Teollisuuden arvonlisäyksestä yhä pienenevä osa sijoitetaan takaisin tuotantoon, sanoo SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja Matti Huutola.

Huutola kantaa huolta huonosti menestyvistä suuryrityksistä, jotka tilastaan huolimatta jakavat hyviä osinkoja. “Lähtökohtana pitäisi olla elvytys ja uusien työpaikkojen luominen. Millä työpaikat luodaan, jos investointivara syödään ylisuurilla osingoilla?” hän kysyy.

SAK:n mukaan teollisuuden investointiaste uhkaa jo vajota alle 10 prosenttiin arvonlisäyksestä. Lukema on varsin alhainen, jos sitä vertaa vuosien 1950-1990 väliseen ajanjaksoon, jolloin takaisininvestointiaste oli 25 prosenttia. “Jopa 1990-luvun laman oloissa investointiaste oli selvästi nykyistä suurempi.”

Myös Kelan entinen erikoistutkija Seppo Ruotsalainen on kiinnittänyt ilmiöön huomiota. Vuonna 2005 julkaistussa kirjassaan hän tarkasteli ajankohtaisia talousuutisia, joissa yhtiöt samanaikaisesti irtisanoivat työvoimaa ja jakoivat huomattavia osinkoja. Ruotsalaisen mukaan keskeinen selitys löytyy Marxin voiton suhdeluku -analyysistä.

“Osingot ovat yrityksissä ylimääräistä rahaa, joka pyrkii painamaan alaspäin voiton suhdelukua (tai ei ainakaan kohota tuota suhdelukua riittävästi ylöspäin) ja josta yrityksen on johtonsa mielestä suorastaan päästävä eroon ‘taseita keventämällä’. Nuo yritykset ovat omalla alueellaan tavallaan saavuttaneet kapitalismin niille tarjoaman ‘kannattavan’ tuotannollisen toiminnan ylärajan. Ne eivät katso voivansa käyttää ylimääräisiä rahojaan riittävää (mielestään riittävää) voittoa tuottaviin lisäinvestointeihin, mikä aiheuttaa niille tarpeen vapautua noista varoista osinkoja jakamalla samalla kun ne pyrkivät vapautumaan (investointien ‘puuttumisen’ johdosta) ‘ylimääräiseksi’ muuttuvasta työvoimastaan.”

SAK: SAK:n Huutola: Ylisuuret osingot syövät investointeja ja palkkamalttia (2.3.10)

Seppo Ruotsalainen: Syrjäytyminen – syrjäyttäminen. Luku 6: Marxilainen haaste