Toimittaja: Joonas Laine
Kuva: Slugger O’Toole (flickr) – CC-lisenssi

Maaliskuun alkupuolella Pohjois-Irlannin tasavaltalaisten aseelliset ryhmät surmasivat kahden päivän aikana kaksi brittisotilasta ja yhden poliisin. Ensimmäiset tapaukset yli vuosikymmeneen ovat herättäneet epäilyksiä 1998 alkaneen Pohjois-Irlannin rauhanprosessin kestävyydestä. Ongelman ydin on edelleen Iso-Britannian sotilaallinen läsnäolo alueella, jossa se on ollut siirtomaaherrana vuosisatoja.

Tapahtumat etenivät uutistietojen mukaan näin. Maaliskuun 7. päivä Irlannin tasavaltaisarmeija IRA:n eräs sirpaleryhmä, Todellinen IRA (Real IRA, RIRA), surmasi kaksi brittiläistä sotilasta Massareenen sotilastukikohdan lähellä, Belfastin länsipuolella. Isku suoritettiin ohiajaneesta autosta, kun joitakin tukikohdan sotilaista ja siviilihenkilökuntaa oli ottamassa vastaan pizzalähetystä tukikohdan portilla. Kahden kuolleen sotilaan lisäksi neljä ihmistä loukkaantui.

Parikymppisten sotilaiden oli ollut määrä lähteä avustamaan Yhdysvaltoja Afganistanin miehityksessä.

Kaksi päivää myöhemmin Jatkuvuuden IRA:n (Continuity IRA, CIRA) järjestämässä väijytyksessä ammuttiin poliisi. Ryhmä sanoi vastaavien tapausten uusiutuvan niin kauan kuin Pohjois-Irlanti on osa Iso-Britanniaa.

Surmatyöt olivat tasavaltalaisten ja unionistien vallanjakohallituksen kovin koetus sen jälkeen, kun se viimein saatiin pystyyn vajaa kaksi vuotta sitten; edellinen vastaava surma tapahtui vuonna 1997. Pommi-iskuista toistaiseksi viimeinen oli ollut RIRA:n elokuussa 1998 järjestämäksi epäilty Omaghin pommitus, joka vaati 29 ihmisen hengen.

Pohjois-Irlannin valtaapitävät puolueet, tasavaltalaisten Sinn Féin sekä unionistien DUP tuomitsivat yksissä tuumin veriteot. Esiintyessään tiedotustilaisuudessa yhdessä pääministeri Peter Robinsonin (DUP) ja poliisiylijohtaja Hugh Orden kanssa varapääministeri Martin McGuinness (SF) sanoi, että murhatöiden tekijät eivät ansaitse kenenkään tukea. Hän myös kehotti kaikkia asiasta jotain tietäviä kertomaan tietonsa poliisille. (Irish Times, 10.3.08.)

McGuinness on itse entinen IRA-komentaja, joten ilmiantoihin poliisille kehottava lausunto on huomattava. Poliisivoimat nähdään Pohjois-Irlannissa edelleen pitkälti osana Britannian miehitysvaltaa, vaikka Sinn Féin on nykyään mukana niiden valvonnassa.

Britannian sotilaallinen läsnäolo Pohjois-Irlannissa

Porjois-Irlannin miehityksen ja sorron vastaisten levottomuuksien huippuvuosina 1970-luvulla Britannialla oli alueella noin 27 000 sotilasta. Vielä kuluvan vuosikymmenen alkupuolella joukkoja oli enemmän kuin 2003 alkaneessa Irakin miehityksessä.

Vuonna 1998 alkaneen rauhanprosessin myötä olot rauhoittuivat. Kesällä 2007 lähes 40 vuotta kestänyt sotilasoperaatio Lippu päätettiin lopettaa, mutta Pohjois-Irlantiin jätettiin vielä 5 000 brittisotilaan vahvuinen joukko. Vaikka Belfastin kaduilla ei nykyisin liiku armeijan panssariajoneuvoja yhtä paljon kuin joitakin vuosia sitten, ovat linnoituksia muistuttavat poliisiasemat ja rauhanmuurit tasavaltalaisten ja unionistien asuinalueiden välillä edelleen karua todellisuutta.

Juuri brittitukikohtien olemassaolo rauhanprosessista huolimatta on närästänyt niitä tasavaltalaisia, jotka eivät ole hyväksyneet valtavirran osallistumista vallanjakoon unionistien kanssa. Muutamaa päivää ennen murhia lisäkohua ja ärtymystä herätti Britannian armeijan erikoisjoukkojen paluu Pohjois-Irlantiin, nimenomaisesti toisinajattelijoita saalistamaan. Erikoisjoukkojen toiminta ei ole Pohjois-Irlannin paikallishallinnon alaisuudessa. (Belfast Telegraph, 6.3.09, 9.3.09; Daily Mail 17.3.09; BBC 6.3.09.)

Tasavaltalaiset haluavat yhdistää Pohjois-Irlannin eteläiseen Irlannin tasavaltaan, josta se vuonna 1922 irrotettiin. Unionistit taas kannattavat liittoa Britannian kanssa, sillä heidän asemansa on historiallisesti samantapainen kuin Israelin juutalaisten tai Etelä-Afrikan valkoisten. Kaikki tasavaltalaiset eivät kuitenkaan ole hyväksyneet vuoden 1998 rauhansopimukseen sisältyvää kohtaa, jonka mukaan Pohjois-Irlannin unionistit saavat käytännössä veto-oikeuden päätökseen Irlannin yhdistämisestä, vaikka koko saaren väestön enemmistö kannattaisi sitä.

Tasavaltalaisuuden monet muodot

Tasavaltalaisuuden valtavirtaa edustaa Pohjois-Irlannin suurin tasavaltalaispuolue Sinn Féin ja sitä lähellä oleva Provisional IRA (PIRA). Molemmat ovat sitoutuneet rauhanprosessiin ja vallanjakosopimukseen unionistien kanssa. Sinn Féin ja suurin unionistipuolue DUP ovat tällä hetkellä Pohjois-Irlannin hallituksessa, mitä toisinajattelevat tasavaltalaiset eivät voi hyväksyä. Heidän mielestään ottamalla osaa Stormontin alueparlamenttiin Sinn Féin on hyväksynyt brittivallan Pohjois-Irlannissa.

Molemmat toisinajattelevien tasavaltalaisten aseelliset ryhmät ovat eronneet PIRA:sta. CIRA erosi siitä jo vuonna 1986, koska ei hyväksynyt brittien kanssa tehtyjä rauhantunnusteluita. Loppuvuodesta 1997 puolestaan RIRA erosi PIRA:sta syistä, jotka liittyivät seuraavana vuonna Belfastissa hyväksytyn rauhansopimuksen ehtoihin, esimerkiksi juuri unionistien veto-oikeuteen.

Poliisit, armeija ja brittiministerit kohteina

Helmikuun alussa RIRA:n edustaja antoi haastattelun Sunday Tribunelle. Siinä ilmoitettiin, että RIRA on valmis uuteen kampanjaan, jonka tarkoitus on ajaa brittijoukot pois Irlannista.

“Olemme kolmivuotisen uudelleenorganisoitumisjakson päässä, jonka aikana on valmisteltu uutta hyökkäystä. Menestystä ei tule arvioida vain tähän saakka syntyneiden ruumiiden lukumäärällä. Viime vuosina sotilaallinen toiminta on ollut ennnen kaikkea kulissien takaista valmistautumista. Tärkeä pohjatyö on nyt saatettu loppuun.” (Ireland’s Own, 3.2.09.)

Lehden kysymykseen järjestön tavoitteista nimettiin toiminnan kohteiksi poliisi, armeijan sotilaat sekä brittiläiset ministerit. Myös vanginvartijat saattoivat lukeutua mukaan riippuen siitä miten vankeja kohdellaan, eikä iskuja Englantiinkaan luettu ulos.

“Poliisiin kohdistuvien hyökkäysten lisääntyessä uskomme, että jossain vaiheessa saavutetaan taso, jolloin brittisotilaat tuodaan takaisin kadulle poliisien tueksi. Tämä särkee harhakuvan siitä, että britit ovat lähteneet ja kaikki on normaalia. Ihmiset saavat taas näkyvästi huomata, että olemme edelleen miehityksen alaisia.” (Ireland’s Own, 3.2.09.)

Tasavaltalaiset tuomitsevat miehityksen

Murhien jälkeen CIRA:a lähellä olevan Republican Sinn Féin -puolueen puheenjohtaja ja tasavaltalaisen liikkeen 77-vuotias veteraani, Ruairķ Ó Brįdaigh, antoi haastattelun The Guardianille. Hänen mukaansa jonkinlainen IRA on aina olemassa niin kauan kuin brittijoukkoja on saarella. Hän myös arvosteli Sinn Féin -johtajia, Martin McGuinnessia ja Gerry Adamsia, jotka ovat olleet valtavirtatasavaltalaisuuden takuumiehinä rauhanprosesissa. Nämä tuomitsivat murhat tuoreeltaan, ja McGuinness kutsui syyllisiä Irlannin pettäjiksi. Ó Brįdaighin mielestä McGuinness ja Adams ovat itse pettureita kehottaessaan tasavaltalaisia liittymään paikallisiin poliisivoimiin, jotka perinteisesti ovat olleet miltei yksinomaan unionistien hallussa.

“Ihmisiä on ammuttu kuoliaaksi ilmiantamisesta. Mielestäni provojen [PIRA:n] ei tulisi kehottaa ihmisiä liittymään brittijoukkoihin. Sanoisin myös, että heidän ei tulisi kehottaa antamaan tietoja brittiläiselle miehityshallinnolle Irlannissa. Se on petosta, ja provot itse ovat tavanneet nimittää sitä petokseksi ja ryhtyivät tiettyihin toimenpiteisiin niitä vastaan, jotka ilmiantoivat miehityksen vastustajia. Se on edelleen petosta.” (The Guardian, 15.3.09.)

Jopa jyrkän tasavaltalaisessa Etelä-Armagh’ssa, lähellä Irlannin tasavallan rajaa, McGuinnessin julistama tuomio toisinajattelijoille kerää kuitenkin jossain määrin kiitosta. Paluuta todellisuuteen, jossa brittijoukkojen läsnäolo vaikeutti jokapäiväistä elämää, ei haluta. Mutta toisinajattelijoiden syyttäminen pettureiksi ei kaikista kuulosta hyvältä. (The Guardian, 14.3.09.)

Sinn Féinistä irronnut éirķgķ-järjestö ei pitänyt kannanotossaan aseellista taistelua nykyhetkeen sopivana keinona brittimiehityksen lopettamiseksi.

“Samalla kun kannatamme minkä tahansa kansan oikeutta puolustaa itseään imperialistista aggressiota vastaan, éirÄ·gÄ· ei usko, että tällä hetkellä on olemassa edellytyksiä menestyksekkäälle aseelliselle taistelulle brittimiehitystä vastaan.”

“Kuten viimeaikaisista hyökkäyksistä näkyy, kaikki tasavaltalaiset eivät ole samaa mieltä vastarinnan keinoista. Hyökkäyksistä vastaavat lienevät parhaassa asemassa selittämään omat motiivinsa.”

“Niin kuin on laita kaikkien lukemattomien ja vältettävissä olleiden kuolonuhrien kohdalla, jotka olemme nähneet niiden vuosisatojen aikana jolloin Britannia on puuttunut irlantilaisten elämään, viime kädessä vastuu näistä viimeisimmistä surmista lepää Britannian hallituksen ja laajemmin koko brittiläisen valtakoneiston harteilla.” (éirÄ·gÄ·, 10.3.09.)

Vastarinnan eri linjoissa kuvastuu irlantilaisen nationalismin kaksi suuntausta, jotka ovat olleet liikkeessä läsnä jo viime vuosisadan alussa. Niistä toinen painottaa Irlannin muodollista yhtenäisyyttä ja itsenäisyyttä, kun taas toinen panee enemmän painoa Irlannin irtautumiselle kapitalistiselta tieltä. Konkreettisemmin se näkyy kysymyksessä, onko pienten ryhmien aseellinen taistelu oikea keino tilanteessa, jossa kapitalistinen järjestelmä horjuu vakavammin kuin vuosikymmeniin. Mahdollisuuksia luulisi olevan, sillä Irlanti on ollut ensimmäisten joukossa kärsimässä holtittomasta luottamuksesta ulkomaiseen pääomaan ja sen autuaaksitekevään vaikutukseen.

Lähteet:

BBC: Forces are a threat – McGuinness (6.3.09)

BBC: ‘Real IRA was behind army attack’ (8.3.09)

Belfast Telegraph: Special forces back in Northern Ireland (6.3.09)

Belfast Telegraph: Special forces deployment in Northern Ireland may have sparked assault (9.3.09)

Belfast Telegraph: Gerry Adams: British Army Special Forces in Northern Ireland threaten peace process (17.3.09)

Daily Mail: Fury as Adams says British special forces provoked pizza delivery murders of unarmed soldiers (9.3.09)

éirķgķ: éirķgķ response to recent events (10.3.09)

Ireland’s OWN: Óglaigh na hÉireann

Irish Times: Dissidents behind attacks are traitors, says McGuinness (10.3.09)

MSNBC: U.K. soldiers killed in Northern Ireland ambush (8.3.09)

National Post: Second arrest in Northern Ireland police shooting (10.3.09)

The Guardian: ‘As long as the British remain, there will always be some kind of IRA’ (15.3.09)

The Guardian: Hardliners vent their fury at Martin McGuinness (14.3.09)

The Independent: Real IRA claim responsibility for killings (8.3.09)