ihmisen kokemus, ja eri ihmiset kokevat samat tilanteet eri tavoin. On kiinnostavaa, että miten tieto voi kulkea noin huonosti? Miten voi olla että nyt tarvitsee oikoa tästä jutusta puoluekokousedustajille mahdollisesti tulevia vääriä käsityksiä? (Millä tavalla esimerkiksi ulkoasu-uudistuskampanjasta on tiedotettu?)

    Eikö olisi tärkeää keskittyä pohdinnassa siihen, miksi ihmiset todella kokevat syväkurkun tavoin? Onko mainittu kuilu “toimistoväen” ja “jäsenten” välillä todellinen? Ilman syiden korjaamista “mustamaalaajat” varmasti jatkavat toimintaansa, koska he todella kokevat että niin on tehtävä.

    Nämä ovat minun mielestäni merkittävimpiä kysymyksiä, eivät haukkumiset tai puolustelut.

  26. Esimerkiksi ulkoasu-uudistuskampanjasta on tiedotettu ainakin Viikkolehdessä, sähköpostilistoilla, nettisivuilla ja niin edelleen. Kotiin tulleessa jäsenlehdessä oli aika kattavasti mielestäni selitetty monenlaisia asioita uudistukseen liittyen “Usein kysytyt kysymykset” – periaatteella.

    Esimerkiksi oli vastattu siihen, miksi “Rikkautta jolla on arvoa” lauseessa ei ole pilkkua. Toimii kuulemma graafisestikin paremmin.

    Ja kyllä noita kirjeitä ja sähköposteja on tullut paljon, ehkä kannattaisi paremminkin miettiä sitä, että ei tulisi niin paljoa informaatiota, olennaisia asioita hukkuu jo tietotulvaankin.

  27. Kokoukseen osallistumattomana on tietenkin paha mennä sanomaan tuota tai tätä niistä “kuuluista” junttalistoista. Mutta, kun nimetön tiedonjakaja antaa ymmärtää, että listojen / listan takana olisi ollut Moskovassa ja DDR:ssä koulutetut henkilöt, niin ei voi muuta kuin ihmetellä miten ne siellä koulutuspaikoissa aikoinaan tiesivätkään millaisia listoja Suomessa vuonna 2010 tarvitaan.

    No, Moskova on vielä olemassa joten sieltä on listan voinut saada vaikka faxilla edellisenä päivänä, mutta DDR on tainnut olla jo niin kauan “poissa pelistä”, että sitä on paha syyttää. Vai olisiko koko heiton tarkoitus vain saattaa huonoon valoon ne aktiivit jotka ovat joskus tunteneet sen verran kiinnostusta sosialismin teoriaan, että ovat tietoa käyneet hakemassa sieltä mistä sitä aikoinaan sai.

    Toki tähän olisi voinut sotkea myös Kiinan, käytiinhän sielläkin opiskelemassa.

  28. “Eikö Vasemmistoliitossa ole ihmisellä oikeutta kokemukseen?” “Miksei ketään kiinnosta, että joku on kokenut jotain?”

    No toki on ikävää, että jotkut puolueen jäsenet ja aktiivit kokevat että puoluetoimisto, puolue-eliitti ja ay-juntta toimivat salaisella agendalla tuhotakseen suomalaisen vasemmiston. Kaipa ihmisellä on ihan oikeuskin tällaiseen kokemukseen, tuskinpa sitä kukaan voi tulla sanomaan, että lopeta kokemasta asioita.

    Se kuinka oleellinen kysymys tämä on, siitä en ole varma. En nyt tiedä, mutta voisin olettaa, että Vasemmistoliiton jäsenistä jotkut ovat myös kokeneet abduktion pienten vihreiden miesten toimesta. Heilläkin on oikeus kokemukseensa.

    Tässä nyt on vissiin käynyt niin, että kun artikkelissa haastatellun nimettömän syväkurkun esittämät väitteet on tässäkin kommenttiketjussa todettu aika yksimielisesti joko täysin vääriksi tai ainakin huomattavasti liioitelluiksi ja kärjistetyiksi, kyseinen nimetön syväkurkku on päätynyt viimeiseen murskaavaan argumenttiinsa: se on kuitenkin teidän vika, että mulle on syntynyt tämmöinen kokemus. Tämä oljenkorsi useinkin ponnahtaa maasta siksi, että ihmiselle on vain hyvin vaikeaa myöntää olevansa väärässä.

    On tietysti aivan mahdollista, että varsinkin nuorehko ja puoluetoiminnassa kohtuullisen kokematon ensikertalainen puoluekokouksessa kokee monet sen normaalit käytännöt outoina ja jopa pelottavina. Puuttuva tiedostaminen käytäntöjen historiasta – vaikkapa siitä että vaalivaliokunnan tuottamaa pohjaesitystä on vuosikaudet kritisoitu epädemokraattisena, ja sen käytännön muuttaminen lienee osa pyrkimyksiä demokratisoida puoluekokousta enemmän – voi myös johtaa siihen, että sekoitetaan keskenään se, että sali nyt vaan äänestää jollain tavalla, ja se, että sali äänestää jollain tavalla koska äänestystapa.

    En halua väheksyä sitä, että puoluekokouksissa aina tapahtuu diilejä, joita jotkut pitävät huonoina, ja niitä ajetaan tavoilla, joista jotkut eivät pidä. Tällaisia diilejä saa ja pitää tietysti kritisoida niin paljon kuin sielu sietää.

    Sen sijaan jos reaktio onkin anonyymisti heittää mitä sattuu hetulaa tapahtumista ja ihmisistä jonnekin sosialismi.netiin, niin en oikein tiedä kuinka vastuulliseksi puolue-eliitin tulisi itsensä tuntea kyseisen yksilön kokemusmaailmasta.

  29. Hmm…Hyvä, Anna Mikkola. Rinnastit kommentissasi haastatellun kokemuksen puoluekokouksen tapahtumista siihen, että joku olisi tullut pienten vihreiden miesten sieppaamaksi. Mitä yhteistä näillä kahdella asialla on? Mitä yrität sanoa?

    Satun tuntemaan näitä hankaliksi änkyröiksi leimattuja ihmisiä (kenties olen itse sellainen?) ja kokemukseni heistä on, että he ovat aidosti ja syvästi huolissaan Vasemmistoliiton kannatuksesta ja menettelytavoista, joilla tavoitteisiin tähdätään. Monet kokevat, ettei esim. kannatuksen lasku pysähdy, jollei tehdä jotain aivan muuta kuin tällä hetkellä tehdään.

    Taustalla on siis nähdäkseni aito huoli puolueen tilasta, ei mikään hyökkäys puoluejohtoa tai muuta puolueväkeä kohtaan, vaikka toki se sillekin voi paikka paikoin vaikuttaa. Ihminen tuppaa monesti turhautumaan, jos kokee, ettei tule kuulluksi (kun taustalla on kuitenkin aito halu vaikuttaa ja osallistua, kuten kai jokaisella mukana olevalla) Tätä ei kuitenkaan lähimainkaan jokainen tunnu ymmärtävän. Eivät “änkyrät” halua tuhota puoluetta, vaan omalta osaltaan vaikuttaa myönteisesti sen kehitykseen. Mutta kysymys kuuluukin: miksi “änkyröiden” kommentit otetaan niin negatiivisesti? Eikö ole mitään mahdollisuutta puhua niistä maltillisesti ja asiallisesti?

    Yksinomaan se, että haastatellun kokemus ja näkemys tuntuu nostavan näin paljon tunteita pintaan, kielii jollakin tavalla vakavasta aiheesta. Se, että monella on kiire lopettaa tämä keskustelu, kertoo siitä, että keskustelu on vaarassa ajautua alueelle, jossa omia ajatuksia saattaisi joutua tarkistamaan. Mutta juuri sinne pitäisi uskaltaa mennä! Pitäisi uskaltaa kysyä itseltään, miksi jonkun aiheen käsittely on niin kovin kiusallista? Miksi jonkun toisen henk.koht. kokemus minua ärsyttää tai suututtaa? Eikö se ole hänen kokemuksensa?

  30. Hyvä Ano Nyymi,

    Yritän sanoa, että jokaisella ihmisellä on oikeus kokemuksiinsa. Jokainen kokemus ei kuitenkaan automaattisesti ole Vasemmistoliiton puoluetoimiston, puoluejohdon, tai puolue-eliitin päänsärky.

    Voisimmekohan olla yhtä mieltä siitä, että jos haluaa puhua maltillisesti ja asiallisesti, niin kaikkein paras tapa saada sitä aikaan ei välttämättä ole avautua anonyymisti nettilehden kohuhaastattelussa syytellen yksittäisiä toimijoita, ja maalaillen suoraan sanoen hämäränoloisia visioita vaikka siitä, kuinka keravalainen nuori perheenäiti Pia Lohikoski uhkaisi puoluetoimiston nimeämättömiä suosikkeja nousemalla eduskuntaan Jakke Laakson valtavien äänestäjäjoukkojen tuella, mikäli olisi vain tullut valituksi puoluevaltuuston puheenjohtajaksi varapuheenjohtajan sijaan?

    On aivan totta, että Vasemmistoliitto on valtavassa kriisissä. Kannatuksen putoaminen näyttäisi vain jatkuvan. Sekin on aivan totta, että puolueen toiminnan on siksi muututtava. Tästä asiasta on Vasemmistoliitossa käyty lukuisia keskusteluja kokouksissa, sähköpostilistoilla, piireissä, osastoissa, epävirallisemmissa illanvietoissa, ja viimeksi puoluekokouksessa.

    Analyysini todellisuudesta poikkeaa toki tämän jutun anonyymin syväkurkun maailmanselityksistä. Vasemmisto ei nosta kannatustaan uppoutumalla kamppailuretoriikkaan ja puhumalla luokkatietoisuudesta. Nämä asiat eivät resonoi sen paremmin nuoremman kuin keski-ikäisenkään potentiaalisen kannattajajoukon piirissä.

    Lisäksi puolueen sisäisissä toimintatavoissa on aika paljon uudistettavaa. Harmikseni anonyymi syväkurkku taas on tuntunut enemmän etsivän toimintatapaa jo moneen kertaan epäonnistuneiksi todettujen joukosta.

    Tämä ei muuten ole mikään puoluetoimiston tai puolue-eliitin puolustuspuhe, sillä kuten puolueen aktiivit varmasti tietävät, ihan henkilökohtaisestikin mielelläni harrastan kummankin kritisoimista.

    Mutta tässä ei ole eikä voi olla kyse siitä, että jos ei allekirjoita anonyymin syväkurkun harhaisia visioita Vasemmistoliitolle oikeasta suunnasta, niin allekirjoittaa kaiken mitä puoluetoimisto tai puolue-eliitti tekee. Juuri tällainen väkisin tuputettu vastakkainasettelu on sellainen, joka itse asiassa resonoi huomattavan negatiivisella tavalla Vasemmistoliiton peruskannattajissa.

  31. Hyvä Anna Mikkola, voimme olla yhtä mieltä siitä, ettei anonyymina haastattelun antaminen ole paras tapa käsitellä asioita. Toisaalta pystyn ymmärtämään, mistä kumpuaa tarve antaa tällainen haastattelu.(en tiedä, kuka tämä haastateltu on). Eri mieltä olevat joutuvat tämän tästä jonkun hampaisiin mielipiteidensä takia Vasemmistoliitossa. (tästä omakohtaista kokemusta) Pystymmekö olemaan yhtä mieltä siitä, että ihmistä ei saisi käydä henkilönä solvaamaan mielipiteidensä takia? Että eri mieltä saisi olla ilman, että on vaara joutua välittömästi leimatuksi “änkyräksi”, “hankalaksi”, “propellipääksi” tai muuksi vastaavaksi?

    Kerronpa vilpittömänä kokemuksenani seuraavan (en siis haukkuakseni, kiusatakseni tai provosoidakseni):

    Missään yhteisössä toimiminen ei koskaan koko elämäni varrella ole ollut yhtä vaikeaa kuin Vasemmistoliitossa toimiminen. Missään ei ole suhtauduttu yhtä torjuvasti eriävien mielipiteiden esittämiseen. Missään ei ole yhtä kiivaasti yritetty pakottaa ihmisiä saman ajattelumallin alle. Missään ei ole yhtä voimakkaasti vaiennettu kritiikkiä esittäviä ihmisiä.

    Tietenkään puoluejohto ei voi jokaiseen tuntemukseen ja kokemukseen pureutua, ottaa niistä huolenaihetta ja vastuuta. Kuitenkin tilanne on se, että alamäki ei näy ottavan taittuakseen eli jotakin tarttis tehdä. Kenties se jotakin ei ole luokkatietoisuuden kasvattaminen, muttei se näytä olevan markkinointikikkojen käyttäminenkään. Ainakaan en usko sen olevan se, että fiksuja ihmisiä ja perusteltuja mielipiteitä jätetään kuulematta. Ja näin kuitenkin tunnutaan koko ajan tekevän.

    Esimerkiksi imago/ilmiasu-uudistusta ei päässyt kenttäväki missään vaiheessa kommentoimaan, ennen kuin uudistus lanseerattiin. Miksi ei? Miksei puolueväkeä kutsuttu mukaan? Eikö uskottu, että kenttäväen joukosta saattaisi löytyä puoluejohtoa pätevämpää sakkia ko. tarkoitukseen? Tietääkö puoluejohto muka kaikki asiat kenttäväkeä paremmin, onko se kaikkien alojen asiantuntija?

    Sitten haluaisin vielä heittää: mistä voi tietää, ettei “änkyröiden” linja saattaisi olla juuri se linja joka toimisi, joka kääntäisi kannatuksen nousuun?(Ainakaan nykyinen linja ei näytä purevan) Mistä voi tietää, etteikö luokkatietoisuuden herättäminen ole juuri se, mitä pitäisi tehdä?

  32. Ano Nyymi,

    Seppäsläiseksi tunnettuna olen toki tietoinen Vasemmistoliitossa elävästä tarpeesta luokitella ihmisiä enemmän kuvitteellisten tai vanhentuneiden (tai aivan suoraan ei enää sovellettavissa olevien ja absurdien) rintamalinjojen kuin olemassa olevien mielipiteiden takia.

    Tämänkin takia minusta on erityisen harmillista, että puoluekokouksen “junttaaminen” on jokin asia missä pitäisi ehdottomasti valita puolensa. Tästä ikävästä sivupiirteestä ovat muuten raportoineet myös anonyymin syväkurkun pahoiksi voimiksi leimaamat tahot. Junttaaminen itsessäänhän nyt tarkoittaa vain sitä, että piirit tekevät keskenään diilejä. Se on varsinkin pienemmille piireillä käytännössä ainoa tapa saada edes joitain tavoitteitaan läpi. Se on siis politiikkaa, eikä luonteeltaan lähtökohtaisesti epädemokraattista.

    Mitä tulee tuohon kokemukseesi Vasemmistoliitosta verrattuna muihin, en oikeastaan voi kommentoida siihen mitään. Minulla ei ole kokemusta muissa puolueissa kuin Vasemmistoliitossa toimimisesta, joten en ollenkaan tiedä miten Vasemmistoliiton sisäinen kulttuuri vertautuu niihin. Vaientamista ja samaan muottiin pakottamista en ole oikeastaan vuosikausiin havainnut, ja silloin aikanaankinhan se nyt oli vain keskenään vuosikymmeniä kyräilleiden omaa showta, jota ei nähdäkseni ole mitään mieltä yrittää tällä tavalla ujuttaa uudempiinkin sukupolviin. Sen sijaan se on kyllä ongelma, että monin paikoin Vasemmistoliitossa pelätään keskustelua siksi, että ei haluta millään tasolla kärjistää vastakkainasetteluja ja sisäisiä ristiriitoja – tähän pelkoon varmasti kontribuoi sekin että tosiaan takavuosina medialla oli hilpeä taipumus uutisoida jokainen näistä ristiriidoista sisäisenä riitana. Tämä tilanne voi toki aikaansaada sellaista, että käytännössä puoluejohto (toimisto, eliitti, mitä sanaa nyt haluaa käyttää) määrittelee aika pitkälle marssijärjestystä, jonka suhteen kyllä vaikkapa eduskuntaryhmä tekee monesti ihan mitä sattuu haluttamaan.

    Niin en minä tiedä, miksi kenttäväki ei ole saanut kommentoida imagouudistusta, enkä toisaalta ymmärrä miksi olisi pitänyt, jos se kerran teetetään ammattilaisilla kuitenkin. Kaipa siinä on lähdetty ihan puhtaasti siitä, että mainostoimisto tietää asian paremmin kuin puoluetoimisto tai kenttäväki keskimäärin, minkä itse kyllä allekirjoitan. Onko se uusi ilmiasu nyt sitten jotenkin kauhean huono ja ollut varmasti parempi jos puoluetoimisto olisi yhdessä kenttäväen kanssa askarrellut mieleisensä logon?

    Ja ei, ei tietenkään voi sataprosenttisella varmuudella tietää, ettei luokkatietoisuudesta höpöttäminen jostain syystä sattuisi ensi vuonna kiinnostamaan satoja tuhansia äänestäjiä aivan tolkuttomasti. Samalla logiikalla ei voi ollenkaan varmasti tietää, etteikö nykyinen alhainen kannatus olisi vain väliaikainen oikeistomuodin aikaansaama ilmiö, jossa pohja on jo saavutettu, mutta en minä tähänkään mielipiteeseen yhdy. Tietysti jos tällaisia asioita haluaa pyrkiä ennakoimaan/analysoimaan, niin voi käyttää vaikka pari iltapäivää tutkiskellakseen naapurimaan sisarpuolueen linjauksia viimeisen 10 vuoden aikana, ja sitä miksi siellä saadaan jännätä päästäänkö edes äänikynnyksen yli.

  33. Sinikka Torkkola:
    “Totesin artikkelin olevan hyvä journalistisen tavan vastainen, sillä artikkelissa ei ollut lainkaan kritiikinkohteiden näkökulmaa.”

    Tämä on journalismissa niin yleistä, ettei JSN ole antanut tällaisista jutuista yhtään langettavaa päätöstä. Nythän kritiikinkohteiden ääni sitäpaitsi tulee todella hyvin näkyviin heti jutun yhteydessä olevissa kommenteissa. Eikä näissä ole nähdäkseni harjoitettu minkäänlaista toimituksellista sensuuria vain yhden näkökulman pönkittämiseksi.

    Siitä mikä on hyvän journalistisen tavan mukaista päättää lopulta JSN eikä yksittäiset journalismin tutkijat.

    “Rikosoikeudellisesta kunnianloukkauksesta totesin, että kunnianloukkauksestakin voiSI olla kyse. Tämä tuli mahdollisuutena mieleen, kohdassa, jossa puoluesihteerista sanottiin: “Puhakan toiminta keskittyy lähinnä Viherniemenkadun toimistoon ja sieltä käsin suunniteltuihin kalliisiin mainoskampanjoihin. Flopannut, mutta kovin ennakkoon kohuttu, yksityiseltä mainostoimistolta tilattu ulkoasu-uudistus, maksoi kuulemma 100 000 euroa.” ”

    Kunnianloukkauksen piirteet eivät tässä tapauksessa täyty, ei sitten millään. Puhakkaa ei kritisoida henkilönä, vaan hoitamissaan poliittisessa tehtävissä. Se, että levitetään väärää tietoa tulee toki oikaista, mutta näinhän on jo kommenteissa tapahtunut.

    Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että juttua ei ehkä olisi kannattanut julkaista haastatteluna, vaan ennemmin ihan henkilön mielipiteenä. Sinänsä syväkurkku olisi voinut blogata mielipiteensä mihin hyvänsä, mutta Sosialismi.netin vahva brändi on tässä tapauksessa edesauttanut myös näiden väärinkäsitysten oikomisessa syntyneen keskustelun kautta.

  34. Kansi kiinni, omaiset ovat nähneet.

  35. Uudistus ei ole kaikilta osin onnistunut, enkä olisi lainkaan varma, että siinä on käytetty ko. tehtävän kannalta parhaita mahdollisia ammattilaisia. Toimisto toki oli mainostoimisto. Minkäänlaisia referenssejä poliittisesta mainonnasta tai ylipäätään poliittisten toimijoiden kanssa työskentelystä en ole ko. mainostoimiston nähnyt esille tuovan. Liekö sillä niitä?

    Vasemmistoliitto osallistui taannoin (oli tilaajana) ns. omnibus-markkinatutkimukseen, jonka tuloksia ei uudistuksessa hyödynnetty. Miksi ei? Markkinointitutkimuksia tehdään normaalisti sen tähden, että niiden tuloksia hyödynnetään. (niin paljon kuin mahdollista) Tämä asianlaita tulee esille siinä, että teetetyn tutkimuksen tutkimusaineistosta käy ilmi, mikä on tärkein tekijä, joka erottaa sekä Vasemmistoliiton nykyiset äänestäjät että potentiaaliset äänestäjät toisten puolueiden äänestäjistä, mutta puolue korostaa viestinnässään juuri tuolle tekijälle vastakkaista sanomaa. Ts. Vasemmistoliitto viestii äänestäjilleen ja potentiaalisille äänestäjilleen, että: emme jaa huoltanne, olemme täsmälleen eri mieltä. Järkevää? Enpä usko.Keskustelun tästä(kin) asiasta olisi voinut käydä ennen uudistuksen lanseeraamista. Nyt se mahtaa olla myöhäistä.

  36. Turon viestiin ohimennen liittyen: Muutamia sosialismi.netille lähetettyjä juttuja on jäänyt julkaisematta ihan siitä syystä, että juttu ei vain ole ollut sopiva “uutiseksi” tai “artikkeliksi”. Siksi on pohdinnassa tulevaisuudessa toteuttaa avoimempi “puheenvuoro” tai “mielipide” -palsta, jossa kukat pääsevät helpommin kukkimaan ilman sen suurempaa puutarhurointia.

  37. Siirrytään sosialistisen median puolelta hetkeksi sosiaaliseen mediaan. Tässä kommentointia muualta.

    Puolueen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki.

    Tällaisia ei kannattaisi edes kommentoida, mutta ihan muutama huomio, jotka ovat “sisäpiiriläiseltä” jäänyt huomaamatta.

    Puoluehallituksen jäsenillä ei ole edes äänioikeutta (elleivät ole kansanedustajia) hallitukseen menosta päätettäessä. Eli vie aika paljon pohjaa koko jutulta:

    “35§

    Puolue voi olla edustettuna maan hallituksessa ja tukee sitä, mikäli hallituksen ohjelma ja toiminta ovat sopusoinnussa puolueen periaatteiden kanssa.
    Puolueen osallistumisesta hallitusvastuuseen neuvottelevat puoluehallituksen ja puolueen eduskuntaryhmän nimeämät hallitusneuvottelijat, joihin kuuluvat puolueen puheenjohtaja ja puoluesihteeri sekä eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja neljä muuta jäsentä, joista kaksi (2) nimeää puoluehallitus ja kaksi (2) puolueen eduskuntaryhmä. Hallitusneuvottelijoilla on läsnäolo- ja puheoikeus puoluevaltuuston, puoluehallituksen ja puolueen eduskuntaryhmän kokouksissa niiden käsitellessä hallitukseen osallistumista. Hallitusneuvottelijat esittelevät neuvottelujen tuloksen puoluehallitukselle ja eduskuntaryhmälle.
    Puolueen osallistumisesta hallitusvastuuseen päättää puoluehallituksen esityksestä puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän jäsenten yhteinen kokous, jossa jokaisella on yksi (1) ääni.
    Puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokous määrittelee puolueen kannan hallituksen ohjelmaan sekä nimeää puolueen ehdokkaat valtioneuvoston jäseniksi. Yhteiskokous voi siirtää puolueen hallitukseen osallistumista ja valtioneuvoston jäseniä koskevan asian puoluehallituksen päätettäväksi.”

    Lisäksi todettakoon, että puoluehallitus teki joukon sääntömuutosesityksiä (mm. puoluekokouskauden lyhentäminen). Koska sääntömuutoksien pitää olla virallisessa kokouskutsussa, ne tehtiin jo kuukausia ennen kokousta. Siinä vaiheessa ei ollut tiedossa yhtään ehdokas tehtäviin, joten on aika vainoharhaista kuvitella, että sääntömuutoksilla olisi pyritty torppaamaan joitain ihmisiä.
    Aikaisemmin säännöissä ei ole mitenkään määritelty työvaliokunnan jäseniä tai päätösvaltaisuutta. Kun työvaliokunta kuitenkin tekee päätöksiä, oli sen kokoonpano syytä kirjata myös sääntöihin. Nyt säännöissä on kirjattuna tvk:n kokoonpanoksi se, mikä se on ollut koko ajan. Lisäksi säännöissä on tavallista tiukempi päätösvaltaa koskeva vaade työvaliokunnan osalta:”Työvaliokunta on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja ja puoluesihteeri sekä vähintään puolet muista työvaliokunnan jäsenistä on paikalla.”.

    Puoluesihteeri Sirpa Puhakka:

    “Flopannut, mutta kovin ennakkoon kohuttu, yksityiseltä mainostoimistolta tilattu ulkoasu-uudistus, maksoi kuulemma 100 000 euroa.” Tässä Sosialismi.netin artikkelin kohdassa on virhe: en tiedä mikä hevosmiesten toimisto on antanut luvun 100 000 euroa. Oikea summa suunnittelusta on noin 40 000 euroa. Tällä samalla suunnittelulla luotiin puoluekokouksen ilme (yleensä eri suunnitelma ja eri maksu) ja tältä pohjalta luodaan eduskuntavaalien ilme (yleensä eri suunnitelma ja eri maksu). “Floppaamisesta” voi sanoa, että ilmeen lanseeraus alkaa kunnolla vasta syksyllä; ensi askeleet otettiin puoluekokouksessa. Puolueen eri toimijoiden verkkosivuilla julkaistussa kyselyssä ilmeestä saatu palaute oli hyvää ja kannustavaa. Satojen ihmisten palautteella on suuntaa antava merkitys. Myös valmistelussa oli mukana eri puolilta maata parhaimmillaan koolla jopa lähes 200 ihmistä. Kaikkia ilme ei voi koskaan miellyttää. Kannattaa muistaa, että politiikan sisältö on kuitenkin se ykkönen. Se on ollut lähtökohtana koko ajan myös ilmeen uudistamisessa.

    Vasemmistoliiton poliittinen sihteeri Jussi Saramo kommentoi:

    Ulkoasu-uudistuksesta on tullut paljon kiitosta, en tiedä mitä floppaamisella tarkoitetaan. Uudistuksen hinta on nähtävissä tilinpäätöksessä, ymmärtääkseni se maksoi vain pienen osan väitetystä. Tietysti jos mukaan laskee kaikki koko maahan tilattavat materiaalit, teltat, tulevat mainokset jne. ehkä voi päästä lähelle. Ei kuulu mun työnkuvaan niin en osaa tän paremmin sanoa.

    [...]

    Olin itse valiokunnassa, joten en nähnyt junttaamista, enkä ottanut siihen kantaa (lukuunottamatta ennen kokousta tapahtunutta, mm. valiokunnan jäseniä valittaessa).

    Kirjoituksessa väännetään väkisin kaikki osaksi jotain salaliittoa. Ilmeisesti jopa puoluekokouksen pienentäminen tehtiin edellisessä puoluekokouksessa tämän puoluekokouksen henkilövalintoja silmällä pitäen :D

    Johtopäätökset olivat lähinnä koomisia. Hernekin meni kuitenkin nenään, koska kirjoitus edusti sellaista ummehtunutta politiikan tekoa, josta kuvittelin jo päästyn eroon. Ihmisten valheellinen leimaaminen on niin 70-lukua.

    [...]

    ‎…mutta todellakin, huolestuttavaa on jos tuo kuulostaa puolueen jäsenillekin uskottavalta. Minkälaisilla motiiveilla nämä ihmiset oikein toimivat? Juuri kun homma saadaan kovan duunin jälkeen pelittämään ihan uudella tapaa, ottaa joku tehtäväkseen alkaa latistamaan ja luomaan jakolinjoja.

    Eräs linkitti jutun tämän saatteen kera (johon kommentointeja em. puolueen toimihenkilöiden kommentit ovat):

    Tämän jutun kuvaus tapahtuneesta vastaavat aika lailla sitä, miten itse koin puoluekokouksen kotisohvaltani ja mitä kuulin junailusta. Ehkä silmiinpistävää siinä oli se, ettei puoluekokouksen esittämä puolue muistuttanut tuntemaani kenttätason puoluetta millään tavalla.

    Ja tähän on vastattu mm.

    sitä, että moisio kannattaa turkistarhausta, yritettiin kans hyssytellä ja väittää, että hän on ihan eri leiriä ku piirinsä turkistenpuoltajat. no eipä ollu, kun asiasta sitten äänestettiin.

    ja minä sanon että blaahblaahblaah..!! on kokous pieni tai suuri, aina sama laulu jälkeenpäin. en jaksa yhtään tätä kitinäpellemeininkiä enää!

    [...] Mutta esim toi “Piia on kommari” -huhu pitää kyllä paikkansa. Siis että sitä leviteltiin yleisesti.

    [...] Ehkä eniten häiritsi se epämääräisesti synnytetty kuva, että sääntömuutos, jolla tvk:n kokoonpano nyt säännöissä määritellään ja aukikirjoitetaan, loisi jonkin muutoksen aiempaan tilanteeseen ja olisi syntynyt erityisesti halusta blokata Pia Lohikosken pääsy tvk:aan. Todellisuudessa sääntömuutos ei muuta tvk:n kokoonpanoa aiempaan verrattuna vaan tekee vain näkyväksi sen, ketä tvk:n jäseninä on tähänkin asti ollut ja muutoksen valmistelu aloitettiin kuukausia sitten, aikana jolloin mitään peliä puolueen johtotehtävistä ei vielä käyty.

    Lisäksi kirjoituksessa annetaan virheellisesti ymmärtää, että ph yksin päättäisi siitä, meneekö Vasemmistoliitto hallitukseen. Ilmeisesti taustalla on ajatus siitä, että pv päättää automaattisesti ph:n esityksen mukaisesti. Mutta se on toki ihan ymmärrettävää, kun puolueen jäsenten ja aktiivien oman tahdon ja ymmärryksen väheksyminen on kirjoituksen ehkä läpikantavin pointti.

    Vasemmistoliiton seuraavaan puoluekokoukseen kannattanee hankkia foliota jaettavaksi.

    Kommentaattorilla on selkeä kuva siitä keitä “me” ja “ne” ovat, sekä vankka näkemys oman porukan kaikkivoipaisuudesta. Jussi otti hyvin esiin tämän itselleni täysin käsittämättömän ilmiön jossa dissataan Rikeä. Tää on just niin sitä vanhaa vammasta paskaa josta pitää päästä eroon. Muistan elävästi ensimmäisestä puoluekokouksestani kun kävimme maksuttoman alkoholin ja “tänne kannattaa tulla” kehoitusten perusteella yhdessä “junttapalaverissa”. Kyseisen palaverin jälkeen Rike sano suurinpiirtein “sielläpä oli taas niin “me” ja “ne” esillä, eikös meidän pitäis olla nyt omien parissa tässä kokouksessa”.

    Kyseinen nimetön kommentaattori kommentoi kyllä niin ummehtuneen tuulahduksen seitkytlukua, että meinaa oksennus lentää…

    Yleisesti eniten negatiivista palautetta on maininnoista “takahikiästä” tai “Moskovan ja DDR:n koulutuksesta” sekä toisaalta edellä puolueen toimihenkilöiden mainitsemista seikoista. Haastatellun analyysi on kuitattu mielikuvituksena tai vanhojen jakolinjojen näkemisenä. Toisaalta muiden mielestä haastattelu näyttää sen, miltä kokous heistäkin tuntui ja miltä asiat heidänkin mielestään näyttävät: “vanhat junttasivat ja hyviä mustamaalattiin”, kuten eräs kommentoija mainitsi viestiketjussa.

    Lisäksi toisaalla on pohdittu ajoitusta mm. seuraavasti

    Itse en ennen kaikkea oikein ymmärrä haastiksen ajoitusta. Kuka jaksaa enää märehtiä asiaa? Puheenvuoro olisi sopinut puoluekokouksen välittömiin jälkitunnelmiin. Uusia pointtejakaan ei tule, mutta asioita yritetään yhä kärjistää. Se taas tuskin kiinnostaa enää oikein ketään (en ainakaan itse tiedä, että kukaan olisi niin katkera tai kostonhimoinen…). Oma käsitykseni on, että kaikki ovat jo siirtyneet uusiin vääntöihin. Vähän vaikuttaisi siltä, että jollain on ollut kesälomalla vähän liikaa aikaa ja sitten on pitänyt päästä niittaamaan kun ei aiemmin ole ehtinyt.

    [...]

    Sossunetille siis ihan pisteet tilan antamisesta. Mä vain olen vähän sitä mieltä, että henkilö on auttamatta jälkijunassa. Mutta eipä siinä mitään, sou not. :)

  38. Jatkan vielä, sillä Turon väitteet kaipaavat oikaisua:
    “Tämä on journalismissa niin yleistä, ettei JSN ole antanut tällaisista jutuista yhtään langettavaa päätöstä. Nythän kritiikinkohteiden ääni sitäpaitsi tulee todella hyvin näkyviin heti jutun yhteydessä olevissa kommenteissa. Eikä näissä ole nähdäkseni harjoitettu minkäänlaista toimituksellista sensuuria vain yhden näkökulman pönkittämiseksi.”

    En ymmärrä, mitä tekemistä sensuurilla on hyvän journalistisen tavan kanssa. Toimituksellisen työn tarkoitushan on tuottaa hyvää, eettisesti kestävää journalismia. Se ei ole sensuuria. Hyvän, eettisen journalismin mitta ei ole se, että julkaistaan kaikki, mitä haastateltava sanoo. Julkaisija on vastuussa siitä, mitä julkaisee, sitä ei voi siirtää sanojan vastuulle.

    Väite, että JSN ei olisi antanut langettavia päätöksiä oikeisiin tietoihin tai samanaikaiseen kuulemiseen liittyen ei pidä paikkaans. Langettaville päätöksille on yhteistä, että niissä todetaan rikotun hyvää journalistista tapaa, koska voimakkaan kritiikin kohdetta ei ole kuultu samanaikaisesti. Tietysti kun on kyse poliittisista toimijoista, kritiikki voi olla ärhäkämpää. Tässä muutama esimerkki langettavista päätöksistä, joissa langettavan päätöksen perusteena on samanaikaisen kuulemisen puuttuminen ja/tai virheelliset tiedot:

    4239/SL/09 | Hufvudstadsbladet
    Julkisen sanan neuvoston langettava päätös samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Kantelija joutui virheellisen tekstiyhteyden vuoksi niin kielteiseen julkisuuteen, että vahinkoa ei olisi voitu poistaa tai korjata edes jälkeenpäin julkaistulla omalla kannanotolla eli vastineella.

    3982/SL/08 | Kymen Sanomat
    Uutisesta tunnistettavissa oleva kantelija joutui erittäin kielteiseen julkisuuteen. Häntä ei kuultu riita-asiassa samanaikaisesti, eikä jälkeenpäin mahdollisesti julkaistu kannanotto olisi korvannut jo syntynyttä vahinkoa.

    3933/PL/08 | Sisä-Savon Sanomat
    Lehden uutisessa raportoitiin kirkkoneuvoston pöytäkirjasta. Tiedot loukkasivat kantelijan yksityiselämän suojaa. Myös jutun kriittinen sävy olisi edellyttänyt samanaikaista kuulemista. Eriävä mielipide ratkaisun perusteista.

    Eduskunnan seksuaalista häirintää koskevasta jutusta on annettu kaksi langettavaa ja yksi vapauttava päätös. Langettavien päätösten (
    3887/SL/08 |ratkaisussa, joka ei ollut yksimielinen, todetaan:

    Ratkaisu
    Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Journalistilla on oikeus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa. Toimituksen on kunnioitettava tätä periaatetta (JO 14). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21).

    3599B/YLE/06 | YLE TV1
    A-piste käsitteli suomalaisten ja neuvostoliittolaisten poliitikkojen yhteydenpitoa vuonna 1986. Ohjelma oli jatkoa A-studiolle, josta neuvosto antoi vapauttavan päätöksen (3599/YLE/06). Aihe laajeni kansanedustajan haastattelulausuman kautta maanpetokselliseen suuntaan. Sähköpostikysymykset ei neuvoston mielestä ollut riittävä keino samanaikaiseen kuulemiseen. Langettava äänin 7-2. Eriävä mielipide.

    Loukkaavuudesta ja henkilöön kohdistuvasta kritiikistä on myös langettavia päätöksiä, päätöksissä on mukana luonnollisesti myös oikeiden tietojen näkökulma.

    4274/SL/10 | Turun Sanomat
    Julkisen sanan neuvoston langettava päätös loukkaavaa kirjoittelua koskevassa asiassa. Lääkärin kutsuminen teurastajaksi nimettömyyden suojasta oli kohtuutonta.

    4153/PL/09 | Kankaanpään Seutu
    Julkisen sanan neuvoston langettava päätös mielipidekirjoitusta koskevassa asiassa. Nimimerkin suojasta nettikeskustelussa esitetty mielipide pureutui ilkeällä tavalla kantelijan henkilöön. Lehti ei voi siirtää julkaisijan vastuuta asiattomuuksista niiden kohteille.

    3765/AL/07 | Soundi
    Lehti julkaisi jutun kahden eri lehden kirja-arvioista, jotka jutun mukaan ovat samanlaisia. Jutussa palattiin myös saman toimittajan, kahdeksan vuotta sitten tekemän haastattelun epäselvyyksiin. Kritiikki kohdistui voimakkaana ammattitaitoon ja -kunniaan, ja toimittaja joutui erittäin kielteiseen julkisuuteen. Häntä olisi pitänyt kuulla samassa yhteydessä, koska vahinkoa ei olisi voinut korjata jälkeenpäin julkaistavalla omalla kannanotolla. Langettava.

    3692/AL/06 | Urheilulehti
    Urheilulehden toimittaja haastatteli lehden www-sivuilla lehden toista toimittajaa. Haastattelun aiheena oli Turun Palloseuran valmentajan Hannu Jortikan persoona ja käytös. Lehti käytti henkilöä loukkaavia ilmaisuja, ja lisäksi toimittaja pääsi toimimaan omassa asiassaan. Langettava.

    3796/AL/07 | Urheilulehti
    Lehti julkaisi haastattelun, jossa urheiluseuran entisen toiminnanjohtajan sanotaan harhauttaneen johtokuntaa. Jutussa puhutaan myös harmaasta kirjanpidosta ja velkatilanteen tietoisesta vääristelystä. Samanaikaisen kuulemisen laiminlyöntiä ei olisi voinut korjata edes omalla kannanotolla. Langettava.

    3829/PL/07 | Hirvensalmen Sanomat
    Mielipidekirjoituksessa arvosteltiin kirkkoherraa paitsi viranhaltijana myös henkilönä erittäin voimakkaasti. Lehti tarjosi hänelle mahdollisuuden samanaikaiseen kuulemiseen, jota kantelija ei halunnut käyttää. Kirkkoherra on seurakuntalaisten vaalilla valitsema johtaja, joten hänen on siedettävä kärkevääkin arvostelua. Lehden julkaisema kirje oli poikkeuksellisen voimakas, eikä sen aiheuttamaa vahinkoa olisi voinut estää edes samanaikaisella kuulemisella.

    JK.
    Olen varmaan vanhanaikainen, mutta minusta on kummallista keskustella nimimerkkien kanssa.

  39. En pidä kovin uskottavana vetoamista puolueen sääntöihin jonain todisteena siitä, miten päätöksenteko menee tai ei mene; ikäänkuin säännöt (tai lakien tekstit) kuvaisivat sitä, miten päätöksenteko käytännössä hoituu järjestöissä tai maan hallintokoneistossa. Siis esim. että koska puoluehallitus ei päätä eikä äänestä, niin sen kokoonpano on vaikkapa hallitukseenmenopäätösten kannalta yhdentekevä.

    Jos on vähänkin kauemmin ollut mukana jossain laajamittaisemmassa järjestötoiminnassa (kuten puolueissa tai ammattiliitoissa), tietää kyllä, mikä vaikutus itse päätöksentekoon voi olla pohjaesitykset valmistelevilla tahoilla tai muuten kokoaikaisemmilla johtajilla (palkattuja tai ei) valtuustoihin ym. harvemmin kokoontuviin elimiin nähden, vaikkeivät he itse osallistuisi äänestämiseen tai muutoin muodolliseen päätöksentekoon. Useammin asioita käsittelevillä elimillä tavallisesti on myös enemmän tietoa päätettäväksi tulevista asioista kuin valtuustoilla ym., jota he voivat halutessaan kertoa tai olla kertomatta jne.

  40. Sinikka Torkkolalle vielä.

    Nämä mainitsemasi tapaukset ovat hyvin lähellä kunnianloukkauksia. Tässä jutussa kritiikin kohteista mainitaan nimeltä ainoastaan Sirpa Puhakka ja häntä arvostellaan puoluesihteerinä. Tähän liittyvässä kommentissa on virhe liittyen kampanjan rahoitukseen ja se tulisi oikaista. [On oikaistuna, Miika] Toki jos pidät juttua hyvän journalistisen tavan vastaisena, siitä kannattaa kannella JSN:lle.

    Se ei maksa mitään ja olisi ihan mielenkiintoista nähdä, mitä siitä seuraa.

    Sosialismi.netin tapauksessa kannattaa huomata myös se, että julkaisua pyöritetään vapaaehtoisvoimin, jolloin resursseja täysin ammattimaiseen toimitustyöhön ei ole. Jos JSN ottaisi tehtäväkseen puuttua jokaisen vapaaehtoisvoimin pyöritetyn verkkolehden journalistiseen linjaan, tulisi langettavia päätöksiä varmaankin melko paljon. En kuitenkaan usko, että tämä juttu sitä tuottaisi.

  41. Jokaisessa Vasemmistoliiton puoluekokouksessa (perustava kokous mukaan luettuna) ja ennen Vasemmistoliittoa muutamassa SKP:n puoluekokouksessa mukana olleena minulle eivät Jyväskylän junttalistat olleet mitään uutta ja erikoista. Niitä on minullekin tyrkytetty joka ikisessä kokouksessa milloin minkäkin asian vuoksi.

    Tällä kertaa junttausyritykset kohdistuivat näkyvimmin puoluehallituksen jäsenten ja puoluevaltuuston puheenjohtajiston valintaan, koska uudenlainen valintatapa antoi siihen oivan mahdollisuuden. Myös meille lappilaisille piirimme puheenjohtaja esitti yhdenlaisen listan, jota todellakin “myytiin” meille oman ehdokkaamme Jan-Mikael Hakomäen valinnan varmistamiseksi.

    Kokouspäivien väliset yöt ovat aina ennenkin olleet junttamiesten (ja -naisten) kulta-aikaa; niin myös Jyväskylässä. Yön aikana minulle esitettiin toinenkin lista. Suurin osa nimistä oli muita kuin em. listassa esitetyt. Myös sitä listaa kaupattiin meille lappilaisille Hakomäen valinnan varmistavana listana, sillä Miku-poika oli mahtunut tällekin paperille.

    Minua eivät kyseiset listat häirinneet tippaakaan. Olisin äänestänyt J-M Hakomäkeä, olipa hän listalla tai ei. Samalla tavalla menettelin muidenkin kohdalla: joku ääneni saanut oli listalla, joku taas toisella ja joku ei kummallakaan. Mielestäni on puoluekokousväen aliarvioimista nimitellä heitä takahikiäläisiksi, epäaktiivisiksi, ylhäältä johdetuksi laumaksi, joka ei osaa tehdä itse äänestyspäätöksiään vaan jota ohjataan joillakin junttalistoilla. Tunnen suhteellisen hyvin kaikki lappilaiset kokousedustajat ja uskallan sanoa, että ainakin selvästi suurin osa heistä on sellaisia, jotka kyllä päättävät itse, kenelle äänensä antavat. Minua ainakin saa vapaasti yrittää juntata vastaisuudessakin, mutta se, saako junttaaja toivomansa tuloksen, onkin sitten aivan toinen asia.

    Haastattelussa esiin noussut puolueväen jakaminen edelleen vanhan SKP:n aikaisiin rintamalinjoihin pitää kyllä valitettavasti vieläkin monin osin paikkansa. Kyllä minäkin kuulin muutamien yöjunttarien suusta Lohikosken suurimmaksi synniksi “änkyrätaustan”. Joillekuille tuo jaottelu on jäänyt elinikäiseksi traumaksi, josta vain kuolema vapauttaa. Jos änkyräksi epäilty henkilö ei ole itse ollut toiminnassa mukana kyseisenä aikana, niin hänet tuomitaan isien ja äitien “syntien” perusteella. Niin käsitin olleen Lohikoskenkin kohdalla.

    Kaiken kaikkiaan minusta puoluekokous oli hyvä ja toiveita herättävä tapahtuma. Siellä käytettiin paljon hyviä puheenvuoroja, joissa edustajat olivat tosissaan peräämässä puolueelle terävämpää, selvästi kapitalismia kritisoivaa linjaa. Tavoiteohjelma nyt oli vähän liikaa kaikkea lupaava ja sen vuoksi minusta vähän epäuskottavalta vaikuttava. Siksi toivonkin valitulta johdolta sitä mitä toivoin puoluekokouspuheenvuorossanikin, eli että pian alettaisiin työstää selkeää ja syvällistä kapitalismin kritiikkiä ja selkeää vasemmistolaista, sosialistista vaihtoehtoa. Me emme pärjää porvareille porvarien asein ja keinoin.

  42. [...] pian alettaisiin työstää selkeää ja syvällistä kapitalismin kritiikkiä ja selkeää vasemmistolaista, sosialistista vaihtoehtoa.

    Tämä kuulostaa todella hyvältä!

  43. Tornion toveri Ilkka Kapraali kirjoittaa: “Me emme pärjää porvareille porvarien asein ja keinoin.” Toveri Jukka Peltokoski sanoo toisaalla – blogissaan -, että uudella työväenluokalla ei ole muuta menetettävää kuin porvaristonsa.

    Anna Mikkola kirjoittaa: “Vasemmisto ei nosta kannatustaan uppoutumalla kamppailuretoriikkaan ja puhumalla luokkatietoisuudesta. Nämä asiat eivät resonoi sen paremmin nuoremman kuin keski-ikäisenkään potentiaalisen kannattajajoukon piirissä.”
    Nyt saisi Anna Mikkola äkkiä kertoa, mikä sitten “resonoi” nuoremman tai meidän vasemmiston niin sanotun kuolleen kulman eli 60-luvulla syntyneiden piirissä, niin me, joissa kamppailu- ja luokkaretoriikka “resonoi”, voisimme lähteä etsimään kaltaisiamme.

  44. Konkreettinen ehdotus uudistuvalle vasemmistolle:

    Organisoituminen pelkästään asuinpaikan perusteella ei ainakaan “resonoi” meikäläisessä. Tai ilmaistaan asia toisella tavalla. Itä-Suomessa hengenheimolaisiani ovat yläsavolaiset sekä Pohjois-Karjalan SKP-läiset. Näin ollen, jos minusta liikkuisi huhuja kommari-Piana, olisin asiasta ylpeä.

    Jyväskylän puoluekokouksessa osallistuin lauantai-iltana lasteni kylpyläohjelmaan, joten en voinut näistä kommari-Piia käytäväpuheista asetella kaimani hattuun punaista sulkaa.

    Siitä, että palasin vuosituhannen vaihteen lapsentekourakkani jälkeen vasemmistoliikkeeseen takaisin, saan pitkälti kiittää Ärräpäät-sähköpostilistan multituudiutta. Ärräpäissä mukana on radikaalivasemmistolaisia yhdestä rohkeasta demarista, meidän vasurien kautta SKP:hen, KTP:hen sekä STP:hen.
    Se, että kuitenkin olen nyt Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas, johtuu pitkälti siitä, että koen täkäläiset vasemmistonaiset läheiseksi ryhmäkseni. Olen myös haivainnut itsessäni thomaswallgrenilaisia piirteitä, joka valitsee puolueen pienimmän pahan periaatteella. Mikäänhän olemassa olevista puolueista ei ole täydellinen ja toisaalta jokaisessa puolueessa on omat hyvät piirteensä.

    Lisäksi jaan Anna Kontulan kuvotuksen, jota tämä kuvasi kirjassa Puolueiden kriisi. Kontulahan ei nostanut maljaa, kun jossakin paremman väen kekkereissä koolla oli kansakunnan eliittiä. Jopa muut ympärillä olevat vasemmistolaiset maljan nostivat. Jaan lisäksi Anna Kontulan kokemukset prekaarikansasta, jota on maailmalla miljoonia, mutta jotka eivät vielä ole löytäneet yhdistäjäänsä.
    Tutkija Anu Suorannalle soitin ja koetin puhua ympäri, josko meikäläinen edusnaisemme olisi, mutta jotenkaan en kyennyt ilmaisemaan itseäni niin, että olisin saanut vastakaikua.

    Konkreettinen ehdotus onkin, että alkaisimme organisoitua uudessa vasemmistossa hengenheimolaisittain. Vasemmisto-porvarit ja muut arvokodittomat paluumuuttajat voisivat tutkailla omaa keskiluokkaista elämäntapaansa vasemmistoporvarien virtuaaliyhteisössä ja teroittaa kunnollista argumentointiaan sekä arvopuhetta.
    Kamppailu- ja luokkaretoriikasta resoinoituvat voisivat perustaa omannäköisensä vasemmiston kehittämisryhmän.
    Erilaisten melkein toistensa kanssa samaa mieltä olevien vasemmisto-osastojen kesken järjestettäisiin myrskyisiä nettiseminaareja ja vallankumoksellishedelmällisiä debatteja, joihin apua tai lupaa ei kysyttäisi pahemmin puolue-, piiri- kuin paikallisjärjestöeliiteiltäkään.
    Ai niin. Unohdin, meillähän on jo tämä sosialismi.net ja vaikkapa Ärräpäät. Jatkakaamme taistelua, kamppailua ja vaikka unelmahöttöä sekä toistemme kohtaamisia. Kyllä tästä vielä uusi vasemmisto syntyy.

  45. @Pia V. Mukavia ajatuksia. Tarvittaisiin jonkinlainen entisiä paremmin keskustelun mahdollistava foorumi, verkossa sellainen voisi olla esimerkiksi jonkinlainen “vasemmiston facebook” yhdistettynä vielä vapaaseen tiedostojen ja tietojen jakoon.

    @Anna Mikkolan kommentti (“Vasemmisto ei nosta kannatustaan uppoutumalla kamppailuretoriikkaan ja puhumalla luokkatietoisuudesta.”) näyttäisi mielestäni sekoittavan toisiinsa toisaalta periaatteellisen keskustelun ja toisaalta “ulospäin” esitettävät tunnukset (esimerkiksi vaaleissa). (Huomautuksena: myös ‘kamppailuretoriikkaan uppoutuvat’ saattavat yhtä lailla sekoittaa nämä asiat toisiinsa.) Nämä asiat eivät ole toisistaan irrallaan, mutta on tietenkin eri asia käydä keskustelua päämääristä, ihanteista (vaikka sitten siitä “täydellisestä yhteiskunnasta”), toimintaperiaatteista jne. kuin miettiä ajankohtaan sopivia tunnuksia.

    Esimerkkinä: On varmasti selvää, että vaikkapa tämä foorumi on suunnattu erityisesti Suomessa olevan vasemmiston sisäisiin tarpeisiin ja sisäiselle (joskin täysin julkisesti käytävälle) keskustelulle. Pääpaino on tällöin selvästi pikemmin ‘periaatteissa’, ‘strategisissa kysymyksissä’, yleistä kuvaa luovien uutisten ja artikkelien julkaisussa jne. — sekä keskustelun herättelyssä (ehkä joskus provosoinnissakin). Täten esimerkiksi täällä käytettyä termistöä, retoriikkaa jne. ei tietenkään ole tarkoitettu sellaisenaan painettavaksi vaikkapa vaalilennäkkiin, joka on täysin erilaisiin tarkoituksiin luotu julkaisu. Sosialismi.netin lukijat äänestävät vasemmistoa joka tapauksessa (jos yleensä äänestävät), vaalilennäkin lukijaa houkutellaan äänestämään.

  46. Pia Valkonen:

    Pahoittelen, että vastaus ei nyt tullut niin kovinkaan äkkiä, näin kesäaikaan viikonloput vietetään usein paikoissa, joissa ei ehdi tai pysty netissä kyttäämään keskusteluja. Miika tulkitsee oikein viestissään. Tietysti on kivaa vasemmistolaisten kesken käydä läpi kamppailuretoriikkaa ja luokkatietoisuutta, mutta Vasemmistoliiton ensisijainen prioriteetti laajentaa äänestäjäpohjaa niin paljon kuin mahdollista. Tästä tietysti teetetään säännöllisin väliajoin erilaisia galluppeja ja tutkimuksiakin, mutta nimenomaan siinä kun pitäisi saada joku uusi äänestäjä – eikä siis vakuuttaa Vasemmistoliittoa tai sen edeltäjiä ikänsä äänestäneitä – niin neuvostoliittolaiselta kalskahtava kamppailuretoriikka saa aika vähän vastakaikua. Ymmärrän kyllä hyvin, että moni kokee sen omakseen vuosien liikkeessä toimimisen ja indoktrinaation myötä (enkä ollenkaan väitä etteikö omallakin kohdallani näin välissä olisi), ja on sitä mieltä, että ulosvälitettävän viestin muodon miettiminen on turhaa näpräilyä ja ailahtelevan muodin perässä juoksemista.

  47. @anna mikkola Sekoitat sopivasti vasemmistoliiton ja vasemmiston. Eihän siinä mitään mutta on myös olemassa meitä vasemmistolaisia jotka haluavat kaataa nykyisen demokratian eikä meille kaikille todellakaan ole tärkeintä se miten paljon valtaa vasemmistoliitto saa kapitalistisessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa. Toisinsanoen vasemmistoliiton merkitys ja menestys on itselleni yhdentekevää.

    Toisekseen itse irtisanoudun täysin näistä vasemmistoliiton sisäisistä enemmistöläis/vähemmistöläislinjajaoista en ole elänyt edes silloin kun nämä ovat olleet ajankohtaisia eivätkä ne kosketa minua pätkääkään. Saatikka jaksaisi mitään “kamppailuretoriikkaa” käydä käydä kummankaan suuntauksen jäärien kanssa käydä.

  48. @borg: Vasemmistoliitolla on käsittääkseni tarkoituksenakin ‘vasemmiston’ käsitteen valloittaminen Saksan Die Linken ja Ruotsin Vänsterpartietin tapaan. Vasemmistoliitolle se voi olla järkevä siirto, muitahan se tietty saattaa kismittää — ja tekee keskustelun ‘vasemmistosta’ vähän vaikeaksi kun pitää tarkentaa että kyse on koko vasemmistosta…, tästä syystähän tämän Joonas Laineen artikkelin otsikko on kirjoitettu pienellä: “vasemmisto tarvitsee vastuutonta toimintakulttuuria“.

  49. borg:

    Toki kaikki sanomasi on varmasti totta, mutta jos artikkeli kritisoi nimenomaan Vasemmistoliittoa ja sen sisäisiä kuvioita, niin toki kommentoin sitten myös sitä. Sinänsä ihan säännönmukainen argumentti Vasliiton sisällä näissä niin sanotuissa taistoissa on juurikin se argumentti, että jossain paikassa on olemassa jokin mystillinen mutta valtava reservi vasemmistolaisia äänestäjiä, jotka “haluavat kaataa nykyisen demokratian”, ja että nämä äänestäjät sitten siirtyisivät Vasemmistoliittoon myrskyisten suosionosoitusten siivittämänä, kunhan Vasl vaan tajuaisi kopsata retoriikkansa SKP:ltä. Lieneekö turha mainita, mutta ihan mutuilisin, ettei tällaisia kansanjoukkoja ole ruuhkaksi asti.

  50. @anna mikkola en usko että vasemmistolla on “reservissä” valtavaa määrää nykyiseen yhteiskuntaan pettyneitä ihmisiä. Sinälläänhän tällainen olkinukkeilu on mielestäni perseestä. En myöskään vihjaillut että SKP:n retoriikan kopiointi olisi ratkaisu vasemmistoliiton jatkuvaan alamäkeen. Sanoiduin käsittääkseni irti aika selkeästi näistä jakolinjoista enkä ymmärrä miksi tahdot vihjailla että ehdottaisin moista.

    Tuo joonaksen artikkeli onkin hyvin lähellä omaakin kokemusta ja näkemystä. Kai tässä pitää odottaa vielä jonkin aikaa että vasemmisto kuolee pois ja tilalle syntyy oikeasti työväestöstä koostuvat järjestöt ja AY-liikkeet. Valtiota ja kapitalismia tukevat järjestöt kyllä pysyvät ja siihen integroidut “kriittiset” liikkeet saattavat tai saattavat olla kuihtumatta pois. Niillä tuskin enää kuitenkaan mitään merkitystä tulevaisuudessa ole. Toivo olisi ehkä siinä että vasemmisto oikeasti keskittyisikin arvoliberalismiin ja “kapitalismismi kriittiseen” toimintaan ja jättäisi työväenliikkeet rauhaan, kenties sitten saataisiin työväenliike nousuun ilman ns.”vasemmistoa”.

    Olisi ehkä aika tunnustaa että vasemmisto nykyään onkin pelkkä perinnejärjestö historioineen, mutta nykyaikana vain yksi valtioin toimijoista joka toimii pelkästään itsensä takia. Tuhoten samalla sen viimeisenkin uskon työväestön organisoitumiseen, kun toimija huomaakin järjestön perustuvan pelkästään sisäiseen poliittiseen valtataisteluun kupaten valtion ja AY-liikkeen rahaa pyörittääkseen turhaakin turhempia toimistoja ja projekteja ympäri Suomea.

  51. @borg: Anna M. käsittääkseni kirjoitti siitä miten asia on VAS:n sisällä eikä siten koskenut suoraan kommentointiasi. Sinänsä “osapuolijako” on nyt olemassa oleva tosiasia, vaikka “osapuolien” toisistaan käyttämät nimitykset ovat “historiallisia”. (Itestä on eksoottista kuulla joissain tilaisuuksissa sanat “revari” tai “änkyrä” ja näitä todella käytetään.) Retoriikasta sen verran, että ainakin minun olisi vaikea erottaa jostain sattumanvaraisesti valitusta ohjelmanpätkästä, onko se VAS:n vai SKP:n.

    @Jirbux: Aluepolitiikka on tietenkin tärkeää. On kuitenkin tosiasia, että ihmisten valinnassa sen lisäksi argumentoitiin ihmisten edustamalla “linjalla”, kuten “änkyrätaustaisuudella”. Näin “osapuolijako” on ihan yhtä hyvä selitys, vaikka ei tietenkään tyhjentävä. Politiikka ei ole abstraktia, jolloin asian voisi esittää näkökulmattomasti, “keskimääräisenä” totuutena. Toisille toiset asiat ovat merkityksellisempiä kuin toiset. “Keskivertovasemmistoliittolainen” on yhtä olematon kuin abstrakti “ihminen” tai “keskivertoäänestäjä”.

    Osapuolijaon olemassaolo on helppo todeta toimimalla hetki jossain VAS:n järjestössä. Paikalliset erot ovat suuret, mutta myös paikallisesti on jakaantumista.

    @Jirbux ja Mikko K.: Nähdäkseni “hallituskysymys” ei ole lainkaan näin yksinkertainen. Mikko esitti, että hallitukseen on joka tapauksessa pyrittävä. Itse näen, että nykyisessä tilanteessa pyrkiminen hallitukseen on vasemmistolaiselle liikkeelle vahingoksi. Jirbux on ainakin selaillut Gramscia. Hänen kauttaan ajatellen nykyisessä konjunktuurissa on ensisijaisempaa pyrkiä saamaan jalansijaa ‘kansalaisyhteiskunnan’ alueella (johon toki poliittiset elimetkin kuuluvat) ja se ei onnistu tekemällä kompromisseja nykyisen valtaeliitin kanssa hallitusyhteistyössä. Poliittisen vallan valloittaminen on tietenkin keskeistä, mutta jos siihen ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia, olisi nyt keskityttävä mahdollisuuksien luomiseen, mikä ei ymmärrykseni mukaan onnistuisi hallitusasemassa.

    Tästä ehkä enemmän myöhemmin, pitää siirtyä kodinhoitoon.

  52. Hyvät toverit,
    vielä jatkan luokkakeskustelua. Muun muassa Turun kauppakorkeakoulun taloussosiologi Jani Erola on sitä mieltä, että luokkayhteiskunta on palaamassa. Luokka-asiaa on pohtinut myös kulttuuritutkija Katriina Järvinen, jonka ja jonka haastateltavien kanssa allekirjoittanut jakaa merkillisen ei-kuulu-mihinkään -kokemuksen. Ne ovat häpeän, erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteita.
    Elin 90-luvulla kovasti Luovassa Luokassa. Työskentelin free lance -toimittajana päästäkseni vapaasti vähintään kerran kuukaudessa Venäjälle. Sitä mukaa, kun kapitalismi marinoitui ja tultiin 2000-luvulle, olinkin pudonnut huolettomasta Luovasta Luokasta työelämän pohjasakaksi.
    Ehkä luokka-, prekariaatti- ja kamppailukeskustelu “resonoi” minussa niin voimakkaasti, sillä olen ensi kertaa elämässäni kokenut kuuluvani johonkin. Olen löytämäisilläni uuden työväenluokan.
    Voi olla, että vaikkapa Vasemmistoliiton yläkerrostumissa ja eliitissä on koko ajan kuuluttu jonnekin. Esimerkiksi Anna Mikkolan ja allekirjoittaneen kokemusmaailmat tuntuvat niin kovin erilaisilta.
    Vasemmistolla ei todellakaan ole hihassaan ässiä äänestäjien houkuttamiseksi. Merkille pantavaa nimittäin on, että 30-40 prosenttia ihmisistä jättää kokonaan äänestämättä. Jotain mätäähän systeemissä tuntuu olevan. Vuokralähiöiden ja syrjäseutujen vastarinta kanavoituu tällä hetkellä perussuomalaisiin ja muukalaisvihaan tai maahanmuuttokriittisyyteen.
    Tämän saattoi havaita, kun Pohjois-Savon vasemmistonaisten Ilotalo kävi Varpaisjärven maalaismarkkinonoilla.
    Voittopuolisesti suurin osa jututtamistamme ihmisistä sanoi, ettei heillä ole lainkaan poliittisia mielipiteitä, he eivät lainkaan ole poliittisia ihmisiä, mutta ne perussuomalaiset…. niissä on jotain… ja ne maahanmuuttajat ne vasta vievät leivän meidän suustamme.
    Arvelen, että muillakin kapitalismissa on erilaisuuden, ulkopuolisuuden ja häpeän kokemuksia, joihin saa kivasti lohtua potkaisemalla päähän vaikkapa maahanmuuttajaa.
    Ehkä he, jotka eivät äänestä, ovat jollain lailla oikeilla jäljillä. Äänestämällä sitä tuntuu vain legitimoivan vallitsevaa järjestelmää, mutta siitä seuraava lähiöiden johtopäätös on väärä. Potkaisemalla vieläkin heikompaa syntyy vain uusnatsismia.
    Elämme 1930-luvun henkisessä ilmapiirissä. Silloinkin osa työssäkäyvistä joutui anomaan kunnan jauhoja – niin kuin nyt toimeentulotukea – ja mikä oli seuraus? Yhteiskunta radikalisoitui äärioikealle.
    Nykyajan kunnan jauhot ovat erilaisia hyvinvointiyhteiskunnan jäänteitä prekaariluokalle: toimeentulotukea, lapsilisiä, vammaisen lasten hoitotukia, omaishoidon tukia, elatusmaksuja yms. Lisäksi tasapainotellaan sivutöillä, apurahoilla, harmailla töillä, vipeillä ja jopa marjanpoiminnalla.
    En myöskään ymmärrä, miten sana kamppailu saattaa joidenkin mielestä olla niin pelottava. Onhan näiden hyvinvointiyhteiskunnan rippeistä osalliseksi pääseminen jokapäiväistä kamppailua.
    Vaikeavammaisen lapsen äitinä kamppailin itseni Lapinlahden vammaisneuvoston puheenjohtajaksi ja jo melkein heti vammaisasioiden johtava viranomainen alkoi vikistä: “Tämä on provokaatiota tällainen. Minä luulin, että tämä on kunnanhallituksen asettama yhteistyöelin…”
    Suoraan sanoen. Ajattelin, että siinähän kimität. Olemme vasta nimittäin vammaisneuvostossa pääsemässä vauhtiin.
    Esikuvanani olivat ne lumpenproletariaattiin kuuluneet1930-luvun lapinlahtelaiseukot, jotka menivät täkäläiseen vallastaloon kysymään kunnan jauhoja. Avun tarvitsijat osuivat vallastaloon syöntiaikaan ja isäntä, jonka näpin alla ruoka-apu oli, käski naisten mennä hirteen. Toinen, sanavalmiimpi, sanoi, ettei ole edes köyttä. Isäntä heitti vastaukseksi lattialle ohjakset.
    Seuraavaksi eukot tulivat taloon kyläpoliisin kanssa. Saivat jauhonsa eivätkä penskat nääntyneet nälkään.

    Tiede-lehden nettiversiosta kopioin tähän loppuun pätkän otsikolla “Luokkayhteiskunnan paluu”.
    Luokkayhteiskunnan paluu?
    27.02.2008
    Teksti: Jarno Forssell
    Vastaus kysymykseen “kenen joukoissa seisot” on hämärtynyt Suomessa,
    missä sosiaalinen liikkuvuus on maailman huippua. Yhteiskuntaluokat ovat
    silti olemassa ja erot ehkä jopa voimistumassa…..

    Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2008 (lukekaapa, toverit, jatko toisaalta netistä).

    Yhteiskuntaluokka-sanaa on suomalaisessa keskustelussa kartettu kuin Voldemortin nimeä Harry Potterin velhomaailmassa. Luokka-sanan traumaattinen kaiku tulee niinkin kaukaa kuin vuoden 1918 sisällissodasta.

  53. borg:

    No ei tämä minullekaan mikään nautinto ole. Mutta sen verran kuitenkin, että kommentoin tässä ihan tuota artikkelia jossa käsitellään Vasemmistoliiton puoluekokousta, enkä siis esimerkiksi sinua. Minä luen toki omista lähtökohdistani tuota tekstiä (siis artikkelin tekstiä, en sinun) siten, että se on taas niin kummallisen vaikeaa myöntää, että oma kanta ja omat ehdokkaat eivät nyt vain vedonneet Vasemmistoliiton puoluekokouksen edustajiin tarpeeksi, ja sitten pitää keksiä aikamoiset salaliitot selittämään kuinka nämä takahikiäläiset nyt on viety kuin pässit köydessä.

    Pia Valkonen:

    Se ei kai ole yllättävää että ihmisillä on toisistaan poikkeavat kokemusmaailmat. Minä en muuten yrittänyt ollenkaan argumentoida sitä, että luokkia ei olisi. Tai sitä, että tietynlainen luokkayhteiskunta ei olisi syvenemässä. Lähinnä sitä, että jos käsittelemme näitä ilmiöitä vanhalla retoriikalla (ts käsitekoneistolla), niin samalla ensinnä rajaamme ilmiön jonkinlaiseksi menneisyyden toisinnaksi, ja toiseksi todistamme ulkomaailmalle, että roikumme edelleen marxismissa dogmaattisesti. Nyt kun jokunen vuosi sitten sosialismi pääsi sanana pannasta, niin ongelmaksi on muodostunut juuri se, että sillä ei ole muuta sisältöä kuin ihmisten henkinen taipumus ajatella sanan sisältöä vuosikymmeniä sitten käytössä olleen määrittelyn kautta, työläisen paratiisia, jossa vaan päivät koneita rassaillaan haalarit päällä. Mutta elämä on muuttunut sen verran vaikkapa 30-luvusta, että on melkoista älyllistä akrobatiaa kuvitella että nykyinen työelämä taipuisi suomifilmin hengessä viime vuosisadan alun vahvan työväenliikkeen visioimaan sosialistiseen malliin. Eikä se ole realismiakaan. Jos sanaa halutaan käyttää, olisi aika olennaista keksiä sille sisältö joka on kiinteästi suhteessa tähän päivään.

  54. Vasemmistoliiton virallinen analyysi maailman menosta on pahasti vinksallaan. Siitä seuraa monia asioita. Omalta osaltani tein jonkinlaista yhteenvetoa tähänmennessä tapahtuneesta Satakunnan Työn kolumnissa Tähän maailmanaikaan. Löytyy sivulta 8 täältä: http://erez.multiprint.fi/Satakunnan_Tyo1/lehti1.htm
    Lyhyesti sanoen pahin uhkamme ei ole ilmaston muuttuminen tai ympäristön tuhoutuminen. Suurin todellisen pelon aihe on suomalaisen yhteiskunnan taloudellis-teknisen perustan mureneminen globaalissa mittelyssä. Siihen kamppailuun ei kysytä meidän suostumustamme. EU:kin on vain yksi statisti maailman laidalla. Kun vasemmisto tekee poliittisia linjauksiaan, sen tulisi ymmärtää kokonaisuus ja pelin säännöt.

Kommentoi