Laiha vaalitulos Iso-Britannian sosialisteille
10.5.2010 | UutisetKolmen Iso-Britannian vaaleihin osallistuneen sosialistilistan yhteinen äänisaalis oli 48 700 ääntä eli 0,16 prosenttia kaikista annetuista äänistä.
Vaaleihin osallistuneet listat olivat Respect – Unity Coalition, Trade Unionist Socialist Coalition (TUSC) ja Skotlannin sosialistipuolue (SSP). Näistä ensimmäinen on vuonna 2004 perustetun yhteisrintamajärjestö RESPECT:in jatkajajärjestö, joka oli saanut vuoden 2005 vaaleissa yhden kansanedustajan, George Gallowayn. RESPECT kuitenkin hajosi vuonna 2007 kiistoihin Sosialistisen työväenpuolueen (SWP-UK) asemasta rintamajärjestön sisällä.
Järjestön tunnetuimpiin ehdokkaisiin kuuluvien Gallowayn ja Salma Yaqoobin johtama osa sai käyttää RESPECT-nimeä nyt käydyissä vaaleissa, mutta ei onnistunut uusimaan Gallowayn edustajapaikkaa. Vaikka kokonaisuutena lista menestyi heikosti, sen kärkiehdokkaat onnistuivat kuitenkin keräämään huomattavia ääniosuuksia. Yaqoob sai omalla vaalialueellaan 25 prosenttia äänistä, mutta jäi toiseksi Työväenpuolueen ehdokkaalle, jonka ääniosuus oli 33 prosenttia.
Galloway puolestaan keräsi 17,5 prosenttia oman alueensa äänistä, mutta vaalitaktikointi epäonnistui, sillä Galloway oli siirtynyt entiseltä vaalialueeltaan Bethnal Green & Bow’sta Poplar & Limehouseen tehdäkseen Bethnalissa tilaa listan toiselle ehdokkaalle, Abjol Miah’lle. Galloway ei kuitenkaan onnistunut syrjäyttämään Työväenpuoluetta Poplar & Limehousessa, eikä RESPECT:in uusi ehdokas Miah mennyt läpi Benthnal Green & Bow’ssa, vaikka onnistuikin silti saamaan 17,6 prosenttia äänistä.
RESPECT:in hajoamisen jälkeen SWP-UK lyöttäytyi yhteen Sosialistisen puolueen (SP) ja eräiden ammattiliittojohtajien kanssa TUSC-listaksi, joka oli ilman SWP-UK:ta osallistunut viime kesän EU-vaaleihin nimellä No2EU. Jo tuolloin oli ollut mukana myös Solidarity, joka irtosi vuonna 2006 Skotlannin sosialistipuolueesta.
Ay-johtajista listaa kannattivat mm. rautatie-, laiva- ja kuljetustyöläisten liitto RMT:n johtaja Bob Crow, vankilatyöntekijöiden liitto POA:n johtaja Brian Caton sekä julkisen ja kaupallisen alan liiton johtaja ja pääsihteeri. Mainittujen liittojohtajien lisäksi lista ei kuitenkaan onnistunut saamaan liittojen päättävien elinten tukea, vaikka esim. eräät RMT:n osastot tukivat hanketta, ja liitotkin asettuivat kyllä eräiden yksittäisten ehokkaiden taakse.
Kaikkiaan TUSC asetti ehdokkaita 41 vaalialueella. Socialist Workerin mukaan ehdokkaita ei asetettu alueilla, joilla he olisivat olleet ehdolla vasemmistolaisia Työväenpuolueen ehdokkaita tai RESPECT:in ehdokkaita vastaan.
No2EU-listalla mukana ollut, päivälehti Morning Staria lähellä oleva Britannian kommunistinen puolue (CPB) päätti olla osallistumatta vaaleihin TUSC:n listalla perustellen päätöstään mm. sillä, ettei se ollut saanut tuekseen ammattiliittoja. Puolue suositti Työväenpuolueen äänestämistä pienempänä pahana “suurimmassa osassa äänestysalueista, erityisesti siellä missä Työväenpuolueen ehdokas on todistetusti vastustanut imperialistista sotaa ja yksityistämistä, ja tukenut ay- ja muita demokraattisia oikeuksia”.
TUSC sai parhaat tuloksensa Coventry North Eastissa, Glasgow South Westissä ja Tottenhamissa, missä Dave Nellist, Tommy Sheridan ja Jenny Sutton saivat 3,7, 2,9 ja 2,6 prosentin kannatuksen.
Skotlannin sosialistipuolueen ehdokkaista neljä onnistui puristamaan kannatuksensa prosentin pintaan tai yli. Parhaiten pärjäsi Frances Curran Glasgow Eastissa 1,41 prosentin kannatuksella.
BBC: Election 2010. National Results
BBC: Election 2010. Birmingham Hall Green (Yaqoob)
BBC: Election 2010. Poplar & Limehouse (Galloway)
BBC: Election 2010. Bethnal Green & Bow (Miah)
BBC: Election 2010. Coventry North East (Nellist)
BBC: Election 2010. Glasgow South West (Sheridan)
BBC: Election 2010. Tottenham (Sutton)
BBC: Election 2010. Glasgow East (Curran)
TUSC: Election results for TUSC in the 2010 general election
RESPECT: A disappointing night for Respect (8.5.10)
Socialist World: Trade unionist and socialist coalition (6.2.10)
Socialist Worker: TUSC left coalition to stand in general election (2.2.10)
Weekly Worker: No more proscriptions, bans or secret cabals (21.1.10)
CPB: Executive Committee statement on elections (17.1.10)
BBC: Galloway bids for Poplar and Limehouse (31.12.07)
Miika
lainej
Risto Uljas
tuu
tuu
Surullista kyllä briteissä ainoat varteenotettavat vasemmistovoimat ovat vihreät ja Labourin vasemmisto (Labour Representation Committee jne.)
Mitenkäs se sosiaalidemokraattinen puolue, sai kolme paikkaa? Tai no, sen äänisaalis näyttäisi olevan 0,4 prosenttia ja 111 000 ääntä… Vihreätkin ovat prosentin saaliillaan ja alle 300 000 äänellä aika pieni tekijä.
http://news.bbc.co.uk/2/shared/election2010/results/
Tuon tilaston jälkeen meikäläinenkin tilanne näyttää aavistuksen valoisammalta.
“Olen antanut kertoa itselleni” ((c) Jari Sarasvuo) että liberaaleissa on vasemmistolaisempaa jengiä kuin Labourissa (tai David Arter yhdellä luennolla sanoi, hän itse on liberaalien jäsen). Meikäläisittäin tuo brittien valtavirta on hyvin oikealla — mutta eipä paljoa Suomenkaan “kärkikolmikko” heistä eroa. Konservatiivit ovat tuolla kyllä oma erikoisuutensa. Vähän kuin yhdistäisi samaan keitokseen kokoomuksen ja perussuomalaiset ja lisäisi vielä aimo annoksen imperialistista maustetta.
@Miika: SDLP on noita Pohjois-Irlannin puolueita. Mistä puheenollen, Sinn Féin sai 172 000 äänellä 5 paikkaa (joita eivät ota vastaan) niinkuin viimeksikin, mutta unionistien DUP sai 168 000 äänellä 8, ja menetti yhden; se oli DUP:n pj Peter Robinson (P-Irlannin pääministeri!) kun menetti 31 vuotta pitämänsä paikan Alliance Partyn ehdokkaalle…
Ok. Nuo alueelliset erot ovat hyvin merkittäviä, olisi ehkä kiintoisaa tarkastella. [Edit: Muistanko ihan väärin vai onko/oliko olemassa Labourin vasemmiston perustamaa puoluetta, yhdistyikö se liberaaleihin?]
Vihreiden saaliin suhteen kannattaa muistaa että vihreät käsittääkseni (pienpuolueelle järkevään tapaan) keskittyivät vain muutamaan paikkaan, mahdollisesti jopa tunkivat suurimman osan resursseistaan siihen että puheenjohtaja Lucas saataisiin mukaan.
Pohjois-Irlannin tilanne on vähän vaikeampi. Pääpuolueita on neljä jotka ovat jakaantuneet etnisen taustan/uskonnon/kansallisuuskysymyksen (valitse oma tapasi määritellä) mukaan: irlantilaisten/katolisten/tasavaltalaisten puolueet ovat maltillinen SDLP ja radikaalimpi Sinn Fein, ulsterilaisten/protestanttien/lojalistien puolueet ovat maltillinen UUP ja radikaalimmat DUP ja TUV. Lisäksi on kaksi yleis-pohjoisirlantilaista puoluetta, liberaali Alliance sekä vihreät.
Nationalistit historiallista syistä samaistuvat vasemmistoon ja lojalistit oikeistoon, mutta käytännössä erot tosiaan käsittääkseni kumpuavat enemmän ryhmäperusteista sekä siitä, miten radikaaleja poppoot ovat. (On olemassa myös vasemmistolainen ulsterilaispienpuolue PUP, mutta sitä haittaa se että se ainakin alkoi väkivaltaisimman ulsterilaisterroristiryhmän, UVF:n, ekstensiona, ja Irlannin pääoikeistopuolue Fianna Fail on myös alkanut levittäytyä P-I:n irlantilaisväestön keskuuteen.) Esim. SDLP samaistuu sosialidemokraattiseen liikkeeseen mutta on tehnyt yhteistyötä myös Irlannin porvaripuolueiden kanssa. Joidenkin Irlannin tasavallan tahojen (esim. Socialist Party) mukaan Sinn Feinkään ei ole kunnallispolitiikassa kovin vasemmistolaista linjaa vetänyt silloin kun se on valtaan päässyt…
Kaikilla muilla puolueilla paitsi Sinn Feinillä ja DUP:lla on yhteistyökumppani sillä isommalla saarella: SDLP:llä työväenpuolue, UUP:lla konservatiivit, TUV:lla itsenäisyyspuolue, Alliancella liberaalidemokraatit ja vihreillä, no, vihreät.
Liberaalidemokraateilla tosiaan on vasemmisto, mutta tällä hetkellä kabinettiin on otettu ilmeisesti lähinnä oikeistolaisempia, ns. Orange Book-liberaalidemokraatteja, joihin myös mm. Clegg kuuluu. Puolue itsehän on vanhan liberaalipuolueen ja labourista irronneiden sosialidemokraattien yhteistyön tulos: Sosialidemokraatit kuitenkin edustivat labourin OIKEISTOA jolle Foot ja muut työväen asiaa ajaneet olivat kommareita ja olivat se liittosuhteen oikeistolaisempi osa.
Itse asiassa kabinetti on aika nerokkaasti koottu: Libdemit voivat ohittaa vasemmistolaiset kannattajansa ja konservatiivit euroskeptikkonsa, ja ensi vaaleissa epävakaalta näyttävä koalitio voi jopa lisätä kannatustaan kun libdemit todistavat että osaavat olla hallitusvastuussa ja konservatiivit että eivät ole enää ummehtunut thatcherilainen puolue vaan moderni, maltillinen, sopuisa jengi joka leikkelee hyvinvointivaltin modernisti ja maltillisesti palasiksi. (Tai sitten konservatiivit paljastuvat samaksi ummehtuneeksi thatcherilaiseksi puolueeksi kuin aina, libdemit hajoavat jne – mutta tarkastellaanpa vain vihreiden hallitustaivalta Suomessa ja sitä, miten se on vaikuttanut puolueen menestykseen…)
Kiitos Tatu, hyvää selvitystä.