Toimittaja: Joonas Laine
Kuva: http://www.flickr.com/photos/tuija/ / CC BY-NC-SA 2.0

Elvytys on sana, joka talouskriisin puhjettua on noussut kaikkien huulille. Eduskunnan työväenpuolueet haluavat lisää ja parempaa elvytystä, ja porvaritkin ovat periaatteessa elvytyksen kannalla, joskin tietysti varovaisemmin kuin oppositio. Vasemmistoliitto on vasenta siipeään myöten mukana elvytyskuorossa, mutta harvemmin on nähnyt tekstiä, jossa olisi pohdittu sitä, mistä elvytyksessä on kyse.

SDP:n silloinen kansanedustaja, nykyinen europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari vaati kesäkuun alussa hallitukselta siirtymistä talouden lume-elvytyksestä tositoimiin. “Talouskriisin vaikutusten pysäyttämiseksi tarvitsemme nopeaa ja vahvaa elvytystä kuten julkisia investointeja ja kulutuskysyntää ylläpitäviä toimia”, Jaakonsaari peräsi, ja jatkoi: “Saimme kuitenkin veronkevennyksille perustuvan elvytyspaketin, joka ei ole lisännyt toivotussa määrin kulutusta tai kotimaista kysyntää.”

Jaakonsaaren puheenvuoron konkreettiset vaatimukset liittyivät lisäksi työttömille räätälöitäviin “aktiivitoimiin” ja muihin kontrollimuotoihin, jotka eivät tarjoa näköaloja työllistämistuella rahoitettuja “työharjoittelupaikkoja” pitemmälle. “Koulun ammatinvalinnanohjauksen jatkoksi luodaan tarkistusjärjestelmä, joka poimii ne nuoret, jotka eivät siirry jatkokoulutukseen”, Jaakonsaari visioi. (SDP, 2.6.09.)

Seuraavana päivänä SDP:n varapuheenjohtaja Pia Viitanen keskittyi puheenvuorossaan niin ikään vaatimaan valtion rahaa rakennusprojekteihin, ja tukea omistusasuntojen rakentamisen sijaan kohtuuhintaisille vuokra-asunnoille. “Hallitus elvyttää rakennusyritysten toimintaa, mutta asuntopoliittisesti yhteiskunnan tukea tarvitsevat myös asukkaat. Nyt vuokrat ovat kohtuuttomia ja nousevat edelleen”, Viitanen sanoi. (SDP, 3.6.09.)

Puoluesihteeri Ari Korhonen oli myös ottanut kantaa elvytyskysymykseen vappupuheessaan Pieksämäellä. Korhonen arvosteli tuolloin ympäristöministeriötä paikallisen Ideaparkin rakennushankkeen tyrmäämisestä, sillä hanke olisi hänen mielestään luonut kipeästi tarvittuja työpaikkoja. “Rakentamisen elvyttämiseksi on panostettava julkisiin investointeihin kuten koulujen, päiväkotien ja vanhainkotien korjaamiseen sekä kasvua ja kestävää kehitystä tukeviin liikenneinvestointeihin”, hän vaati. (SDP, 1.5.09.)

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen veti eduskunnan budjettikeskustelussa syyskuussa yhteen puolueensa arvostelua hallituksen valitsemaa talouspolitiikkaa kohtaan.

“Ensimmäisen virheen hallitus teki valitessaan työkalukseen veroelvytyksen. Elvytyksen olisi voinut rakentaa selvemmin julkisen kysynnän varaan ohjaamalla taloudellisesti tehokas menoelvytys kuntien kautta korjaus- ja muuhun rakentamiseen. Näin olisi tuettu horjuvaa kuntataloutta sekä saatu parempia työllisyysvaikutuksia.” (SDP, 15.9.09.)

Kaikissa näissä vaatimuksissa ytimenä on ollut nuorten ja työttömien lisäkontrollin ohella valtion rahojen kanavointi julkisina investointeina rakennus- ja korjaushankkeisiin. Kysymys kuuluu: mitkä tahot hoitaisivat julkisella rahalla käynnistetyt rakennus- ja muut hankkeet? Rakennusteollisuus ry:n toimitusjohjaja Tarmo Pipatti vastaa:

“Asuntorakentamisen lisäelvyttäminen on yksi tärkeimpiä tehtäviä. Suuria hankkeita on odottamassa ratapuolella, ja kaikki tiedämme että teiden korjausvelka vain kasvaa entisestään. Kotitalousvähennys pitäisi laajentaa koskemaan myös uudispientalorakentamista. Kohteita rakennusalalla riittää, nyt tarvitaan vain päätöksiä niiden puolesta.” (RT, 12.8.09.)

Vasemmistoliitto soittaa samaa levyä

Vasemmistoliiton vaatimukset talouskriisin vuoksi kasvaneen työttömyyden hoitamiseksi pois päiväjärjestyksestä ovat seurailleet samoja reittejä kuin SDP:kin. Maaliskuussa puolueen silloinen puheenjohtaja Martti Korhonen vaati puolueen eduskuntaryhmän puheenvuorossa hallitukselta “voimakasta elvyttävää piristysruisketta”. Konkreettisesti se tarkoitti lisärahaa kuntien työpaikkojen säilyttämiseen ja rakennusprojekteihin.

“Valtion tukea on nyt ennen muuta suunnattava kuntien hyvinvointipalvelujen säilyttämiseen ja kuntien irtisanomisten ja lomautusten estämiseen. Tärkeitä elvytyskohteita ovat myös rakennusinvestoinnit sekä energian säästöön ja uusituvan energian käyttöön suuntautuvat julkiset investoinnit sekä alan tutkimus ja tuotekehitys. Nämä vihreät investoinnit tuovat niihin sijoitetut eurot aikanaan korkoineen takaisin muun muassa uusien työpaikkojen muodossa.”

“Muun muassa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLAn tuoreimmassa ennusteessa on tarkasteltu asetelmaa, jossa vertaillaan erilaisten elvytyskeinojen tehoja. Esimerkiksi rakennustoiminnan kautta elvyttäminen tuo lähes kaksinkertaiset työllisyysvaikutukset kuin saman rahasumman käyttäminen verojen alentamiseen.” (Vasemmistoliitto, 31.3.09.)

Puolueen kesällä valittu uusi puheenjohtaja Paavo Arhinmäki arvosteli heti valintansa jälkeen hallituksen veroelvytystä, ja vaati lisää rahaa julkiseen elvytykseen. “Jos halutaan aidosti vaikuttavaa elvytystä, pitää panostaa mm. korjaus- ja vuokra-asuntojen rakentamiseen, ratahankkeisiin sekä muihin ympäristöä ja energiaa säästäviin investointeihin”, hän sanoi.

Arhinmäki vaati myös pienimpien sosiaalietuuksien korottamista, joka hänen mukaansa on myös elvyttävä toimenpide. “Pienituloiset käyttävät kaikki lisäeuronsa kotimaisen kysynnän vahvistamiseen”. (Vasemmistoliitto, 17.6.09.)

Puolueen kansanedustaja Jyrki Yrttiaho ajoi Turun telakalle myönnettävää parinkymmenen miljoonan euron vuotuista innovaatiotukea. Kansan uutisissa syyskuussa hän arvosteli hallituksen lisäbudjettiesitystä sekä vuoden 2010 budjettia siitä, ettei niissä lainkaan mainittu innovaatiotukea, jota viime vuonna maksettiin 18 miljoonaa. (KU, 17.9.09.) Eduskunnan täysistunnossa syyskuussa hän piti valtion telakoille tekemiä tilauksia hyvänä työllisyyspolitiikkana:

“Lisäbudjetissa ehdotetaan Rajavartiolaitokselle 58 miljoonan euron tilausvaltuutta öljyntorjuntakykyisen ulkovartiolaivan hankintaan. Tilauksen suunnitteluun käytetään tänä vuonna 3 miljoonaa. Pienillä telakoilla on parhaillaankin työn alla kotimaisia valtion tilauksia. Ne ovat tietenkin aivan oikeaa työllisyyselvytystä, perusteltuja hankintoja.” (Vasemmistoliitto, 18.9.09)

Yrttiaho vaati hallitusta asettamaan tuen ehdoksi telakkateollisuuden kotimaisuusasteen korottamisen ja suomalaisen ammattityövoiman ensisijaisen turvaamisen. Turun telakka on käytännössä kokonaan eteläkorealaisen STX Business Groupin omistuksessa, mutta Yrttiahon vaatimus kotimaisuusasteen nostosta koskee vain telakan työvoimaa, ei itse telakkaa.

Vasemmistoliiton vasemman siiven eräänlainen johtohahmo, nyt jo taustalle vetäytynyt Esko Seppänenkin tunnusti alkuvuonna julkaisemassaan talouskriisikirjassa, ettei skeptisyydestään huolimatta näe muita vaihtoehtoja kuin laulaa elvytyskuorossa. (Seppänen 2009, 12.)

Myöskään Suomen kommunistisen puolueen esitykset eivät liiemmin poikkea esimerkiksi Vasemmistoliiton vaatimasta elvytyksestä.

“Päivähoitoon, kouluihin ja kirjastoihin on osoitettava lisää 300 miljoonaa euroa. Vanhustenpalvelujen skandaalimaista tilaa on korjattava vähintään 350 miljoonalla eurolla. Terveyskeskuksiin ja erikoissairaanhoitoon on lisättävä 200 miljoonaa. Asuntotuotantoon ja asumistukeen tarvitaan lisää 700 miljoonaa. Näillä toimilla luodaan samalla lisää työpaikkoja. [..] Tällaisen työllisyys-, perusturva- ja kuntapalveluohjelman rahoitukseen tarvittavasta runsaasta kahdesta miljardista merkittävä osa palaisi valtiolle ja kunnille verotuloina.” (SKP, 15.9.09.)

Valtavirrasta poikkeavaa lähestymistapaa edustaa kuitenkin vaatimus, että kuntien ja valtion tulisi itse ryhtyä luomaan työpaikkoja. Aloite jää kuitenkin yhden lauseen varaan, ja kahden miljardin elvytyspaketti jää päällimmäiseksi vaatimukseksi.

Elvytyksellä turvataan työnantajien toimintaedellytykset

Yksinkertainen määritelmä elvytykselle on, että elvytyksessä veronmaksajien rahalla turvataan kapitalistien toimintaedellytyksiä silloin, kun he itse ovat muuttuneet kyvyttömiksi auttamaan itseään. Valtio toimii näin yksityisen liiketoiminnan takaajana, mitä työväenpuolueet ovat valmiita tukemaan työpaikkojen pelastamisen verukkeella.

Työnantajavetoisessa elvytyksessä työpaikkoja luodaan tai pelastetaan panemalla rahaa kapitalistin taskuun, joka tietenkin käyttää ne liiketoimintaansa. Liiketoiminnasta pitää syntyä voittoa, joten julkisen urakan saanut yritys pidättää suoraan osan valtiolta saamistaan rahoista itselleen. Työväenpuolueiden mielestä tähän toimeen liittyvä etu on siinä, että kapitalistisen liiketoiminnan päämotiivin, liikevoiton, oheisvaikutuksena syntyy myös työpaikkoja.

Työväenpuolueiden nyt ajamassa elvytyksessä on kyseessä porvarillinen elvytys, joka pyrkii turvaamaan kapitalistien toimintaedellytykset julkisella rahalla. Tämä ei siis ole edes vasemmistokeynesiläistä elvytystä, sillä siinä valtio ottaisi suoraan hoitaakseen ne tontit, joita yksittäinen kapitalisti ei enää pysty hoitamaan. Pelkän valtiovetoisen kapitalismin juurtumisen estämiseksi olisi lisäksi tärkeää ajaa vaatimuksia, joilla yksityinen raha tulisi näiltä alueilta kokonaan syrjäytetyksi samalla kun vallatulla alueella parannetaan työntekijöiden suoraa demokratiaa.

On syytä kysyä, kuinka suuri osa asunto-, korjaus- ja tierakennushankkeisiin sekä laivahankintoihin mahdollisesti tulevasta elvytyksestä menee suoraan YIT:n, Lemminkäisen, STX:n ja muiden taskuihin. Tätä ei ole työväenpuolueiden elvytysvaatimuksissa sen kummemmin eritelty, mutta vastauksia löytyy muualtakin. “[L]aaja julkinen infrastruktuuri-investointiohjelma on julkista tukea yrityksille”, kirjoittaa kansantaloustieteen professori Markus Jäntti tuoreessa Finanssikapitalismi-pamfletissa. (Bruun & Eskelinen 2009, 46.)

Kyseisen pamfletin toinen toimittaja, tutkija Teppo Eskelinen, arvosteleekin vasemmiston elvytyspuhetta Tiedonantajan haastattelussa. “Julkisessa keskustelussa vasemmiston elvytyspuhe on puhetapana lähes identtistä oikeiston vastaavan kanssa. Ihmisten on vaikea erottaa vasemmiston ja oikeiston puhetapoja toisistaan. Pitäisi luoda enemmän omaa käsitteistöä siitä, miltä toisenlainen talous voisi näyttää”, Eskelinen sanoo. (TA 9.10.09.)

Jos julkisiin hankkeisiin käytettyjen rahojen tarkoitus on ensisijassa kannatella yksityistä liiketoimintaa, ja vasta tämän oheisvaikutuksena pelastaa työpaikkoja, niin se tarkoittaa, että työväenpuolueidenkin tapa taistella työttömyyttä ja lamaa vastaan on pyrkiä huolehtimaan yksityisen sektorin kannattavuudesta. Sellaista ei ole mitään syytä tukea. Miksi vasemmisto haluaa pelastaa myös kapitalistit eikä vain työpaikkoja?

Lähteet:

Bruun Otto, Eskelinen Teppo (toim.): Finassikapitalismi – jumala on kuollut, 2009. Like Kustannus.

Kansan uutiset: Telakoiden innovaatiotuesta ei vielä päätöstä (17.9.09)

Rakennusteollisuus: Rakentamisen työllistävä vaikutus hyödynnettävä nopeasti (12.8.09)

SDP: Jutta Urpilaisen puhe vuoden 2010 talousarvion lähetekeskustelussa 15.9. (15.9.09)

SDP: SDP:n puoluesihteeri Ari Korhonen Pieksämäellä (1.5.09)

SDP: Viitanen: Asuntojen hinta huomioon elvytettäessä (3.6.09)

SDP: Jaakonsaari välikysymyskeskustelussa: Lume-elvytyksestä tositoimiin (2.6.09)

Seppänen, Esko: Hullun rahan tauti, 2009. Tammi.

SKP: Hallituksen ”lähimmäisenrakkaus” Pontius Pilatuksen käsienpesua (15.9.09)

Tiedonantaja: Finanssikapitalismin hautajaiset (9.10.09)

Vasemmistoliitto: Yrttiaho vaatii innovaatiotukea telakkateollisuudelle (18.9.09)

Vasemmistoliitto: Arhinmäki: Elvytystä lisättävä NYT (17.6.09)

Vasemmistoliitto: Vain voimakas elvytys voi estää laman syvenemisen (31.3.09)