Toimittaja: Markku Hongisto
Kuva: Erkka Lehto

Reaalisosialismin romahduksen jälkitunnelmissa 1997 perustettiin Suomeen Karl Marx -seura. Seuran tarkoituksena on ollut edistää Karl Marxin ajatteluperinteen tutkimusta ja siitä käytävää keskustelua. Tällä hetkellä järjestöä luotsaa aate- ja oppihistorioitsija Vesa Oittinen, joka toimii professorina Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa.

Oittisen mukaan vielä seuran perustamisajankohtana kaikki eivät rohjenneet uskoa Marxin ajattelun uudelleen elpymiseen. Kaukonäköisimmille oli toki selvää jo silloin, että irtipäästetty kapitalismi ennemmin tai myöhemmin tuottaisi omat vastavoimansa. Mutta vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana on nähty Marxin melkoinen “comeback”, jopa vahvempana kuin seuraa perustaessa uskallettiin toivoa.

Suomen vasemmisto tarpoo jälkijunassa

“Marx-seuran tavoitteet eivät aluksi olleet kovin kunnianhimoisia. Lähdimme siitä, että pitäisi jollain tavoin turvata Marxin ja yleensä marxilaisesta perinteestä ponnistavan kriittisen ajattelun läsnäolo etenkin tutkijoiden parissa. Samalla näytti myös selvältä se, että pyrimme pysyttäytymään puoluepolitiikan ulkopuolella”, toteaa Oittinen.

Oittinen arvioi, että Suomi on kuitenkin Marx-renessanssissa muita jäljempänä. Yhtenä syynä on poliittisen vasemmistomme perinteinen anti-intellektuaalisuus. Kun vertaa Suomen vasemmiston lähes olemattomia aikaansaannoksia esimerkiksi siihen monipuoliseen työhön mitä Saksan vasemmistopuolue on yhteistyössä vasemmistosivistyneistön kanssa tehnyt nykykapitalismin analysoimiseksi, niin suorastaan hävettää.

“Minusta näyttää siltä, että sen jälkeen kun SKP:n talouspoliittinen jaosto lakkautettiin, oikeastaan kukaan Vasemmistoliiton piirissä ei ole pyrkinyt selvittämään, mitä suomalainen kapitalismi on, millaisia muutoksia siinä on tapahtunut ja mitkä ovat maamme hallitsevan eliitin taloudelliset ja poliittiset tavoitteet. Sen sijaan että olisi analysoitu, millaisessa yhteiskunnassa oikein elämme ja mitä pitäisi tehdä, on tyydytty julistamaan, että “sydämesi on vasemmalla” ja muuta vastaavaa sentimentaalista soopaa, puuskahtaa Oittinen.

Pysyvintä on Marxin analyysi kapitalismista

“Minulta on usein kysytty, mikä Marxin yhteiskunta-analyysissä on pysyvää. Vastaan tähän yhä uudestaan samoin sanoin: Marxin harjoittama poliittisen taloustieteen kritiikki. Hänen löytämänsä kapitalismin peruslainmukaisuudet – lisäarvoteoria, voiton suhdeluvun laskutendenssi jne. – ovat osoittautuneet hämmästyttävän kestäviksi teoreettisiksi löydöiksi, vaikka Marx muotoili ne jo 140 vuotta sitten.”

Tietysti yhteiskunta on noista ajoista muuttunut paljon, mutta Vesa Oittisen mukaan kapitalismin perusolemus on pysynyt samana. Hänen mielestään tämä näkyi mm. finanssikriisin puhjetessa 2008, jolloin monet valtavirran taloustieteilijöistäkin joutuivat myöntämään, että Marxin teoria kapitalismin kriiseistä todentui jälleen kerran.

“Toki Marx löi myös useasti kirveensä kiveen, mutta kiinnostavaa kyllä se tapahtui useimmiten silloin, kun hän meni omien taloudellisten teorioidensa ulkopuolelle ja povasi turhan innokkaasti esimerkiksi poliittisia kriisejä. Näin esimerkiksi vuosina 1857—58, jolloin Marx oli jopa huolissaan siitä, ehtisikö saada taloustieteelliset tutkimuksensa päätökseen ennen kuin talouskriisi aiheuttaisi vallankumouksen”, kuvailee Oittinen.

Oittisen mukaan onkin osoittautunut, että taloudelliset kriisit eivät yleensä ole johtaneet poliittisiin vallankumouksiin. Taloudellisen ja poliittisen tason välillä on paljon enemmän välityksiä kuin mitä Marx alunperin oletti.

Marx-kuva muuttuu, muuttuuko vasemmisto?

Kun Oittiselta utelee, millaisia muutoksia Marx-kuvassa on tapahtunut, on vastaus yksiselitteinen: suurin muutos nykytilanteen ja 70—80-lukujen välillä on siinä, että Neuvostoliiton ja kommunistisen liikkeen virallinen ideologia marxismi-leninismi on nyt tiessään. Tuskin kukaan tunnustautuu enää “marxisti-leninistiksi”. Tuota oppirakennelmaa ei juuri kaivatakaan, sillä siihen sisältyi paljon tieteellisesti perustelemattomia väittämiä.

“Toinen merkittävä muutos aiempaan on se, että Marxin ja Engelsin koottujen teosten kriittinen laitos, niin sanottu MEGA, on tuonut päivänvaloon valtavasti uutta, aiemmin julkaisematonta materiaalia Marxista. Tässä valossa Marx näyttäytyy paljon etsiskelevämmältä, eri teoreettisia vaihtoehtoja kokeilevampana ajattelijana; hän ei ollut sellainen monoliitti, jollaiseksi hänet aiemmin oli kuvattu”, luonnehtii Marx-seuran puheenjohtaja.

Mutta ottaako Suomen vasemmisto Marxista oppia? Tuskinpa vain, tai ainakin verrattain niukasti. Esimerkiksi Oittinen tarjoaa takavuosien Kansan Uutisia, jota lukiessa syntyi toisinaan vaikutelma kuin täällä ajateltaisiin, että kyllä “rasvanahkaduunari” tietää missä mennään ilman että joku professori tai dosentti tulee siihen sössöttämään kaiken maailman teorioita.

“No niinhän tietysti arkipäivän kokemukset työelämässä opettavat ihmisille kaikkein kouriintuntuvimmin kapitalismin olemusta. Mutta jos halutaan selvitellä kapitalismin luonnetta tämän välittömän arkikokemuksen ylittäen, niin olisi kyllä melkoista pyörän keksimistä uudelleen, jos täysin sivuutettaisiin Marxin työn tulokset”, huomauttaa Oittinen.

“Sitä paitsi kyllä populistitkin, meillä siis erimerkiksi perussuomalaiset, osaavat arvostella kapitalismia. Mutta vasemmiston tulisi erottua populisteista siten, että se perustaa kapitalismikritiikkinsä talouden ja yhteiskunnan tieteelliselle analyysille, jonka pohjalta se sitten muotoilee tavoitteensa. Jos vasemmisto irrottautuu tieteellisestä kapitalismikritiikistä, ei sille jää muuta mahdollisuutta kuin kilpailla populistien kanssa näiden omin asein. Ja siitä tuskin mitään kestävää seuraa”, tiivistää Vesa Oittinen.

Kirjoitus on alunperin julkaistu Vasemmistoliiton varsinaisuomalaisten paikallisyhdistysten lehdessä Vasen Suunta 2/2009.