Venezuelan ja Kolumbian välit paranevat
22.4.2009 | UutisetVenezuelan presidentti Hugo Chįvez ja hänen kolumbialainen kollegansa Įlvaro Uribe ovat allekirjoitaneet sarjan sopimuksia, joiden odotetaan parantavan maiden välejä.
Viime vuoden lopulla Venezuela ja Kolumbia ajautuivat jyrkkään sanasotaan, kun Kolumbian armeija iski maan hallitusta vastaan taistelevien FARC-sissien tukikohtaan Ecuadorin puolella. Uribe syytti Chįvezia sissien tukemisesta, ja Chįvez puolestaan Uribea oikeistolaisten kuolemanpartioiden tukemisesta Venezuelan horjuttamiseksi.
Kolumbia on Yhdysvaltain tärkein liittolainen Etelä-Amerikassa. Vielä maaliskuun alussa Chįvez sanoi Venezuelan olevan valmis sotaan Kolumbiaa vastaan, jos tämä yrittäisi provokaatiota.
Viime viikolla allekirjoitetut sopimukset merkitsevät mm. 200 miljoonan dollarin yhteisrahaston perustamista, josta rahoitetaan liikenne-, energia- ja terveydenhuoltohankkeita. Maat sopivat myös yhteishankkeesta Venezuelan puolella sijaitsevaan Orinocon öljyalueen hyödyntämisessä. Jälkimmäiseen suunnitelmaan kuuluu öljyputki Venezuelasta Kolumbian halki Tyynelle valtamerelle, josta venezuelalainen öljy voitaisiin helpommin vielä Kiinaan.
Energy Tribune: Hugo Chavez Says Venezuela Ready for War With Colombia (9.3.09)
Miika
lainej
Risto Uljas
tuu
tuu
Tämä on yksi esimerkki siitä kuinka ilmapiiri muuttuu kun erilaiset keskustavasemmistolaiset ja vasemmistolaiset suuntaukset ovat tulleet aina yhä enemmän yhteiskunnan valtavirtaukseksi niin Latinalaisessa Amerikassa kuin Pohjois-Amerikassakin.
Hyvinä esimerkkeinä ovat juuri Kolumbia ja Peru jotka eivät haluaa joutua taloudelliseen ja henkiseen paitsioon maailman kehittyessä nopeasti niiden ympärillä.
Muutos on ollut erittäin nopeaa, ei ole kauankaan kun Bolivian demokraattisesti valittu parlamentti, hallitus ja presidentti yritettiin syöstä väkivalloin vallasta ja pystyttää sotilasdiktatuuri.
Silloin Bolivian Presidentti Evo Morales osoitti erittäin kunnioitettavaa viisautta lauseellaan:” Älkää suostuko provosoitumaan”.
Tuolloin kapitalismin apurit pyrkivät syöksemään maan sosialistien ja ei-sosialistien väkivaltaisiin yhteen ottoihin ja sekasortoon jotta “armeija olisi joutunut palauttamaan jäejestyksen”.
Bolivialaiset eivät menneet halpaan ja demokratia saatiin pelastettua ja ammuskelija saatettiin oikeuden eteen.
Nyt tilanne on päinvastainen, erilaiset keskustaoikeistolaiset ja oikeistolaiset voimat hakeutuvat keskustaan pysyäkseen pinnalla.
On tärkeää muistaa että tämä kehitys johtuu siitä muutoksesta joka on tapahtunut satojen miljoonien tavallisten ihmisten ajatus maailmassa ja koko yhteiskunnan perustassa.
Juuri tuota muutosta meidän tulee vahvistaa ja voimistaa.
Mikko Aalto