Toimittaja: Joonas Laine

Viime joulukuussa Suomesta karkotettiin kaksi somalitaustaista nuorta, jotka olivat syyllistyneet useisiin rikoksiin. He olivat tulleet Suomeen lapsina ja asuneet täällä yli puolet elämästään. Tavoittamiemme Vasemmistoliiton ja vihreiden kansanedustajien keskuudessa korkeimman hallinto-oikeuden karkotuspäätös nautti yllättävän suurta ymmärrystä. Vaikka monet arvostelivatkin Suomen maahanmuuttopolitiikkaa, ei KHO:n tekemää päätöstä pidetty epäoikeudenmukaisena.

Joulukuun 23. päivänä korkein hallinto-oikeus teki päätöksen asiassa, joka koski sitä, millaisessa tilanteessa pitkään Suomessa oleskellut, rikoksiin syyllistynyt ulkomaan kansalainen voidaan karkottaa maasta. Tapaus oli merkittävä siksi, että kaksi karkotuspäätöksen saanutta nuorta miestä olivat olivat tulleet maahan 10- ja 12-vuotiaina 90-luvun alkupuolella ja siis asuneet puolet elämästään Suomessa. (KHO, 2008:90, 2008:91.)

KHO katsoi miesten rikosluettelon olevan oli sellainen, että sen perusteella karkotus oli mahdollinen, kun kumpikaan ei ollut Suomen kansalainen, vaan oli maassa oleskeluluvalla. Kummankin miehen kohdalla rikokset olivat näpistyksiä, varkauksia, ryöstöjä ja vastaavia omaisuusrikoksia sekä pahoinpitelyjä. Toinen miehistä oli saanut muutaman huumerikostuomion. (KHO, 2008:90, 2008:91.)

Ylen TV-uutiset joutui lisäksi torjumaan maassamme vallitsevaa ennakkoluuloista käsitystä afrikkalaisista täsmentämällä, että miehet eivät olleet syyllistyneet raiskauksiin. (YLE, 23.12.08.)

“Kun [..] kokonaisharkinnassa maasta karkottamista vastaan puhuvia seikkoja, eli maassa oleskelun pituutta ja perhe- sekä muita siteitä, verrataan maasta karkottamisperusteisiin, eli rikoksiin sekä niiden laatuun, on maasta karkottamisperusteita pidettävä painavampina”, totesi KHO:n päätös ensimmäisen karkotetun kohdalla. Perustelut olivat täsmälleen samat myös toisen miehen kohdalla. (KHO 2008:90, 2008:91.)

Huomattavaa on, että Suomessa oleskelun pituus ei kummankaan kohdalla ollut KHO:n mielestä riittävä peruste karkotusta vastaan kohtuullisuutta arvioitaessa.

Samassa nipussa käsiteltiin kolmannenkin miehen vastaavanlainen tapaus, mutta häntä ei karkotettu, sillä karkotus olisi tapahtunut alueelle, jossa hän ei ollut koskaan asunut. Tätä pidettiin kohtuuttomana. KHO piti kuitenkin hänenkin rikosluetteloaan sellaisena, että se olisi puoltanut karkotusta, vaikka mies oli tullut maahan 10-vuotiaana ja asunut täällä 16 vuotta. (YLE, 23.12.08.)

Tukea vain nuhteettomille

Kyselykierros vihreiden ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmien eräille edustajille tuotti jokseenkin yllättävän tuloksen, sillä vastanneista kansanedustajista suurin osa, viisi seitsemästä, piti KHO:n karkotusperusteita enemmän tai vähemmän oikeana.

Kyselyyn vastasivat vihreistä Pekka Haavisto, Ville Niinistö ja Janina Andersson. Anni Sinnemäki, Erkki Pulliainen ja Johanna Sumuvuori jättivät vastaamatta. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän johtoryhmästä kyselyyn vastasivat Annika Lapintie, Paavo Arhinmäki, Merja Kyllönen ja Erkki Virtanen. Esko-Juhani Tennilä ja Matti Kangas jättivät vastaamatta.

Pekka Haavisto kommentoi karkotuspäätöstä jo tuoreeltaan TV-uutisissa joulukuussa. Haavistolta oli kysytty karkotuspaikan, Somalimaan pääkaupunki Hargeisan, turvallisuudesta, joka hänen mielestään oli kunnossa. Lisäksi hän antoi karkotetuille ystävällisen neuvon: “Tietysti täytyy sanoa näille kavereille, että sielläkin on laki voimassa, että rikollista elämää jatkamalla siellä ei varmaan kovin pitkälle pötkitä.” (YLE, 23.12.08.)

Tarkempaa näkemystä tiedusteltaessa Haavisto kyllä tunnisti tilanteen ongelmanasettelun, eli sen, milloin ulkomaalainen muuttuu suomalaiseksi. “Tästä varmaan keskustelua kannattaa jatkaa.” Hän periaatteessa kannatti kansalaisuuden saamisen helpottamista, mutta korosti, että helpotuksen tulee koskea vain niitä, jotka eivät ole ajautuneet vaikeuksiin uudessa elämässään vieraassa maassa: “Olen yleisesti sitä mieltä, että kansalaisuuden saaminen pitäisi olla nykyistä nopeampaa niillä, jotka elävät Suomessa nuhteetonta elämää”.

Vihreiden varapuheenjohtaja Ville Niinistön puolesta vastasi ensin hänen avustajansa Jannica Pitkänen-Brunnsberg. Hänen mukaansa Niinistö oli keskustellut asiasta Haaviston kanssa, ja keskustelujen perusteella “on osoittautunut, että näissä kahdessa KHO:n tapauksessa, karkotustuomion saaneiden rikosrekisterit ovat olleet poikkeuksellisen pitkät ja ovat sisältäneet mm. tuomioita törkeästä pahoinpitelystä. Saamiemme tietojen perusteella, näissä tietyissä tapauksissa karkoituspäätökset ovat olleet perusteltuja.”

Pian Niinistö itse kuitenkin korjasi, ettei ole halunnut ottaa kantaa käsillä olevaan yksittäistapaukseen, sillä ei ole tutustunut KHO:n päätösasiakirjoihin tarpeeksi perusteellisesti. Yleisellä tasolla hän kuitenkin sanoi, että karkotuksen on oltava mahdollista, jos perusteet ovat tarpeeksi painavat. “Tässä tapauksessa oltiin siinä mittaluokassa, jossa tätä harkintaa tehdään. Ymmärsin että myös oma perhe oli toisessa tapauksessa toivonut karkotusta.”

Janina Andersson korosti asian monimutkaisuutta, eikä ollut valmis ottamaan suoraan kantaa tapaukseen. Hän kuitenkin tuntui pitävän karkotuspäätösta ainakin jokseenkin oikeana.

“Mielestäni Suomesta on karkoitettu muita ihmisiä aikaisemmin paljon heiveröisimmin syin. Eli tämä ei ole pahimmasta päästä laisinkaan kun pohditaan valtiomme tapaa kohdella muualta meille tulleita ihmisiä.”

Rikollisten karkottaminen jopa hyväksi rasismin vastaisessa taistelussa

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie kiinnitti huomiota valtion nykyiseen panostukseen ja sen puutteisiin. “Ongelman ydin on se, että Suomessa tulisi satsata nykyistä paljon enemmän maahanmuuttajien kotouttamiseen ja rikosten ennalta ehkäisyyn. Myös kansalaisuuden saaminen kestää Suomessa usein kohtuuttoman kauan.”

Lapintie oli kahden vaiheilla arvioidessaan KHO:n päätöstä. Hänen näkemystään voitaneen pitää jossain määrin kielteisenä, sillä hän ei nostanut esiin nuhteettomuuden kaltaisia perusteita tai karkotusta ymmärtäviä näkökohtia. Toisaalta hän kuitenkin jossain määrin piiloutui olemassa olevien lakien taakse. “KHO on toiminut voimassa olevien lakien mukaan, muuta toisaalta karkottamalla rikolliset Somalimaahan valtio väistää vastuutaan maahanmuuttajien kotouttamisesta.”

Merja Kyllönen ilmoitti hyväksyvänsä KHO:n päätöksen sillä varauksella, että hänen käsityksensä perustuu KHO:n kirjauksiin, eikä tapauksen perinpohjaiseen tuntemukseen. Hänkin arvosteli kotouttamispanostusten puutteita ja kansalaisuuden saamisen vaikeutta Suomessa, mutta Haaviston tapaan korosti, että kansalaisuus tulee antaa helpommin vain elämässään menestyneille henkilöille. “Lähtökohtaisesti Suomessa pitäisi kuitenkin olla mahdollisuus saada kansalaisuus nopeammin kuin mitä tänä päivänä toimitaan nimenomaan ‘nuhteettomien’ kansalaisten kohdalla.”

“Rehellinen epäilykseni näissä vuosikausia jatkuneissa rötöstelytapauksissa ja jengiytymisessä on, että on erittäin vaikea saada ihmistä normaalitoimin irti negatiivisesta kierteestä ja palautettua takaisin ‘kaidalle tielle’”, Kyllönen sanoi.

Erkki Virtanen asettui Kyllösen tavoin tukemaan KHO:n päätöstä. Oireellisesti hänkin korosti kansalaisuuden myöntämistä vain elämässään menestyneille.

“Minusta KHO:n päätösten perustelut ovat kutakuinkin kestäviä tällä hetkellä voimassa olevan suomalaisen ja kansainvälisen lainsäädännön pohjalta. Sinänsä olen Haaviston kanssa samaa mieltä kansalaisuuskäsittelyn nopeuttamisesta, mutta toisaalta epäilen, että nyt kyseessä olleiden somalien ‘nuhteettomuus’ on ollut siinä määrin rajoittunutta, että se kyllä kyseenalaistaisi myös kansalaisuuden saanninkin.”

Virtanen korosti lisäksi karkotuspäätöksen hyödyllisyyttä, sillä hänen mielestään liika pehmoilu tällaisissa tapauksissa pelaisi muukalaiskammoisten tahojen pussiin.

“Sitä paitsi arvelen, että heidän kaltaisensa tapaukset antavat vahvaa käyttövoimaa kaiken maailman halla-ahojen suosion kasvulle ja sen myötä vaikeuttavat olevien ja tulevien oikeasti nuhteettomien maahanmuuttajien asemaa ja elämää Suomessa.”

Kyselyyn vastanneista Paavo Arhinmäki suhtautui KHO:n päätökseen kaikkein varauksellisimmin. Hän ei löytänyt päätöstä puoltavia syitä, vaan lyhyessä vastauksessaan korosti sitä, että karkotetut ovat asuneet Somaliassa viimeksi lapsina, ja Suomessa suurimman osan elämästään.

Suomen viranomaiset itse virittämässään ansassa

KHO harkitsi tuomioidensa yhteydessä karkottamisen kohtuullisuutta. Kohtuullisuuden puolesta KHO löysi mm. seuraavat perustelut:

“A on asunut Somalimaan alueella lapsuutensa aina Suomeen lähtöönsä asti. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että ottaen huomioon Somalimaan rauhallinen tilanne, A:n kuuluminen alueella valtaa pitävään Ishaak-klaaniin, sekä hänen aiempi asumisensa alueella, voi A palata Somalimaan alueelle. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että A voi saada tukea oman klaaninsa jäseniltä asettuessaan asumaan Somalimaan alueelle. Hänellä ei ole alueen valtaväestön kanssa yhteisen klaanitaustansa vuoksi perusteltua syytä pelätä joutuvansa ihmisoikeus- tai muiden oikeudenloukkausten kohteeksi.” (KHO, 2008:90.)

“Ulkomaalaisvirasto katsoo, että X voi palata kotimaahansa Somaliaan, oman klaaninsa asuinalueelle Puntmaan alueelle. Ottaen huomioon Puntmaan rauhallinen tilanne sekä X:n kuuluminen alueella valtaa pitävään Majerteen-klaaniin, Ulkomaalaisvirasto katsoo, että X voi saada tukea oman klaaninsa jäseniltä asettuessaan asumaan Puntmaan alueelle.” (KHO, 2008:91.)

Helsingin sanomien NYT-liitteen reportaasi Hargeisasta kuitenkin maalaa tylyn kuvan klaanin takaamasta “suojelusta”.

“Suomalaisviranomaisten mielestä samanklaaniset suojelevat aina toisiaan. Mutta aivan näin ei kyllä ole. Hargeisassa asunnottomat nukkuvat aitojen vieressä. Hekin todennäköisesti kuuluvat Isaaq-klaaniin – siihen kuuluu 70 prosenttia Somalimaan asukkaista. Ihmiset auttavat perheenjäseniään ja sukulaisiaan – siis ehkä valtaklaanin ala-ala-ala-ala-klaanin jäseniä. Muuhun heillä ei ole rahkeita, aivan kuten Suomessakaan tavallinen savolainen ei ottaisi huolehtiakseen tuntemattoman savolaisen rikollisen elämää.” (NYT, 13.3.09.)

Reportaasi paljastaa muitakin omituisia piirteitä karkotusprosessista. Toinen karkotetuista, KHO:n asiakirjassa A:ksi ja NYT-liitteen jutussa Abdiksi kutsuttu 26-vuotias mies oli työnnetty Helsingissä karkotuskoneeseen ilmoittamatta Somalimaan viranomaisille mitään. Kone lensi Dubaihin, mistä Abdi pantiin muukalaispassilla lennolle Hargeisaan.

Helsingin sanomien haastattelema Somalimaan paluumuutosta ja jälleenrakennuksesta vastaava ministeri Mohamed Osman vaati Suomea peruuttamaan toimenpiteensä. “Somalimaa ei ole mikään leirintäalue”, hän sanoi. “Suomen tulisi pyytää meiltä anteeksi ja viedä mies takaisin.” (HS, 13.3.09.)

Suomen päättäjät ja viranomaiset lankesivat itse virittämäänsä ansaan, sillä 90-luvun alussa maahan tullessaan Abdin isän Suomessa asuva serkku oli väittänyt poikaa omakseen. Näin laillisten maahantulokanavien puuttuessa Abdi onnistuttiin saamaan turvaan Suomeen. (NYT, 13.3.09.)

Tosiasiassa Abdi oli syntynyt Mogadishussa, joka Somalimaasta katsoen on vihollisalue. Tämän vuoksi Somalimaan viranomaiset kirjoittivat Abdille asiakirjan, jonka mukaan hänen oleskelunsa maassa on laitonta. Suomen maahanmuuttoviraston johtaja Jorma Vuorio kuitenkin tyrmäsi asiakirjan väärennöksenä. “Somaliasta on mahdollista hankkia mitä tahansa asiakirjoja”, hän perusteli.

“Lausunto osoittaa täydellistä epädiplomaattisuutta ja epätietoisuutta Somalimaasta. Odotamme, että näin korkean tason henkilö ei lausu tällaista”, totesi “väärennetyn” asiakirjan laatinut ministeri Osman Helsingin sanomille. “Tämä henkilö [Vuorio] tukee kaaosta ja anarkiaa. Hän rikkoo karkotetun perusihmisoikeuksia.” (HS, 13.3.09.)

Suomi haluaa vain osaajia ja menestyjiä

KHO:n tekemä, karkotuspolitiikkaa linjaava päätös ja kansanedustajien suhtautuminen siihen paljastaa, miten vaikeaa ulkomaan kansalaisen on tulla kohdelluksi tasavertaisena suomalaisten rinnalla. Tässä tapauksessa edes se, että henkilöt ovat asuneet yli puolet elämästään Suomessa, ei ole riittänyt takaamaan heille vastaavia oikeuksia kuin suomalaisilla rikoksiin syyllistyneillä on. Koska miehet ovat tulleet maahan lapsina, on selvää, ettei heidän rikollisuutensa ole tuontitavaraa, vaan suomalaisen yhteiskunnan tuote. Näin ratkaisun on niin ikään löydyttävä suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen muuttamisesta, ei yksittäisiin rikollisiin kohdistettavista erityistoimista.

Useiden kansanedustajien vastauksissa painottunut kansalaisuuden myöntäminen vain nuhteettomille henkilöille tarkoittaa, että kansalaisuuden suomien etuoikeuksien piiriin on pääsy vain menestyjillä. Uuden elämän aloittaminen vieraassa maassa ei ole helppoa, varsinkaan jos työtä on vaikea saada ja osa väestöstä suhtautuu tulijoihin karsaasti, jopa rasistisesti.

KHO:n päätöksen pohjalta voidaan vetää se johtopäätös, että ulkomaalaisella on Suomessa huomattavasti vähemmän varaa epäonnistua, vaikka lähtökohdat ovat vaikeammat. Suomalainen saa oikeuden yhteiskunnan tukeen pelkästään syntymänsä perusteella, mutta ulkomaalaisen on oikeudet erikseen ansaittava. Tämä asiantila on nyt KHO:n päätöksellä muodollisesti vahvistettu, ja sillä lienee myös kansanedustajien enemmistön tuki – vihreiden ja Vasemmistoliiton kun voi olettaa edustavan eduskunnan suvaitsevampaa laitaa.

Somaliliiton puheenjohtajalta Said Karshe Adenilta kysyttiin karkotuspäätöksen jälkeen joulukuussa, mitä mieltä hän oli päätöksestä. Adenin mielestään KHO:n linjaus ei ratkaise mitään. “Yhteiskunnan ongelmat eivät hoidu sillä, että karkotetaan yksi tai kaksi ihmistä, jotka ovat tulleet tänne lapsena. Ongelmat johtuvat jostain muusta. Emme näe sitä järkevänä ratkaisuna, heitä pitäisi kuntouttaa ja auttaa,” hän sanoi TV-uutisten haastattelussa (YLE, 23.12.08.)

Myös vasemmistoliitossa toimiva turkulainen Hasan Habib on Adenin kanssa samaa mieltä. Hän tyrmää karkotuspäätöksen täysin. “Eihän näin voi olla. Jos ihmisellä on pysyvä oleskelulupa, hän on tasavertainen kehen muuhun Suomen kansalaiseen verrattuna. Jos suomalainen tekee rikoksen, pitääkö hänet lähettää jonnekin?” hän kysyy Kansan uutisten haastattelussa. (KU 13.3.09.)

Toivottavasti hän saa tilaisuuden jossain vaiheessa kysyä asiaa myös oman puolueensa kansanedustajilta.

Helsingin sanomat: Somalimaa haluaa Suomen ottavan karkotetun somalimiehen takaisin (13.3.09)

NYT: Hyvä somali ja paha somali (13.3.09)

Kansan uutiset: Suomalainen haukkuu yhden kansanryhmän kerrallaan (13.3.09)

Korkein hallinto-oikeus: KHO:2008:90 (23.12.08)

Korkein hallinto-oikeus: KHO:2008:91 (23.12.08)

YLE: KHO: Kaksi ryöstöjengeihin kuulunutta somalimiestä karkotetaan (23.12.08)