Toimittaja: Joonas Laine
Kuva: iQue Comunismo!: Presidente de la República Bolivariana de Venezuela, Hugo Chávez Frías (CC-lisenssi)”

Venezuelan presidentti Hugo Chávez piti marraskuussa kansainvälisessä vasemmistopuolueiden kokouksessa puheen, jossa hän vaati viidennen internationaalin perustamista. Kapitalismin kriisi, sodan uhka ja luokkataistelun painopisteen muutos Etelä-Amerikkaan vaativat hänen mukaansa sosialismia kannattavien tahojen yhteistyön tiivistämistä. Suuri osa kokousväestä suhtautui uuden sosialistisen internationaalin perustamiseen ainakin periaatteessa myönteisesti, mutta löytyi myös tahoja, joiden mielestä sosialismin tavoite rajaa yhteistyön piirin liian kapeaksi.

Presidentti Chávez otti viidennen internationalin perustamisen esille sekä kansainvälisessä vasemmistopuolueiden kokouksessa että samaan aikaan käynnissä olleessa Venezuelan yhdistyneen sosialistipuolue PSUV:n puoluekokouksessa marraskuun loppupuolella.

Vasemmistopuolueiden kokouksessa oli edustus 55 puolueesta ja 31 maasta, ja osallistujapuolueiden kirjo oli varsin laaja. Mukana oli vanhan, sosiaalidemokraattisen Sosialistisen internationaalin jäseniä kuten Nicaraguan sandinistit, Meksikon PRI ja tarkkailijajäsenenä oleva palestiinalainen Fatah; vanhoja ja vakiintuneita kommunistipuolueita edustivat mm. Kreikan KKE, Portugalin PCP ja Ranskan PCF; uusista vasemmistopuolueista mukana olivat mm. Saksan Die Linke, Portugalin Vasemmistoblokki ja Ranskan Uusi antikapitalistinen puolue NPA. Lopuksi mukana oli myös joukko maassaan hallitusvaltaa pitäviä puolueita, kuten Kuuban kommunistinen puolue, Zimbabwen ZANU-PF sekä Kiinan ja Vietnamin kommunistiset puolueet.

Internationaalit ensimmäisestä neljänteen

Chávez asetti puheissaan esille nostamansa viidennen internationaalin jo järjestyslukunsakin puolesta osaksi kansainvälisen työväenliikkeen historiaa.

Myös ensimmäisenä internationaalina tunnettu Kansainvälinen työväenliitto toimi vuosina 1864-1876, ja sen tunnetuimpia johtajia olivat Karl Marx, Pierre-Joseph Proudhon ja Mihail Bakunin. Liitto hajosi pian Pariisin kommuunin kukistumisen jälkeen sosialistien ja anarkistien erimielisyyksiin.

Toinen internationaali perustettiin vuonna 1889 Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen johdolla, ja siinä toimineita nimekkäitä henkilöitä olivat mm. Rosa Luxemburg, ja Karl Kautsky. Järjestö kuitenkin hajosi vuonna 1914 ensimmäisen maailmansodan alettua, kun miltei kaikki sen jäsenpuolueet asettuivat kannattamaan oman maansa sotapolitiikkaa kansainvälisen solidaarisuuden sijaan.

Toisen internationaalin raunioille perustettiin kaksi järjestöä, Euroopan sosiaalidemokraattien Sosialistinen internationaali sekä vallankumouksellisen Neuvosto-Venäjän johdolla kolmas eli Kommunistinen internationaali. Komintern lakkautettiin toisen maailmansodan aikana, mutta Sosialistinen internationaali (joka toisen maailmansodan jälkeen sai nykyisen nimensä) on edelleen olemassa maailman sosiaalidemokraattisten puolueiden yhteistyöjärjestönä.

Edellämainittujen lisäksi vuonna 1938 perustettiin vielä Neuvostoliitosta karkotetun Lev Trotskin ja hänen seuraajiensa aloitteesta Neljäs internationaali. Toisin kuin aiemmat internationaalit, se ei koskaan onnistunut saavuttamaan joukkomittaista kannatusta, ja pian toisen maailmansodan jälkeen se pirstoutui lukuisiksi pienryhmiksi, joiden vaikutus politiikkaan on ollut vaatimatonta. Vaikka eräät pienryhmät ovat ainakin 80-luvulta asti vaatineet viidennenkin internationaalin perustamista, nykyään ainoa merkittävä ryhmä, joka edelleen käyttää järjestysnumeroa nimessään, on Neljäs internationaali FI.

Chávezin linjaukset

Molemmissa puheissaan Chávez otti kantaa edeltäneisiin internationaaleihin, ja huomautti näiden kaikkien saaneen alkunsa Euroopassa. Tämä heijasti alueen silloista asemaa maailmanlaajuisen luokkataistelun näyttämönä, mutta Chávezin mukaan sen painopiste on nyt siirtynyt Etelä-Amerikkaan. Hän linjasi kaavailemansa viidennen internationalin sisältöä mm. arvostelemalla reaalisosialismia ja sosiaalidemokratiaa, jotka hänen mielestään on esikuvina hylättävä. Vielä erityistä arvostelua sai osakseen Neuvostoliiton kommunistinen puolue ja sen johtama kommunistinen maailmanliike. Chávezin mukaan NKP:n aikaansaama muiden maiden puolueiden yhdenmukaistaminen vastaamaan NKP:n näkemyksiä ja etuja johti huonoihin tuloksiin mm. Etelä-Amerikassa.

Venezuelan tulevaisuuden osalta Chávez linjasi Lenin ‘Valtio ja vallankumous’ -kirjasta heiluttaen tehtäväksi hävittää porvarillinen valtio ja asettaa sen paikalle vallankumouksellinen valtio. Hän totesi myös avoimesti, että Venezuela on edelleen kapitalistinen maa, jossa vallankumousta ei tässä merkityksessä vielä ole tehty.

Puhe herätti vasemmistopuolueiden kokouksessa paljon keskustelua. Erääksi vedenjakajaksi nousi ei enempää eikä vähempää kuin uuden internationaalin tarkoitus. Brasilian työväenpuolueen edustaja Valtar Pomar ilmoitti puolueensa kannaksi, että internationaalin ei tule olla sosialistinen, sillä se rajaa yhteistyön liian kapealle alalle. Pomarin mukaan parempi vaihtoehto olisi yleisemmän tason imperialisminvastainen yhteistyöjärjestö. Myös Venezuelan kommunistinen puolue PCV esitti vastaavantapaisia varauksia, mm. kiinnittämällä huomiota kokouksen osallistujien kirjoon, ja piti tältä pohjalta perustettavaa internationaalia toimintakyvyttömänä.

Puolueita, jotka ilmaisivat kiinnostuksensa, mutta eivät vielä sitoutuneet mihinkään kantaan, olivat mm. Portugalin Vasemmistoblokki, Die Linke, NPA, Kuuban kommunistinen puolue ja Kolumbian Demokraattinen vaihtoehtopuolue.

Osa osallistujapuolueista oli kuitenkin jo nyt valmis sitoutumaan uuteen sosialistiseen internationaaliin. Näitä olivat Venezuelan PSUV:n lisäksi Bolivian presidentti Evo Moralesin puolue MAS ja Ecuadorin hallituspuolue Maan liitto. Lisäksi El Salvadorin FMLN ilmoitti kannatuksestaan, vaikkakin puolueen tuella maan presidentiksi viime vuonna valittu Mauricio Funes irtisanoutuikin hankkeesta.

Näistä erimielisyyksistä huolimatta kokous hyväksyi kuitenkin Caracasin sitoumuksen. Siinä tuomitaan mm. Yhdysvaltain sotilastukikohdat Kolumbiassa ja Panamassa, vaaditaan maailmanlaajuista rauhanliikettä ja sosialistisen tietoisuuden levittämistä.

“Nykyinen kapitalistinen kriisi ei ole pelkkä talouskriisi; se on rakenteellinen pääoman kriisi, missä yhdistyvät talous-, ympäristö-, ruoka- ja energiakriisi. Yhdessä tämä kaikki merkitsee kuolemanvaaraa ihmiskunnalle ja maapallolle. Vastauksena tähän kriisiin vasemmistolaiset liikkeet ja puolueet näkevät luontolle puolustamisen ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan rakentamisen yhtenä niistä keskeisistä tekijöistä, joiden avulla kamppailemme paremman maailman puolesta.”

Viidennen internationaalin perustava kokous on näillä näkymin suunnitteilla ensi huhtikuulle, jolloin se samalla juhlistaa Latinalaisen Amerikan 200-vuotista itsenäisyyttä Espanjan siirtomaavallasta.

Aloitteen kansainvälinen vastaanotto

Chávezin avaus sai pikaisesti osakseen useita myönteisiä kannanottoja. Venezuelassa aktiivisesti toimivan trotskilaisen IMT-internationaalin johtaja Alan Woods piti Chávezin puhetta “erittäin radikaalina”, ja näki siinä toivoa, sillä Woodsin mielestä Venezuelan vallankumousprosessia on riivannut asioiden hidas eteneminen. Australian Sosialistista liittoa kokouksessa edustaneet Fred Fuentes ja Kiraz Janicke suhtautuivat niin ikään myönteisesti Chávezin aloitteeseen kirjoittamissaan lehtiartikkeleissa.

Toivon lisäksi eräät kirjoittajat nostivat esille myös vaatimuksia uudelle internationaalille. Augusto Pinochetia Kuuban paennut chileläinen, nykyään Caracasissa asuva sosiologi Marta Harnecker perää uudelta yhteistyöjärjestöltä uutta kulttuuria ja osallistuvan toimintaympäristön luomista.

Jos samat puolueet kaikkine vanhoine vikoineen liittyvät tähän uuteen internationaaliin, järjestö saattaa muuttua viidenneksi byrokraattiseksi internationaaliksi, hän varoitti. Harneckerin mukaan suuri osa ihmisistä hylkii politiikkaa juuri siksi, että käytännön osallistumismahdollisuudet ovat niin mitättömiä, eikä uusi internationaali saa jättää tätä huomiotta.

“Presidentti [Chávez] on ensimmäinen johtaja, joka on ymmärtänyt että ilman kansan valtaa vallankumouksellinen prosessi ei etene. Jos vain puhutaan vallasta, mutta ihmiset eivät saa mahdollisuutta tehdä päätöksiä, ei se ole mitään osallistumista.”

Vielä karvan verran kriittisemmin asiaan suhtautuu Neljännen internationaalin International Viewpoint -lehdessä Ranskan NPA:ta edustava François Sabado. Aloite sinänsä on kyllä hyvä, eikä Neljännellä internationaalilla ole hänen mukaansa mitään sitä vastaan, että sen tilalle tulisi viides. Sabado kuitenkin varoittaa Viidettä internationaalia sortumasta liian suvaitsevaan liittolaispolitikkaan:

“On yksi asia tehdä sopimuksia maiden kanssa, joilla on imperialisminvastaiset hallitukset, tai sellaistenkin kanssa, joilla saattaa olla taantumukselliset hallitukset. Voidaan myös vastustaa imperialismin hyökkäyksiä eräitä maita vastaan. On kuitenkin aivan toinen asia antaa poliittista tukea sellaisille valtaapitäville kuin Kiinan kommunistinen puolue tai Iranin islamilainen tasavalta… Viidennellä internationaalilla ei voi olla mitään tekemistä tällaisten hallitusten kanssa.”

Vaikka enemmistö maailman vasemmistopuolueista lienee jättänyt ilmaisematta asiasta mielipiteensä, niin mahtuipa sekaan yksi enimmäkseen kielteinenkin arvio. Sen esitti Liitto viidennen internationaalin puolesta, jonka mielestä maailman vasemmiston tilaa kuvaa hyvin se, että aloitteen Viidennen internationaalin perustamisesta tekee Hugo Chávezin kaltainen henkilö.

“Vallankumoukselliset eivät voi antaa uuden työväen internationaalin perustamista porvarillisen valtion päämiehelle, siis valtion, joka puolustaa tuotantovälineiden kapitalistista omistusta ja pitää sitä yllä armeijan ja poliisin keinoin Venezuelan työläisiä ja köyhiä vastaan. [..] Tämä on olennainen kysymys, riippumatta niistä monista kerroista, jolloin Chávez on ottanut yhteen Yhdysvaltain tai Kolumbian hallitusten tai Venezuelan liike-elämän ja maanomistajien eliitin kanssa.

“Tällaiseen valtioon sidottu internationaali ei voisi koskaan olla työväenluokkainen, sosialistiseen vallankumoukseen sitoutunut internationaali, vaan ainoastaan sosialisteiksi pukeutuneiden porvareiden internationaali. Jos sellainen perustettaisiin Chávezin ja hänen porvarillisen hallituksensa alaisuudessa, se ei koskaan kykenisi itsenäiseen luokkapolitiikkaan.”

Links: Venezuela: Hugo Chavez calls for international socialist unity (27.11.09)

International Viewpoint: Chavez calls for Fifth International (November 2009)

Voices: First Extraordinary Congress of the PSUV - Chavez calls for the Fifth International (30.12.09)

IDM: First Extraordinary Congress of the PSUV - Chavez calls for the Fifth International (23.11.09)

Venezuelanalysis: Between Caracas and Delhi (7.12.09)

Workers Power: Chávez calls for Fifth International (Winter 2009)

Venezuelanalysis: El Salvador’s FMLN welcomes Hugo Chavez’s call for a Fifth International (23.12.09)

Venezuelanalysis: “The 5th International Requires a New Left Culture” (10.12.09)

VHeadline: Venezuela’s PCV prepares for Fifth International with Continental Anti-imperialist Front (8.12.09)

Marxism-Leninism Today: Left Gathering in Caracas Takes on the World